“Mistä tietäisin olevani vihamielisen vaikuttamisen kohteena?”
Olemme huomanneet ihmisen olevan sosiaalisena eläimenä erityisen altis vuorovaikutustilanteissa tehdylle vaikuttamiselle: olipa kyseessä sitten hyväntahtoinen, neutraali tai vihamielinen toiminta. Mielemme on ikään kuin huokoinen pinta, jonka läpi virtaa jatkuvasti ajatuksia, arvostelmia ja tuntemuksia. Mielemme muokkautuminen on jatkuvaa ja hyvä niin; se mitä olimme ja mitä ajattelimme kaksikymmentä vuotta sitten ei kantaisi nykyhetkessä. Tuskin sekään millaisia olemme nyt auttaa meitä toimimaan kaksi- tai kolmekymmentä vuotta tulevaisuudessa. Muutoskykymme ja muokkautuvaisuutemme on olemuksellisesti inhimillistä: halumme olla osa meille tärkeitä ryhmiä ja muokkaamme toimintaamme ympäristön mukaan. Muutoskykymme rinnalla elää myös tarpeemme vakauteen: tarvitsemme turvallisuudentunnetta ja pyrimme säilyttämään sosiaalisen asemamme meille tärkeissä yhteisöissä, kuten esimerkiksi perheessä, työpaikalla tai harrastustoiminnassamme. Näitä ja lukuisia muita ihmiseläimen psykososiaalisia ominaisuuksia ja mielekkään elämän välttämättömyyksiä – siis häneen yksilöllisiä tarpeitaan sekä hänen yhteisöllisen ja yhteiskunnallisen elämänsä ehtoja – voidaan käyttää myös hyväksi.
Eri toimijat pahantahtoisista valtiollisista johtajista kyynisiin mainostajiin ovatkin käyttäneet ihmisiin sisäänrakennettua hyväntahtoisuutta, ylpeyttä, herkkäuskoisuutta, pelkoja ja epävarmuutta hyväkseen ajaakseen omia tavoitteitaan. Riippumatta hyväksikäyttäjän taustasta, motiiveista tai toimintatavoista ovat kohteet samoja: ihminen, hänen yhteisönsä sekä yhteiskunnat. Vaikka väylät ihmisen mielen ja toiminnan ohjaamiseen ovat moninaisia, on tärkeää huomata, etteivät edellä mainitut vaikutusreitit ole vikoja tai puutteita. Vaikutusreitit, kuten halu ja kyky samaistua kanssaihmiseen ja pyrkimys varmuuteen, ovat lajimme ominaisuuksia – osittain biologisia ja osittain kulttuurisia. Ne auttavat meitä toimimaan rakentavasti osana erilaisia yhteisöjä ja ajavat meitä ymmärtämään ympäristöämme paremmin. Näitä ominaisuuksia voidaan käyttää arvokkaasti jaloihin tarkoitusperiin tai halpamaisesti manipulointiin.
Lajihistoriamme valossa ei ole syytä olettaa ihmislajin muuttuvan samaan tahtiin kuin manipulaation välineet kehittyvät. Voimme kuitenkin kehittyä yhteiskuntina, yhteisöinä ja yksilöinä vähemmän alttiiksi manipuloinnille sekä kulttuurina vastustuskykyisemmiksi pahantahtoiselle vaikuttamiselle. Tällainen yhteiskunnan eri osa-alueet läpäisevä resilienssi – eli kyky torjua ja mukautua – ei kuitenkaan kehity itsestään vaan vaatii laaja-alaisia, pitkäaikaisia ja harkittuja yhteiskunnallisia toimia.
Euroopassa motiivi vihamielisen informaatiovaikuttamiseen vastustamiseen ja torjumiseen kumpuaa historiasta. Eritoten 1900-luvun hirmuhallintojen ja niiden propagandakoneistojen jättämästä jaetusta muistosta. Muun muassa ensimmäisen maailmansodan propagandakamppailut, natsi-Saksan järjen syrjäyttävää kiihkoa ja kansallistunnetta uhkuneet massatapahtumat sekä Neuvostoliiton koko yhteiskunnan läpäissyt propaganda toimivat valtaisina laboratorioina sille, miten ihmismieliin hyökätään. Sotien jälkeen nämä massiiviset väestötason mielipiteenmuokkauskampanjat loivat tutkimuksellisen kasvualustan sille, miten niiltä puolustaudutaan. Tähän perustuvaa tietoa ja ymmärrystä voimme hyödyntää myös tämän kurssin puitteissa. Tässä osiossa opit millaisia tyypilliset manipulointikeinot ovat ja miten niitä voi vastustaa.
