Jos olisimme metsästäjä-keräilijöitä?

Jos olisimme metsästäjä-keräilijöitä?

Anna-Mari Simunaniemi -
Vastausten määrä: 1

Luin mielenkiintoisen pikkuartikkelin lisämateriaaleista. Mitä jos olisimmekin kaikki metsästäjä-keräilijöitä? Elämäntapaa kuvataan monella tapaa ihanteellisena (yhteisöllisyyttä, yhdessäoloa, aikaa keskustelulle jne), ilmeisesti vähemmän stressiä ja velvoitteita. Toisaalta elinikä ehkä 20-40 vuotta, taudit vievät mennessään ja vanhuksille (jos sellaiseksi joku selviytyy) saatettaisiin jopa kannustaa itsemurhiin tai aktiivisesti tappaa. Jäin miettimään, mihin nuo kuvatut "faktat" ihmisten elämäntavasta oikein perustuvat, onko niille miten paljon katetta vai ovatko spekulointia.

En silti välty ajattelemasta, että jotain houkuttavaa osittaisessa paluussa tuohon lähiluonnonmukaisempaan ja vuodenkiertoon paremmin sopeutuvaan elämäntapaan olisi. Varmaan pienimuotoisemmin sitä voi harjoittaa itse ainakin sesongin ruokatuotteita suosimalla, mahdollisesti keräämällä itse luonnontuotteita käyttöönsä ja ehkä ylipäänsä hieman rauhoittaessaan yletöntä pyrkimystä tehokkuuteen ja menestykseen. 

Vastaus Anna-Mari Simunaniemi

Vs: Jos olisimme metsästäjä-keräilijöitä?

Minna Rauhanlaakso -
Olen harrastanut useamman vuoden itse kasvatettujen vihannesten ja kasvisten kasvattamista. Kasvatusprosessi siemenistä, taimiksi ja satoa antaviksi kasveiksi on aina yhtä mielenkiintoista seurattavaa. Itse maasta kerätyt kesäkurpitsat, perunat ja muut vihannekset tuntuvat joka kerta ns. paremman makuisilta kuin kaupasta ostetut. Ehkä suurin ja tärkein makua antava asia on kuitenkin se, että on itse nähnyt aikaa ja vaivaa kasvattamiseen liittyvien asioiden opettelemisessa, ja kun näkee kasvattamisen lopputuloksen. Metsästäjä-keräilijä ajatuksessa ehkä eniten kiehtoo se ajatus, että omassa pihassanikin kasvaa paljon villikasveja, jotka sopivat syötäviksi. Nykyisin löytää myös paljon oikeanlaista tietoa näiden villikasvien hyödyntämiseen ravinnoksi. Omassa lapsuudessani ehkä enemmän varoiteltiin, ettei metsästä saa syödä mitään (mustikoita ja puolukoita lukuun ottamatta). Siksi onkin hienoa nähdä ja kuulla nykypäivänä, miten jo hyvin pienille lapsille opetetaan metsästä saatavien kasvien ja marjojen hyödyntämisestä ravinnoksi.