Yhteiskunnan turvallisuusstrategian mukaan viestintä on erottamaton osa johtamista. Sen tehtävänä on esimerkiksi tukea tavoitteiden saavuttamista, varoittaa vaarasta, suojata väestöä häiriötilanteissa ja vahvistaa yhteiskunnan valmiutta kriisien ja häiriötilanteiden varalle. Viestinnällisen varautumisen tavoitteena on muun muassa kansalaisten käsitysten, asenteiden ja tiedontarpeen tunnistaminen ja huomioiminen sekä sitä kautta turvallisuuden, hyvinvoinnin ja yhteiskunnan toimivuuden tukeminen ja edistäminen.

Strategisen viestinnän tulee perustua ajantasaiseen, johdon ja viestinnän yhteiseen tilannekuvaan: on pyrittävä tunnistamaan yhteiskunnan toimivuutta ja turvallisuutta mahdollisesti horjuttavat tekijät. Yhteiskunnan turvallisuusstrategian mukaan strategisen viestinnän tarve korostuu Suomeen kohdistuvan vihamielisen vaikuttamisen tai ulkoisen uhkan tilanteissa, jolloin informaatioympäristön analyysiin perustuvalla strategisella viestinnällä voidaan esimerkiksi vahvistaa henkistä kriisinkestävyyttä ja ihmisten luottamusta hallinnon toimintaan. 


Viranomaisnäkökulma informaatiopuolustukseen 

 
Suomessa viranomaisten viestintää ohjaavat useat lait ja säädökset. Näitä ovat esimerkiksi perustuslaki ja julkisuuslaki sekä tarvittaessa valmiuslaki. Lisäksi viestintää ohjaavat suositukset, kuten Valtionhallinnon viestintäsuositus, sekä useat periaatepäätökset, selonteot ja strategiat.  
 
Ministeriöt ja niiden alaiset viranomaiset vastaavat oman hallinnonalansa viestinnästä, eivätkä viranomaiset saa ylittää omia toimivaltuuksiaan myöskään viestinnässään. Viranomaisten keskinäinen yhteistyö kuitenkin korostuu, sillä strategisen viestinnän ohjenuorana toimii kokonaisturvallisuusmalli, joka korostaa viranomaisten keskinäistä yhteistyötä. Hallinnonalat ylittävissä tapauksissa valtioneuvoston kanslia – siis ministeriö, joka vastaa muun muassa hallitusohjelman toimeenpanon valvonnasta – koordinoi viestintää, minkä lisäksi se vastaa koko valtiota koskevista viestinnän ohjeistuksista.  
 
Käytännössä viranomaisten strateginen viestintä koostuu esimerkiksi oikea-aikaisesta, saavutettavasta ja riittävästä tiedonvälityksestä ja toimintaohjeista. Lisäksi viranomaiset voivat viestinnässään oikaista virheellisiä väitteitä asianmukaisin ja faktoihin perustuvin argumentein. Viranomaisten viestinnässä erityisen olennaista on varmistaa se, että informaatio tavoittaa mahdollisimman kattavasti kaikki, joita se koskee. Siksi on tunnistettava, ketä viesti koskee, ja viestittävä tarvittaessa esimerkiksi eri kanavissa, eri tasoisesti ja eri kielillä.  

Viimeksi muutettu: torstaina 14. marraskuuta 2024, 15.10