Vihamielisen informaatiovaikuttamisen tekniikat ja taktiikat
Sosiaalinen hakkerointi käyttää hyväksi sosiaalisia suhteitamme ja ajattelumme luontaisia prosesseja. Hyökkääjä pyrkii etsimään ja hyödyntämään psykologisia ja sosiaalisia heikkoja kohtiamme: käytännössä kyse on usein vaikuttamisesta voimakkaiden tunteiden kautta. Sosiaalista hakkerointia voidaan toteuttaa esimerkiksi pimeillä mainoksilla, jotka räätälöidään kohteen tarkkaan räätälöidyn psykologisen profiilin mukaan. Pimeiksi näitä mainoksia sanotaan siksi, että ne näkyvät vain valitulle; usein hyvinkin pienelle kohderyhmälle, jolle ne myös sisällöllisesti räätälöidään. Yhdysvaltain presidentinvaaleissa 2016 käytettiin laajasti esimerkiksi Hillary Clintonin vastaisia pimeitä mainoksia. Nämä mainokset vetosivat ihmisten voimaikkaisiin tunteisiin; erityisesti pelkoon, kunniaan, perinteikkyyteen ja oikeudentajuun. Sosiaalisessa hakkeroinnissa käytetään myös hyväksi sosiaalisia suhteitamme. Meidän on useimmiten helppoa samaistua siihen, mitä meitä muistuttavat ihmiset ajattelevat tai tekevät – ja usein päädymme itse ajattelemaan ja tekemään samalla tavoin. Sosiaalisina eläiminä olemmekin usein melko konformistisia, siis taipuvaisia ryhmäajatteluun.
Ote teoksesta Asterix ja riidankylväjä
Sosiaalinen media ja Tiktokin kaltaiset videopalvelut ovat mahdollistaneet monimuotoisen sisällön kohdentamisen ja personoinnin ennennäkemättömällä tarkkuudella sekä tehokkuudella. Tämän seurauksena vietämmekin palveluissa käyttämämme ajan niin sanotussa sosiaalisessa kuplassa tai informaatiokuplassa. Viestimme ennen kaikkea kanssamme samaa mieltä olevien ja kanssamme samoja käsityksiä jakavien ihmisten kanssa. Toki sosiaalisia kuplia voi syntyä myös sosiaalisen median ulkopuolella perustuen esimerkiksi siihen, mitä teemme työksemme, missä asumme tai mitä harrastamme. Nämä tekijät taas liittyvät usein esimerkiksi koulutustaustaamme ja tulotasoomme. On syytä huomata, että kuplautuminen ei ole sama asia kuin segregaatio. Segregaatiolla viitataan ennen kaikkea ihmisryhmien fyysisessä tilassa tapahtuvaan, usein varallisuuteen perustuvaan eriytymiseen.
Kuplautumisen erityinen ongelma on, että altistuessamme vain harvoin omistamme poikkeaville ja hyvin perustelluille arvoille, mielipiteille tai elämäntavoille emme enää näe sitä moninaisuutta, joka yhteiskunnassa luontaisesti vallitsee. Tämä voi johtaa eri ryhmien välisten suhteiden ja näkemysten kärjistymiseen, keskusteluyhteyden katkeamiseen, suvaitsemattomuuteen ja polarisaatioon. Tunnepohjaisen sisällön korostaminen, jakolinjojen luominen ja mustavalkoinen ajattelu ovat valitettavan usein sosiaalisen median alustojen liiketoimintamallien kulmakiviä. Sosiaalisen median algoritmit voivatkin käyttää olemassa olevia ryhmiä tai kuplia voimakkaiden erityisen voimakkaiden tunteiden herättämiseen. Tyystin vastakkaisen näkemyksen kohtaaminen omille mieltymyksille algoritmisesti räätälöidyssä uutisvirrassa on omiaan herättämään voimakkaita tunteita. Tämä saa ihmisen usein jatkamaan alustan käyttöä, joka on puolestaan linjassa digialustan omistajan taloudellisten intressien kanssa. Vihamieliset toimijat käyttävätkin todetusti hyväkseen sosiaalisen hakkeroinnin keinoja sekä suurten digialustojen taloudellisia intressejä levittäessään sanomaansa verkon alustoilla.
