Mielenkiintoista, että tieteellisen tutkimuksen kehittyminen syvällisemmäksi, on muuttanut suhtautumista ilmiöihin niitä eriyttäväksi. Ihmisen ja luonnon suhde on vuorovaikutusta, mutta tutkimuksessa rajataan tutkimuskohteet ja ilmiöt niin erikoistuneisiin osiin, ettei yhteyttä enää tunnisteta. Tämä näyttäytyy myös tutkimusten erillisyytenä. Ihmistieteet keskittyvät ihmisen kulttuuriin, arvoihin, hyvinvointiin, teknologiaan jne. Luonnontieteet ekologiaan, ekosysteemeihin, ympäristöön, luonnonilmiöihin. Kuitenkin nämä eri tieteenalat on tarve yhdistää, jotta saamme maapallosta jälleen elinkelpoisen ja turvallisen myös ihmisille. Nykyään puhutaan monitieteisestä lähestymistavasta ja tieteenalat ovatkin monimuotoistuneet, kuten ympäristötaloustiede, ympäristöpolitiikka, yhteiskuntaopin eri ulottuvuudet ja erityisesti tekniikan alalla otetaan ekologiset vaikutukset entistä enemmän huomioon.
Tämä oli ajatuksia herättävä avaus tälle kurssille. Käytännössä olen törmännyt tähän tieteenalojen väliseen kommunikaatio- ja myös arvostusongelmaan, siitä huolimatta että "monitieteisyydestä" puhutaan kauniisti rahoittajien hakukuulutuksissa ja yliopistojen strategioissa. Monitieteisyys käytännössä tarkoittaa, että samaa ilmiötä voi tutkia useita eri ryhmiä eri hankkeissa - mutta niiden saaminen saman projektin pariin onkin eri tavalla haastavaa. Odotan innolla, mitä tämä kurssi tuo ajatteluuni systeemitasolla!