Intressiristiriidat etenkin suhteessa taloudellisiin tavoitteisiin toimivat jarruna kansainväliselle yhteistyölle. Pitkään jatkunut epätasa-arvo resurssien jakautumisessa ja maailmankaupassa estää tavoittelemasta ympäristöllisesti kestäviä ratkaisuja. Vielä ei nähdä, että vaikka ei puolustettaisi luonto sen itsensä vuoksi olisi tärkeää huomata, että kun luonto voi hyvin niin se tarjoaa myös pitkällä aikavälillä turvatun elinympäristön ihmisille ja yhteiskunnille. Kilpavarustelu ja oman edus tavoittelu estää syvempää yhteistyötä. Maapallo pitäisi nähdä ihmislajin kotipaikkana ilman valtioiden rajoja. Alueelliset ratkaisut voivat olla erilaisia mutta päämäärästä tulisi päästä yhteisymmärrykseen. Toki päämäärä voi olla jo melko selvä, mutta toimenpiteistäkin pitäisi vielä pystyä sopimaan. Kansainväliset sopimukset ja erilaiset standardit ovat jo hyvä alku. 

Kuten pitkältä ajalta huomataan, eri aikoina eri teemat ovat esillä ympäristökysymysten rinnalla ja ne voivat ajaa ekologisten teemojen ohi, etenkin puolustukseen ja sodankäyntiin varautuminen ja siinä eläminen vievät huomion pois. Mielenkiintoista oli tuo nosto Reaganin roolista Yhdysvaltojen poliittiseen mentaliteettiin. Aivan samanlaista retoriikkaa on nyt Trumpin toisella kaudella. Toivottavasti Euroopassa pystytään edelleen näkemään ympäristöasioiden tärkeys ja pystyttäisiin esimerkillä ja toimenpiteillä saavuttamaan puhtaampaa ja elinkelpoista elintilaa.