Myös monet tuotantoeläimet ovat lihansyöjiä tai ainakin sekasyöjiä. Esimerkkinä siat ja kanat. Ihmisten kasvisruoka on myös aikalailla prosessoitua ja siksi en sitä juuri syö. Intiassa esimerkiksi tehdään hyvää kasvisruokaa, ja muissakin maissa, joissa se on suosittua ollut kauan. Suomessa ei osata tehdä hyviä kasvisruokia, tosin täällä ei ole siihen yhtä monipuolisia raaka-ainwitakaan, eikä tuontikasviksia osata käyttää samalla tavoin kuin maissa, joissa niitä kasvaa luonnostaan. Kasvisruoan maustaminen kun vaatii taitoa, että siitä saa maistuvaa, muuten monesti jää aika mauttomaksi. Tosin monissa perinteisissä ruoissa on se oma maku, joka tekee siitä hyvää, esimerkkinä imelletty perunalaatikko, jouluruoka, joka samalla on kasvisruoka.
Olen itse siis sekasyöjä. Pyrin koostamaan ruokatottumukset suositellun ravintoainetmpyrän mukaisesti. Lihaa en tosin enää muutenkaan usein syö suuria määriä. Silloin, kun on varaa, suosin luomutuotteita. Olen myös kiinnostunut siitä, onko ruoka tuotettu vastuullisesti. Jos ei, niin jätän ostamatta. Esim.Grillattuja broilereita ja niiden lihaa en ole ostanut enää noin kymmeneen vuoteen. Broilereiden tuotantotapa on epäeettistä ja täysin kestämätöntä, pelkkää kärsimystä. Lopetin syönnin siihen, kun luin niiden tuotannosta ja toisekseen maku on surkea, liha maistuu lähinnä kananrehulta. Oikeastaan lihassa melkein pystyy maistamaan linnun kokemat pitkät kärsimykset, eikä tosiaan tee mieli syödä sitä. Eikä kyllä sen enempää ostaakaan. Samoin häkkikanojen munia pyrin aina välttämään kun mahdollista. Siinä yksi tuotantoeläinryhmä, jolla on kaikkein surkein asema kasvatusolojen suhteen. Lajityypilliset käyttäytymismahdollisuudet on viety lähes kokonaan. Nykyisin on vain aika mahdotonta lähteä hakemaan itse metsistä riistaa, jos asuu kaupungeissa, eikä kulkuyhteyksiä metsästysmaille ole. Kalastus ja sienestys ja marjastus vielä onnistuu Suomessa hyvin, joskin kalastuskin on säädeltyä ja luvanvaraista.