Kysymys maatalouden aiheuttamista globaaleista ympäristöpäästöistä on mielenkiintoinen, kun tarkastellaan sitä, mitä ja miten tuotetaan. Kasvipohjaisten elintarvikkeiden käyttö aiheuttaa sata kertaa vähemmän kasvihuonepäästöjä. 
Ajatukseni siirtyvät päiväkotien kasvisruokapäiviin, joilla ei ole kovin suurta suosiota kaikkien lasten keskuudessa. Toki kotien kasvatus vaikuttaa myös. Mutta jos siirrytään ajatuksen tasolla nykyisten lastemme tulevaisuuteen, jossa he mahdollisesti painivat näiden ekologisten asioiden ja kasvihuonekaasujen vähentämiseen liittyvien asioiden parissa. Voiko silloin vielä valita- syökö kasvisruokaa vai sekaruokaa, mikä nykyisin on vielä mahdollista. Entäpä, millaisen muistijäljen kasviruokakokeilut jättävät kehittyvien lasten aivoihin ja mieliin? Valitseeko silloin moni toisin, kun tiedostaa asioiden laajemmat vaikutukset. 
Toisaalta huolestuttavaa on myös se, ettei kasvisruoka kuitenkaan tarjoa kaikille riittävästi ravintoa, kuten esimerkiksi raudanpuutteesta kärsiville, koska kasviruoan rauta on huonosti imeytyvää ja kasvikset voivat sisältää sellaisia kivennäis- ja hivenaineita, jotka estävät rautaa imeytymästä, kuten vihreiden kasvisten sisältämä kalsium. Jos tulevaisuudessa ei ole enää mahdollista tuottaa lihaa- niin miten terveydenhuollon rooli muuttuu niiden potilaiden suhteen, jotka nyt joutuvat turvautumaan yksinomaan veriruokiin, koska eivät saa veritankkausta muuten hankittua. Vai käykö niin, että vain rikkailla on varaa pitää itsensä terveinä ja köyhät ihmiset kärsivät entistä enemmän? 
Äärimmäisen hyvää ainakin Suomessa on se, että ilmastonmuutokseen liittyvät asiat on otettu vakavasti ja niihin on kehitetty pysyviä ratkaisuja, joilla tulevaisuutta turvataan jälkipolville.