Huomasin mielenkiintoisen oman rajoittavan uskomuksen. Se on, että kiintymys elämää kohtaan on olennainen osa ihmisten psykologiaa ja että ihmisillä todellakin on ominaisuus hakeutua "luontaisesti" yhteyteen luonnon kanssa. Kurssitekstissä mainitaan, että tällaista kutsutaan biofiliahypoteesiksi. Oma oivallus siis tässä on, että tämä uskomukseni ei olekaan universaali totuus, vaan "pelkkä" hypoteesi. On siis ilmeisesti ihmisiä, jotka kokevat olevansa hyvinkin erillisiä luonnosta. Mutta onko myös ihmisiä, jotka eivät olisi kiintyneitä elämää kohtaan? Ilmeisesti.