Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Perinteisessä kehitysavussa vauraat antavat rahaa köyhemmille maille ja sanelevat rahankäyttöä. Loppujen lopuksi raha palaakin moninkertaisena takaisin vauraisiin maihin! Esim. jossain Afrikan maassa työskentelevä avustusjärjestön asiantuntija saa parempaa palkkaa kuin paikallinen - riippumatta koulutuksesta. Paikalliset järjestöt eivät saa itse päättää toiminnastaan vaan länsimaat 'tietävät parhaiten' mikä köyhempiä maita auttaisi. Paikallisiin järjestöihin ja toimijoihin pitäisi luottaa enemmän, heidän pitäisi saada itse päättää toimintatavoistaan ja mihin keskittyä. Mutta he tarvitsevat toiminnalleen rahoitusta ja varallisuus on vauraissa maissa. Maailman kuvalehden haastatteleman Matti Kääriäisen mukaan suurin osa resursseista on itseasiassa kätkettynä veroparatiiseihin pois järkevästä käytöstä! Rahaa pitäisi saada jaettua tasaisemmin ympäri maailmaa, esim. bussikuski Afrikassa tienaa paljon vähemmän kuin bussikuski Suomessa. Kääriäisen mukaan esim. OECD, Maailmanpankki ja IMF ylläpitävät tätä varallisuuden jakoa eikä ole vauraiden maiden intresseissä muuttaa tätä. Ja sitten, planeetan kantokyvyn kannalta, myös meidän vauraiden maiden asukkaiden pitäisi oppia kohtuullistamaan elämäntyyliämme, jos haluamme planeetan säilyvän elinkelpoisena. Kääriäinen ehdottaa globaalia verotusta ja maailman talousneuvoston perustamista resurssien tasaisemmaksi jakamiseksi. Itsekin ajattelen, että ainakin veroparatiisien käyttämättömänä makaavat resurssit pitäisi saada käyttöön sellaisilla alueilla, jotka resursseja kipeästi kaipaavat. Ajattelen nyt vaikkapa Bakun ilmastokokouksen tulosta, ainakin järjestöjen mielestä, liian alhaisesta ilmastorahoituksesta kehittyville maille.