Edellisissä osioissa olemme tarkastelleet ihmisen ja ekosysteemien vuorovaikutusta hyvin suuressa, globaalissa mittakaavassa, ja vain sivunneet alueiden välisiä eroja. Globaalin mittakaavan tarkastelu on järkevää, koska monet ympäristöongelmat, erityisesti ilmastonmuutos, ovat aidosti maailmanlaajuisia. Suuren mittakaavan tarkastelu ei kuitenkaan yksin riitä, sillä ympäristöön ja yhteiskuntiin liittyvät haasteet eroavat suuresti maapallon eri alueilla. Vaikka alueet eroavat toisistaan monilla tavoin, ne ovat kuitenkin myös tiukasti kytköksissä toisiinsa globaalin talouden sitein. Globaalien ja paikallisten ongelmien ratkaiseminen vaatiikin näkökulmaa, jossa huomioidaan alueelliset erot mutta myös eri alueiden riippuvuus toisistaan.

Keskiajalla ja sitä ennen ihmisten elanto ja talous perustuivat käytännössä paikallisesti tai alueellisesti tuotettuun ruokaan ja hyödykkeisiin. Arkinen elämä ei siis ollut riippuvaista vaihdannasta kaukaisten maiden ja alueiden kanssa, ja myös sosiaaliset ja ympäristölliset ongelmat olivat luonteeltaan lähinnä paikallisia tai alueellisia. Tässä käynnistyi muutos 1400- ja 1500-luvun taitteessa, kun Kolumbus purjehti Amerikkaan ja Vasco Da Gama löysi meritien Euroopasta Aasiaan.

Merenkäynnin kehittyminen mahdollisti kaupankäynnin ja vaihdannan kaukaisten alueiden välillä. Tämä vaihdanta ei kuitenkaan kohdellut alueita samanarvoisesti. Erityisesti Amerikkojen alkuperäiskansat kärsivät suuresti eurooppalaisten mukanaan tuomista taudeista, kuten tuhka-, tuli- ja isorokosta ja influenssasta, jotka yhdessä eurooppalaisten väkivallan kanssa romahduttivat alunperin 60 miljoonaisen väestön vain 6 miljoonaan reilussa sadassa vuodessa.

Merenkäynnin myötä myös orjakauppa globalisoitui. Vaikka orjuuttaminen oli tiettävästi ollut olennainen osa lähes kaikkia maatalousyhteiskuntia, orjakauppa sai uuden maantieteellisen ulottuvuuden, kun noin 12 miljoonaa (matkasta hengissä selvinnyttä) orjaa laivattiin Afrikasta Amerikkaan työskentelemään tupakka-, sokeri- ja puuvillaplantaaseilla. Amerikasta sokeri ja muut hyödykkeet laivattiin Eurooppaan nautittaviksi.

Uudet merireitit merkitsivät huomattavaa muutosta kansainvälisen kaupankäynnin tavoissa ja määrässä. 1600-luvulta 1800-luvulle maailmantaloutta hallitsivat valtioiden suojeluksessa toimivat globaalit yritykset, kuten Englannin ja Hollannin kauppakomppaniat. Sen lisäksi että ne kävivät kauppaa kaukaisten alueiden kanssa hyödykkeistä, kuten mausteista ja silkistä, ne myös ylläpitivät omia sotajoukkoja ja perustivat hallintoalueita kaukaisilla mailla. Nykymaailmaa määrittävän globaalin kapitalismin ja finanssitalouden  alkuna voidaankin pitää Euroopassa ja Kaukoidässä toiminutta 1600-luvun alun Hollannin Itä-Intian kauppakomppaniaa, jonka osakkeet olivat suuren yleisön ostettavissa.

1500-luvulta alkoi myös kolonialismin ja imperialismin aika, jonka myötä suurin osa Pohjois- ja Etelä-Amerikkaa, Afrikkaa ja Kaukoitää alistettiin eurooppalaisten valtioiden siirtomaiksi. Siirtomaista eurooppalaiset valtiot saivat sekä työvoimaa että raaka-aineita, ja taloudelliset hyödyt rikastuttivat lähinnä Eurooppaa. Siirtomaat itsenäistyivät vaiheittain 1800-luvulta alkaen, Afrikan maista suurin osa vasta toisen maailmansodan jälkeen.

