Raflaava otsikko ja siihen liittyvää hypoteettista pohdintaa. Teksti voi ns. 'triggeröidä', mutta näkökulma on silti mielestäni tärkeää tuoda esiin.
Lähtöajatuksena esitän, että esimerkiksi Afrikan mantereen kannalta meillä on jo teknologinen osaaminen uusiutuvaan energiaan perustuvan laajan sähköverkoston luomiseen. Rahoitus on ongelmallinen, mutta esimerkiksi kehitysavun kohdentaminen varsinaiseen infrastruktuuriin voisi olla mahdollista. Se toki loisi ainakin hetkellisiä humanitäärisiä kriisejä. Kriisit kylmästi ohittaen pohdinta keskittyy alueellisen vakauden ongelmiin ja nimenomaan nopean ratkaisun luomiseen merkittäviin ympäristöongelmiin. Afrikan mantereen esimerkit valikoituvat verrattain selkeiden ja itselleni tuttujen ongelmien takia.
Esimerkkimaaksi otan Somalian. Maa on merkittävän epävakaa, jatkuvan sisäisen aseellisen konfliktin alaisena. Afrikan mantereella on useita vastaavia kriisialueita vaihtelevin vakavuusastein ja juurisyin. Jos Somalian infrastruktuuriin haluttaisiin tarjota länsimaiden kokonaan maksama ja rakentama sähköverkosto, se ei kestäisi konfliktin sisällä. Infraan kohdistuisi aseellisia hyökkäyksiä. Siksi on tässä yhteydessä aiheellista kysyä, millä tämänkaltaisen ongelman voi ratkaista. Löytyykö vastaus otsikosta?
Kehittyvillä mailla on ymmärrettäviä vastustuksia ekologisten näkökulmien edistämiseen ja monessa maassa myös yhteiskunnan epävakaus aiheuttaa merkittäviä haasteita kehitykselle. Nopein ratkaisu ongelmaan lienee aseellinen valtaus ja ekofasistinen hallinto, joka pakottaa kyseisen alueen voimakeinoin 'turvallisemmaksi' ja ympäristöystävälliseen siirtymään. En tarkoita tätä henkilökohtaiseksi mielipiteekseni oikeasta ratkaisusta, vaan ennemminkin pohjustuksena, jolla esitän mielestäni merkittävän ongelman monen kehittyvän maan kestäville kasvuedellytyksille.
Ratkaisujen haastavuus ei siis mielestäni ole pelkästään taloudellisesti riippuvaista, vaan esimerkiksi yllä kuvattu eettinen ja moraalinen suhtautuminen eri maiden suvereniteettiin vaikuttaa myös globaalien ratkaisujen mahdollisuuteen. Olisivatko esimerkiksi kansainvälisin sopimuksin tehtävät länsimaisten yritysten omistamat yksityiset sähköverkot, joiden suojelu olisi vastaanottavan maan vastuulla, eettisempiä ratkaisuja? Voiko yhtiö yksityistää sähköverkon puolisotilaallisella tuella ja yhdistää turvallisuusvaatimukset asiakkaiden lopulliseen hintaan? Onko vauraalla maalla oikeus edellyttää tai luoda voimakeinoin toimintaympäristö, jossa tehokas interventio ympäristötoimien edistämiseksi on ylipäänsä mahdollista?