Kuuntele tämä osuus:

Avointen lähteiden tiedonhankinta

Digitaalista maailmaa, ja erityisesti sosiaalista mediaa, voidaan hyödyntää myös muuhunkin kuin vain myynnin parantamiseen tai kansalaisten valvontaan.  

Avointen lähteiden tiedonhankinta on tiedonhankintaa erilaisista julkisista ja muuten laillisesti saatavilla olevista lähteistä. Tämän kaltaista tiedonhankintaa voi harjoittaa kuka tahansa, missä tahansa ja mihin tahansa liittyen. 

Internetin nousu on tuonut valtavan määrän dataa entistä helpommin julkisesti saatavaksi ja tehnyt avointen lähteiden tiedonhankinnasta merkittävästi helpompaa. Yhdistelemällä tietoja eri lähteistä on mahdollista todistaa ja todentaa tapahtumia, jotka olisivat muutoin jääneet piiloon. Esimerkiksi Ukrainan sodan aikana on avointen lähteiden avulla pidetty kirjaa rintamalinjoista, rintamalla sotivista yksiköistä sekä Venäjän tekemistä sotarikoksista. Myös osapuolten kärsimiä kalustotappioita on seurattu avointen lähteiden avulla. Ennen sotaa Venäjän joukkokeskityksiä Ukrainan rajalle seurattiin kaupallisesti julkaistuista satelliittikuvista.

Avointen lähteiden tiedonhankinnassa käytetyt lähteet voivat olla esimerkiksi sosiaaliseen mediaan ladattuja kuvia ja videoita, julkaisuja, haastatteluja, kirjoja, karttoja, laivojen tai lentokoneiden sijaintitietoja, satelliittikuvia tai mitä tahansa muuta tietoa, joka on periaatteessa julkisesti saatavilla. Avoin lähde ei välttämättä ole ilmainen; vaikkapa maksullinen kirja lasketaan kuitenkin avoimeksi lähteeksi, jos se on laillisesti ostettavissa.

Yksi tunnetuimmista avointen lähteiden tiedonhankinta liittyvistä tapauksista tuli esille 2010-luvulla matkustajakoneen alasampumisen jälkeen  Itä-Ukrainassa. Kansalaisjournalistinen ryhmä Bellingcat alkoi selvittää tapahtumien kulkua perustuen esimerkiksi sosiaalisen median päivityksiin. Näillä tutkinnoilla ja todisteilla oli merkittävä rooli tapahtumien selvittämisessä. 

Avointen lähteiden tiedonhankintaa käytetään avointen lähteiden tiedustelussa. 

Suojelupoliisissa asiantuntijana toimiva Veli-Pekka Kivimäki kertoo mitä on avointen lähteiden tiedustelu. 

Mitä sitten on tiedustelu? Entä vakoilu?

Avointen lähteiden tiedonhankinnasta (OSINT) puhutaan usein myös avointen lähteiden tiedusteluna. Tiedustelulle käsitteenä ei ole yksiselitteistä määritelmää, mutta esimerkiksi Jyväskylän yliopiston tiedusteluopetuksessa se määritellään prosessiksi, joka tiedon keräämisen, käsittelyn (analyysin) ja jakamisen (raportoinnin) kautta tuottaa informaatiota tilannekuvan muodostamiseksi ja päätöksenteon tueksi.

Tiedustelua tapahtuu niin julkishallinnossa (esimerkiksi rikostutkinta ja maanpuolustus) kuin liike-elämässä (esimerkiksi kilpailija- ja toimintaympäristöanalyysi) ja järjestöissäkin (esimerkiksi erilaisten avustusjärjestöjen tiedonhankinta- ja analyysitoiminta) niiden toiminnan mahdollistamiseksi. Tiedusteluun sanana liittyy Suomessa edelleen turhaa mystiikkaa: se on normaali osa organisaatioiden ja jopa yksilöiden toimintaa. 

Vakoilu on luvatonta tiedustelutoimintaa, jolla pyritään hankkimaan tietoa kohteen tietämättä ja tahdonvastaisesti. Esimerkkejä tästä ovat mm. yritysvakoilu tai vakoilu vieraan valtion hyväksi. Esimerkiksi vieraiden valtioiden hyväksi toteutettavaa vakoilua luokitellaan Suomen sisäisessä laissa rikolliseksi toiminnaksi, josta rangaistaan rikoslain perusteella. 

 Siirtyminen digitaalisiin toimintaympäristöihin on vaikuttanut myös tiedusteluun ja vakoiluun. Jyväskylän yliopiston työelämäprofessori Martti Lehto kertoo lisää.