Kiinan toimintaa ymmärtäessä on tärkeä tunnistaa nykykiinanalaiselle toimintakulttuurille ominainen hierarkia, siis arvojärjestys. Vaikka maassa on tunnistettavat valtiolliset elimet: kuten hallitus, kansankongressi ja presidentti, niin todellinen valta on Kiinan kommunistisella puolueella (KKP). Käytännössä Puolue johtaa ja valtio toteuttaa.

Kiinan kommunistinen puolue on Kiinan suurin valtakeskittymä. Puolueessa toimivat ihmiset nimittävät muun muassa vallanpitäjät ja suojelevat valta-asemaansa kaikilla mahdollisuuksien rajoissa olevilla vallankäytön välineillä. Kiinan toiminnan ytimessä onkin KKP:n legitimiteetin, siis Puolueen valta-aseman takaavan uskottavuuden ja kannatettavuuden säilyttäminen. Jos puoluekoneiston valtaapitävät kokevat olonsa uhatuksi kotimaassaan tai ulkomailla, on reagointi hyvin todennäköistä. Vallan menettämisen tai Kiinan kommunistisen puolueen narratiivin tahriutumisen pelko ohjaakin kiinalaista ulko- ja sisäpolitiikkaa.

Kuten aikaisemmin ihmisiin vaikuttamisen historiaa tutkiessamme huomasimme, on Kiinalla pitkä ja rikas historia sotilastoiminnassa ja maan sisäisessä politiikassa toteutetussa mielten hallinnassa. Massapropagandaan ja ankaraan väestön hallintaan nojaavan toimintatavan Kiina kuitenkin otti Mao Zedongin astuttua valtaan vuonna 1942. Neuvostomallin mukaisesti Kiinasta tehtiin propagandavaltio, jossa tiedon merkitys ja tiedolla hallitseminen korostuivat ennennäkemättömällä tavalla. Yhteiskunta valjastettiin puolueen käyttöön ja Maon ympärille rakennettiin hurmoshenkinen henkilökultti. Kiinasta tuli totalitaristinen valtio, jossa Puolueen valta ulottuu kaikille elämänalueille.

Tunnetuin esimerkki Kiinassa tapahtuneesta mielipiteiden tukahduttamisesta on vuoden1989 keväältä Pekingin Tiananmenin aukiolta, jossa Kiinan kommunistisen puolueen valta-asemaa horjuttaneet mielenosoittajat saivat vastaansa panssariajoneuvoin ja konetuliasein varustautuneet asevoimat. Pekingin kevään mielenilmaus tukahdutettiin verisesti: satoja mielenosoittajia murhattiin, tuhansia pidätettiin ja Puolueen ote yhteiskunnasta tiukentui. Tieto verilöylystä, kuten muistakin KKP:tä horjuttavista asioista on tiukasti sensuroitua niin opetuksessa, lehdistössä kuin internetissäkin. Muisto tapahtumasta onnistuttiin häivyttämään julkisesta tietoisuudesta: esimerkiksi tiukasti sensuroitu kiinanalainen hakukone Baidu kertoo vain Tiananmenin aukion turistinähtävyyksistä.

 
 
Kiinaa vuodesta 2012 itsevaltaisella otteella hallitsevan Xi Jingpingin kaudella joukkovalvonta, sensuuri ja ihmisoikeuksien häikäilemätön polkeminen ovat entisestään yleistyneet. Kiinan kommunistisen puolueen yritykset muokata Kiinan maakuvaa ulkomailla; siis käsitystä siitä millainen maa Kiina on, ovat olleet erityisen aggressiivisia ja Kiinaa kritisoivat äänet pyritään vaientamaan maailmanlaajuisesti. Räikeimmillään keinot sisältävät maanpaossa olevien kiinalaisten kidnappaamista Yhdysvalloista ja pakkokuljetusta takaisin Kiinaan, hienovaraisimmillaan puolestaan KKP:lle myönteisen median ja kulttuurituotteiden vientiä maihin, joilla ei ole pääsyä puolueetonta tietoa välittäviin lähteisiin.

