Varhaiset ihmiset saalistivat suuria eläimiä, siksi että niistä saatiin ruokaa ja muita tarvikkeita kuten taljoja. Osaksi metsästettiin kaiketi myös että yhteisöt saisivat olla turvassa, esimerkiksi suurpedoilta. Pitkään jatkunut liikametsästys sekä muut tekijät kuten elintilan raivaaminen ihmisten käyttöön, on vienyt lajit sukupuuttoon. 

Ensin ihmisten hyvinvointi on saattanut kasvaa uusilla vallatuilla alueilla, riistaeläinten ja muiden alueiden tarjoamien hyödykkeiden muodossa. Katoavat lajit vaikuttavat elonkieroon ja myös muiden lajien tasapainoon. Sitä mukaa kun ihmiselle tärkeät saalislajit katosivat, heikkeni yhteisöjen hyvinvointi. Ruokaa ei riittänyt kaikille, konflikteja on tullut ja ihmisjoukko joutui liikkumaan entistä kauemmaksi.

Kulttuurit ovat saattaneet elää ensin nousukautta ja lopulta romahtaa luonnon kantokyvyn pettäessä. Toisaalta taas joillain alueilla ihmiset ovat saattaneet keksiä uusia keinoja tuottaa ravintoa, mutta tämä kehitys on melko myöhäsyntyistä. Viljely ja maatalous ovat korvanneet ruuantuotantoa, mutta luonnonvaraisten eläinten elintilan pienentyessä lajikato jatkuu edelleen.