4.2. Oikeudenmukainen siirtymä

Laaja-alainen kestävyysmurros ihmistoiminnan ympäristövaikutusten vähentämiseksi on välttämätöntä, jotta hyvän elämän edellytykset voidaan taata yhtäläisemmin ja turvata myös tulevaisuudessa. Kuten olemme oppineet, murroksen vaikutukset koskevat lähes kaikkea ihmistoimintaa. Siksi murroksella tulee olemaan merkittäviä sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia. Niistä osa on myönteisiä, mutta ei-toivottuja “sivuvaikutuksia” on mahdotonta välttää tarvittavien muutosten mittavuuden ja nykytoiminnan kestämättömyyden vuoksi. Lisäksi eri toimijoilla on kovin erilaiset lähtökohdat ja mahdollisuudet ryhtyä mukaan muutokseen, vaikka halua olisi. Esimerkiksi vain kulutusta ohjaavien ilmastotoimien varaan laskeminen voi johtaa epätasa-arvoiseen tilanteeseen. Tällöin jo ennestään parhaiten resurssoidut ylikansalliset yhtiöt pystyvät vastaamaan muuttuvan kulutuksen vaatimuksiin edelläkävijöinä, kun taas pienemmät kansalliset ja paikalliset yritykset eivät pysty vastaamaan muutokseen yhtä ketterästi ja joutuvat siksi lakkauttamaan toimintansa. 

“Sivuvaikutusten” vuoksi herää kysymys oikeudenmukaisesta siirtymästä: miten siirtymä kohti ekologisesti kestävää yhteiskuntaa voidaan tehdä mahdollisimman oikeudenmukaisesti? Kysymys sai vahvan kansainvälisen tunnustuksen vuoden 2018 globaaleissa ilmastoneuvotteluissa, joissa osapuolet julkaisivat Solidarity and Just Transition Silesia Declaration -julistuksen ilmastotoimien työpaikka- ja aluetalousvaikutuksien huomioon ottamiseksi. Oikeudenmukaista siirtymää kutsutaan myös reiluksi siirtymäksi (engl. just transition).

Oikeudenmukaisen siirtymän ympärillä käyty keskustelu keskittyy, ainakin kurssimateriaalin kirjoitushetkellä, ympäristötoimien ja etenkin ilmastonmuutoksen hillinnän sosiaalisiin ja taloudellisiin sivuvaikutuksiin. Asian ydin on siinä, että ilmastonmuutoksen hillintä aiheuttaa muutoksia yritystoimintaan ja työpaikkoihin. Esimerkiksi hiiliteollisuuden varaan rakentuneilla alueilla irtautuminen fossiilisista energialähteistä voi tuoda  mukanaan massatyöttömyyttä ja jopa talouden romahduksia. On siis varmistettava poliittisin keinoin, että tällaiset alueet pääsevät osallisiksi siirtymän tuomista uusista työpaikka- ja yritystoiminnan mahdollisuuksista. Teollistumisen kiihtyessä muun muassa Keski-Euroopassa, Afrikassa ja Intiassa syntyi kyliä hiilikaivostoiminnan ympärille: koko alueen hyvinvointi perustettiin hiilen varaan. Hiiliteollisuuden työllistävä vaikutus on toki jo laskenut monissa paikoissa huippuvuosista muidenkin syiden kuin ilmastotoimien vuoksi. Saksassa hiiliteollisuus työllisti 1950-luvulla jopa yli 700 000 ihmistä, mutta energiakaupan vapauttaminen ja halpa öljy hävittivät alalta yli 300 000 työpaikkaa yhdessä vuosikymmenessä. 2000-luvulle tultaessa hiiliala työllisti maassa alle 100 000 henkeä. Reilua siirtymää työelämässä voidaan edistää tukemalla esimerkiksi kouluttautumista uusiin tehtäviin ja tukemalla fossiilisen energian käytöstä riippuvaisten alueiden elinkeinoelämän monipuolistamista ja uusien, kestävämpien työpaikkojen luomista alueelle.

Työhön liittyvien kysymysten lisäksi oikeudenmukainen siirtymä koskee erityisen vahvasti ihmisten yhtäläisiä mahdollisuuksia hyvän elämän tavoitteluun vahvojen ilmastotoimien maailmassa. Tärkeä kysymys on, heikentääkö kestävyysmurros erityisesti huono-osaisimpien hyvinvoinnin mahdollisuuksia ja miten näitä haasteita voidaan vähentää. Vaikka ilmastonmuutoksen hillintä on välttämätöntä yhtäläisten hyvinvoinnin mahdollisuuksien turvaamiseksi, on vaara että ilmastopolitiikka itsessään lisää sosiaalista eriarvoisuutta. Kuten olemme oppineet, tavanomaiset arjen toiminnot – liikkuminen, ruoka ja asuntojen lämmitys ja energiankulutus – ovat merkittävimpiä kasvihuonekaasujen päästöjen lähteitä ja siksi ilmastotoimet vaikuttavat voimakkaasti ihmisten jokapäiväiseen elämään. Ilmastotoimien vaikutusta etenkin haavoittuvimpien ryhmien hyvinvointiin voidaan arvioida esimerkiksi suhteessa ihmisten tärkeimpiin perustarpeisiin.

Kuva/Taulukko. Ilmastotoimet vaikuttavat eri ihmisryhmien hyvän elämän mahdollisuuksiin monilla elämän osa-alueilla. Tämä taulukko kuvaa erään yhteiskuntapolitiikan tutkimuksessa esitetyn mallin ilmastotoimien hyvinvointi- ja haavoittuvuusvaikutusten tarkasteluun (Kortetmäki & Järvelä 2021). Kun ilmastotoimien ei-toivotuille vaikutuksille haavoittuvat ryhmät tunnistetaan vaikutusten arviointitaulukkoon, voidaan hahmottaa millaisella sosiaalipolitiikalla ilmastotoimien eriarvoisuutta lisääviä vaikutuksia voidaan lieventää. Taulukko myös auttaa arvioimaan eri politiikkavaihtoehtojen sosiaalista hyväksyttävyyttä hyvinvointivaikutusten näkökulmasta.

Oikeudenmukaisen siirtymän toteuttaminen on poliittinen kysymys, ja siihen on esitetty monenlaisia malleja, kuten “Green New Deal” Yhdysvalloissa ja “ekologinen jälleenrakennus” Suomessa. Malleissa on erilaisia taustaoletuksia ja painotuksia, mutta yhteistä niille on pyrkimys tasapainoon ja oikeudenmukaisuuteen: olisi yhtä aikaa vähennettävä kulutusta sekä luonnonvarojen käyttöä ja mahdollistettava kansalaisille mielekäs toimeentulo ja yhteiskunnalle vakaa talous.

Jäikö tästä osiosta jotain mieleen, mitä haluaisit kommentoida? Vapaaehtoinen.