Keinovalikoimaan kuuluu siis sekä keppi, että porkkana; kova ja pehmeä valta. Erityisesti 2010-luvulta alkaen Kiinassa suosiota saavuttaneeseen pehmeään valtaan kuuluvat esimerkiksi kulttuurin, urheilun, poliittisen ajattelun, diplomatian tai koulutuksen avulla vaikuttaminen kohdemaahan tai väestöön. Vuodesta 2020 Kiina on muun muassa palkannut kiinamielisiä kotimaisia ja ulkomaalaisia sosiaalisen median vaikuttajia kiillottamaan Kiinan maakuvaa. He ovat tyypillisesti varsin kielitaitoisia naisia, joiden sisältö keskittyy kiinalaiseen kulttuuriin ja ruokaan. Paikallista kieltä osaavana, vetovoimaisina ja julkisuuskuvaltaan tarkkaan hallittuina he saavuttavat usein laajan seuraajakunnan. Kun kuulijakunta on saavuttanut toivottavat mittasuhteet, aletaan ei-poliittisen sisällön sekaan tuottaa hienovaraisia Kiinan Kommunistista Puoluetta tukevia narratiiveja.

Onnistuessaan nämä informaatiosodan operaatiot ovat hienovaraisuutensa tähden vaikeasti tunnistettavia, epäonnistuessaan ne voivat olla räikeitä ja irvokkaita. Näin tapahtui esimerkiksi Egyptissä asuvan kiinalaisen propagandistin Faiha Wangin tapauksessa. Koronapandemian aikana suosiota saavuttanut journalistina esiintynyt ja arabiaa sujuvasti puhuva Wang sai valtavasti seuraajia Egyptissä ja muissa arabimaissa. Suosion tuulet kääntyivät kuitenkin valtaosin islaminuskoisissa maissa nopeasti Wangin puolustaessa Kiinan tekemää muslimivähemmistö uiguurien kansanmurhaa.

Kiinan informaatio-operaatioita tutkinut taiwanilainen ajatushautomo Doublethink Lab kuvaa Kiinan toimintaa sodaksi julkisesta mielipiteestä. Tällaista informaatiosodankäyntiä tehdään eri maissa eri tavoin: esimerkiksi Taiwanissa Kiina käyttää merkittävästi aikaa ja resursseja epäluulon kylvämiseen. Tavoitteena ei ole – toisin kuin esimerkiksi arabimaissa – herättää positiivisia tunteita Kiinaa kohtaan, vaan pikemminkin tuottaa epäluuloa instituutioita ja uskottavia tiedonlähteitä kohtaan. Kun sosiaalisen median käyttäjät saadaan heikosti perustellun, epämääräisesti kaikkeen kohdistuvan epäilyn pauloihin, on julkista mielipidettä helpompi manipuloida haluttuun suuntaan. Luottamuspulasta kärsivälle yhteisölle maailma hahmottuu sirpaleisena ja epäselvänä. Tämä puolestaan antaa päättäväiselle ja määrätietoiselle vihamieliselle poliittiselle toimijalle runsaasti vaikutusväyliä yksilöihin, yhteisöihin ja yhteiskuntiin.
 
Taiwanissa Tiktok ja muut videoalustat ovat osoittautuneet tehokkaiksi välineiksi levittää epäluuloa ja heikosti perusteltua skeptisyyttä. Tiktok on myös monelle suomalaiselle tutuin kiinalainen tuote, jota on todetusti käytetty informaatiosodan välineenä. Se on myös erinomainen esimerkki aikaisemmin mainitusta pehmeästi vallasta, jolla Kiinan Kommunistinen Puolue kurottaa arkeemme.Kotimainen esimerkki Kiinan pehmeästä vallasta on suomalaislähtöinen Supercell-peliyhtiö, joka on kiinaisen Tencent-suuryrityksen omistuksessa. Tencentillä on erityisen läheinen suhde Kiinan kommunistiseen puolueeseen. 

Pehmeän vallan lisäksi Kiinan repertuaariin kuuluvat kovan vallan keinot: erityisesti taloudelliset ja sotilaalliset keinot. Näkyvimpiin taloudellisen vallankäytön välineisiin kuulu ulkomaankaupan säätely tavalla, jolla Kiina saa painostettua kauppakumppaneitaan. Tämän suurvaltapolitiikalle tyypillisen toimintatavan lisäksi Kiina käyttää painostuksessa myös sotilaallisia keinoja. Erityisesti Etelä-Kiinan meri – siis mm. Kiinan, Taiwanin, Indonesian, Filippiinien ja Malesian ympäröimä – vilkkaasti liikennöity merialue, on alueena konfliktiherkkä. Kiinan merivoimat käyttävät alueella epävarmuutta ja pelkoa herättäviä toimintatapoja saadakseen lunastettua itselleen strategisia alueita. Lisäksi Kiina käyttää sotilaallista uhkaa, esimerkiksi massiivisia sotaharjoituksia Taiwanin ympärillä, yrittäessään ohjailla itsenäistä Taiwania haluamaansa suuntaan.