Kolonialismilla on ollut suuria vaikutuksia (nykyään entisten) siirtomaiden talouteen ja poliittisiin järjestelmiin. Daron Acemoglu kumppaneineen on selvittänyt kolonialismin vaikutuksia nykyisiin yhteiskuntajärjestelmiin ja valtioiden taloudelliseen kehitykseen.

Acemoglun ja kumppaneiden tutkimusten mukaan ne entiset siirtomaat, jotka ennen siirtomaa-aikaa olivat keskimääräistä vauraampia (mitattu kaupungistumisasteella vuonna 1500), ovat nykyään keskimääräistä köyhempiä (mitattu bruttokansantuotteena henkeä kohti vuonna 1995). Vastaavasti maat, jotka olivat ennen köyhempiä ja harvaan asuttuja, ovat nykyään keskimääräistä vauraampia.

Tutkimuksen mukaan syy tähän käänteeseen löytyy eurooppalaisten siirtomaavaltojen perustamista hallintojärjestelmistä ja instituutioista, jotka olivat erilaisia eri paikoissa. Siirtomaissa, joista oli mahdollista saada taloudellista hyötyä käyttämällä paikallisväestöä työvoimana esimerkiksi kaivoksissa tai plantaaseilla, tai myymällä orjia, valta keskitettiin pienelle eliitille. Samalla muun väestön oikeuksia ja vapauksia rajoitettiin ankarasti.

Tropiikissa oli myös tauteja, kuten malariaa ja keltakuumetta, joille eurooppalaisilla ei ollut vastustuskykyä. Eurooppalaisten korkea kuolleisuus trooppisiin tauteihin vähensi intoa perustaa siirtokuntia tällaisille alueille. Toisilla alueilla, kuten Pohjois-Amerikassa, Australiassa ja Uudessa Seelannissa, ei ollut eurooppalaisille vaarallisia tauteja, ja paikallisväestö oli suhteellisen vähälukuinen. Näille alueille perustettiin kasvavia eurooppalaisten siirtokuntia. Uudisasukkaiden painostuksesta näille alueille kehittyneet hallintojärjestelmät painottivat yksilönvapauksia ja yksityisomaisuuden turvaa.

Siirtomaiden itsenäistyttyä siirtomaavallan aikaiset instituutiot eivät useinkaan muuttuneet vaan jatkuivat pitkälti samanlaisina. Maat, joissa valta oli ollut eliitillä ja yksilöiden vapauksia ja oikeuksia oli rajoitettu, pysyivät oleellisilta osin samanlaisena, vaikka valtaapitävä eliitti saattoikin vaihtua. Tällainen yhteiskuntajärjestelmä ei ole otollinen taloudelliselle kehitykselle, sillä eliitillä ei välttämättä ole kykyä tai halua kehittää taloutta, ja muulla väestöllä ei ole siihen mahdollisuuksia eikä kannusteita. Acemoglun ja kumppaneiden mukaan tämä siirtomaa-ajalta periytynyt hierarkkinen yhteiskuntajärjestelmä on suurin syy siihen, miksi taloudellinen kehitys on ollut äärimmäisen heikkoa osassa vanhoja siirtomaita.

Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa yhteiskuntajärjestelmät muotoutuivat painottamaan yksilön vapauksia ja oikeuksia sekä omaisuuden suojaa. Teollistumisen alkaessa nämä yhteiskunnat olivat kykeneviä laajamittaisiin investointeihin ja yrittelijäisyyteen, mitkä ovat tehneet niistä maailman vauraimpia maita. Entisillä siirtomailla on siis hyvin erilaisia kehityspolkuja. Yhteistä kaikille on kuitenkin alkuperäisväestön kaltoin kohtelu ja joskus jopa tuho.

Pohdittavaksi: Minkä nykyisten tapahtumien ja kehityskulkujen uskot muokkaavan ihmisten ja luonnon hyvinvointia eri alueilla tulevina vuosisatoina?  Voit jakaa pohdintasi ja keskustella muiden kurssilaisten kanssa allaolevasta linkistä avautuvalla sivulla.

Jäikö tästä osiosta jotain mieleen, mitä haluaisit kommentoida? Vapaaehtoinen.