Esteet kansainväliselle yhteistyölle

Esteet kansainväliselle yhteistyölle

Jaakko Soimakallio -
Vastausten määrä: 3

Suurimmat esteet kansainväliselle yhteistyölle ympäristön suojeluun liittyen liittyvät eri maiden erinäisiin poliittisiin intresseihin, rakenteisiini ja valtataisteluun. Kaikkien demokraattisten valtioiden tärkein tehtävä on suojella kansalaisiaan ja tämän takia ekologista kehitystä ei haluta helposti edesauttaa taloudellisen kehityksen kustannuksella, jolloin maan asema maailman poliittisena ja taloudellisena tekijänä mahdollisesti heikentyisi. 

Muutoksessa on aina riskinsä ja jos yksi maa panostaa vihreään siirtymään ja muut kuitenkin kasvattavat talouksiaan fossiilisilla ja voittavat täten kilpailussa talouskasvusta, niin vihreään siirtymään panostaneen maan päättäjät näyttävät heikoilta ja epäonnistuneilta äänestäjien silmissä. Aina kun valta vaihtuu on myös mahdollista, että politiikka muuttuu ja kansainväliset sopimukset unohtuvat. 

Autoritääristen valtioiden pääintressi tuntuu olevan valtaa pitävän eliitin vaurauden ja vallan kasvattamisessa, jolloin ahneus ja itsekkyys itsessään syö mahdollisuuksia ympäristön tilan kohentamiseen tai kansainvälisten sopimusten syntyyn. Tämän takia demokraattisten maiden on syytä vahvistaa integroitumista (EU) ja tukea toisiaan sekä kehittyviä maita ympäristön tilan parantamiseksi. Polku vihreään talouteen siirtymisessä on yhdessä turvatumpi.

Vastaus Jaakko Soimakallio

Vs: Esteet kansainväliselle yhteistyölle

Katja Omenainen -
Erinomainen kiteytys.
Ympäristöätukevien ratkaisujen tulisi olla globaalisti sitovia, jolloin kaikille olisi lyhytnäköisestikin edullista toimia ympäristöä suoaten. Pitkällä aikavälillä tämä onkin, mutta ei poliittisten jaksojen aikana näkyviä eivätkä tuota välittömästi. Tulevaisuus tähän pakottaa, mahdetaankohan me saada ennen seinää vasten oloa riittävää vaikutinta?
Vastaus Jaakko Soimakallio

Vs: Esteet kansainväliselle yhteistyölle

Saana Hernesniemi -
Hienosti koostettu ongelmien ytimet. Itsekkyys ja ahneus on monien maiden päättäjien ja johtajien ongelma ja tästä johtuu se,ettei näihin ympäristöongelmiin niin kovin suurella innolla tartuta oikein missään maassa. Luonnonkansojen yhteiselokin tuntuu perustuvan vain siihen, että pienet ihmisyhteisöt käyttävät resursseja vain sen verran, että ne luonto pystyy ne uusimaan ainakin pitemmän ajan kuluessa, jolloin alueen ekologinen tasapaino ei ihmisen toiminnan takia horju ja eläminen ns.sopusoinnussa ja harmoniassa on mahdollista. Mutta nykyisen väestöräjähdyksen takia tämä ei tietenkään enää isommassa mittakaavassa onnistu.
Harvoissa maissa sirä paitsi on edes Pentti Linkolan tapaisia oppaita, joilla on yhteiskunnalista merkitystä olemassaolollaan. Uskonnoissakin niitä on enemmän.
Vastaus Saana Hernesniemi

Vs: Esteet kansainväliselle yhteistyölle

Saana Hernesniemi -
Jatkoa…
Ehkä sitten, kun alkaa loppua rikkaiden maiden ihmisiltä ravinto, elintila ja puhdas ilma, voittajavaltioita ovat ne, jotka pystyvät tarjoamaan kansalaisilleen eniten näitä. Ja turvaamaan niiden saantia myös jatkossa. Eli niiden maiden johtajat saavat eniten ääniä. Edelleen kuitenkin heikoimmat yksilöt kärsisivät puutteesta, koska resursseja on rajallinen määrä käytössä. Mutta ehkä yhteiskuntia voisikin perustaa enää ne, joilla on siihen voimia ja tahtoa, koska vie aikaa ennallistaa saastuneita ja tuhottuja alueita, ja uudelleenrakentaminenkin vaatii resursseja. Esim. ruoanlaatu huononee entisestään, jos maa on niin loppuunkaluttu, että se ei pysty kasvattamaan kuin vaatimattomia lajeja, jos niitäkään. Tämä vaikuttaa immuunipuolustukseen myös heikentävästi ja taudit leviävät niin ihmisissä kuin kasveissakin. Jo nykyään lisäaineet ruoissa aiheuttavat allergioita, kuten mm. siivouksessa käytettävät kemikaalitkin ja ilman epäpuhtaudet puolestaan hengitystie- ja sydänsairauksia. Kuten on sanottu, luonto hoitaa kyllä ihmisenkin, joten sen puolesta ei tarvitse huolehtia. Koko laji pyyhkiytyy pois maailmanhistoriasta, ehkä nopeammin kuin osaamme odottaakaan. Luonnonlakien mukaan heikoimmat yksilöt kuolee pois, ja heikkous on aina se, ettei laji pysty sopeutumaan vallitseviin olosuhteisiin. Ainakin ihmisellä siinä tuntuu olevan aika isoja vaikeuksia.