Monet liiketoimintamallit ja vaikuttamistavat perustuvat arkiseen taipumukseemme muodostaa tyypillisesti harmittomia ja luonteeltaan yksipuolisia tunnesiteitä muun muassa viihdetähtiin, urheilijoihin ja muihin julkisuuden henkilöihin. Tällaiset ihmissuhteet ovat nimeltään parasosiaalisia. Niissä yksipuolisen suhteen toinen osapuoli luulee tuntevansa ihmisen, jota hän ei todellisuudessa tunne lainkaan. Median näkyvä vaikuttaja, esimerkiksi juontaja tai influensseri saattaa ajan kuluessa alkaakin vaikuttaa läheiseltä ystävältä, johon voi muodostua syväkin tunneside. Terminä parasosiaalinen on peräisin 1950-luvulta, jolloin sitä käytettiin kuvaamaan näennäisesti henkilökohtaista suhdetta esiintyjän ja katsojan välillä – termin syntyaikoina se tarkoitti yksipuolista suhdetta esimerkiksi televisioesiintyjään tai radiojuontajaan.
Parasosiaalisia suhteita voidaan käyttää hyväksi muun muassa siten, että suhteen vastaanottavia osapuolia käytetään sisällön kohdentamisessa (muun muassa kielen kääntämisessä) ja edelleen jakamisessa. Suhteen vastaanottavien osapuolten kanssa saatetaan myös muodostaa näennäisiä ystävyyssuhteita. Esimerkiksi hyväksymällä kaveripyyntö, viittaamalla heihin tuotetussa sisällössä tai vastaamalla viesteihin. Yksipuolista ja voimakasta sosiaalista suhdetta voidaan käyttää esimerkiksi valetiedon levittämiseen; suomessa tästä on esimerkkejä esimerkiksi korona-aikana rokotevastaisen sisällön jakelussa, erilaisten salaliittoteorioiden yhteydessä ja venäjämielisen propagandan levittämisessä.
Symboliset teot puolestaan ovat tekoja, joilla on niiden kohdeyleisölle aivan erityinen merkitys tai joihin liittyy jotain erityistä symboliikkaa. Esimerkiksi terrori-isku voi olla symbolinen teko, sillä se aiheuttaa tuhon lisäksi ennen kaikkea pelkoa ja rapauttaa perusturvallisuutta. Tällöin yhdellä tarkkaan mitoitetulla ja ajoitetulla teolla voidaan muuttaa yleistä mielipidettä salamannopeasti. Vaikuttamisen ammattilaiset tietävätkin, kuinka pelolla hallitaan. Teolla ei kuitenkaan tarvitse olla konkreettisia vaikutuksia ollakseen väkevän symbolinen. Myös järjestetyt mielenosoitukset, protestit, sotaharjoitukset, saarrot tai vaikkapa joidenkin henkilöiden julkiset esiintymiset voivat olla symbolisia tekoja. Keskeistä on, että symbolisella teolla on aina myös viestinnällinen ja strateginen tavoite.
Esimerkki tällaisesta symbolisesta teosta on Ruotsiin vuonna 2013 kohdistunut Venäjän simuloitu ydinisku. Tukholman itäisessä saaristossa havaittiin neljän venäläisen Tupolev 22M3-pommikoneen ja kahden Suhoi 27 -hävittäjän lähestyvän Ruotsia reiteillä, joiden perusteella niiden kohteena pääteltiin olevan Tukholman ulkopuolella sijaitseva Ruotsin radiotiedustelukeskus ja sotilastukikohta eteläisessä Ruotsissa. Tapaus päätyi mediaan melkein heti sen tapahduttua, koska ruotsalaishävittäjiä ei saatu pitkäperjantain takia ilmaan, vaan NATO:n hävittäjät Liettuasta ja Tanskasta kohtasivat venäläiskoneet. Vasta kolmen vuoden päästä julkaistusta NATO-raportista selvisi, että tapausta oli pidetty mahdollisen ydiniskun simulaationa.