Tässä osiossa on käyty mielenkiintoista keskutelua ihmisen roolista eliölajina. On painotettu näkökulmaa, jossa ihmisen älykkyys ja valta antaa sille erityistä vastuuta suojella luontoa. Lisäksi on tuotu näkökulmaa, jossa ihminen on vain yksi monista eliöistä jonka ei tulisi nähdä itseään niin sanotusti "ylenkatsoen".

Otan itse kysymykseen klassisen kristillisen näkemyksen. Ihmisellä on eräänlainen erityisasema niin sanottuna "luomakunnan kruununa". Tämä tarkoittaa klassisessa merkityksessään sitä, että ihminen on asetettu hallitsemaan eliökuntaa. Ihmiselle on siis annettu asema, jossa toimia mutta joka on todellakin vastuullinen.

Jos ajattelemme luonnon ja eliökunnan olevan korkeamman voiman luomia niin niitä tulee todellakin suojella. Hiilidioksidipäästöjä ja muuta saastuttamista on hillittävä eikä nykyinen tahti päästöissä voi jatkua. Mielestäni siis klassinen kristinusko antaa hyvän pohjan luonnosta ja lähimmäisestä välittämiselle. Väitteelle, että ihminen on "eliö" siinä kuin muutkin en voi allekirjoittaa. Ihminen on Raamatun mukaan luotu "imago dei" eli Jumalan kuvaksi ja siten edustaa Jumalan hallintavaltaa maan päällä ollen kuitenkin hänelle alamainen.

Mielestäni tiede ja uskonto eivät tässä suhteessa ole ristiriidassa keskenään, vaan usko antaa pikemminkin hyvän kontekstin tällaisten asioiden tutkimiseen. On totta, että ilmastoa tulee suojella jopa aiempaa radikaalimmilla toimilla, jotta eliölajit, kasvillisuus ja ihmiset selviytyisivät ja kukoistaisivat.