Ympäristöongelmat ovat perinteisesti olleet ongelmia, joista kukaan ei osaa tai ole halunnut ottaa vastuuta. Vaikka köyhät kehitysmaat saastuttavat myös, niin yleensä kuitenkin suhteessa vähemmän kuin rikkaat länsimaat, joilla siihen on ollut olevinaan varaa. Maapalloa revitään edelleen ihmisten tarpeiden tyydyttämiseksi kaikilla mahdollisilla tavoilla. Haavoja tuskin saadaan korjattua mitenkään niin kauan, kun edellytyksiä toipumiseenkaan ei ole. Esimerkiksi kännyköiden ja tietokoneiden komponenttien valmistamisessa käytetään harvinaisia mineraaleja ja metalleja, joiden hankkiminen on hankalaa ja mm.sukupuuton uhan alla olevien mustekalalajien reviirejä on häiritty kaivamalla niiden alueilta vaikeasti hankittavissa olevia metalleja uusien matkapuhelimien valmistamista varten. Tietokoneita ja kännyköitä kyllä kierrätetään, mutta aivan liian vähän siihen nähden, mitä niitäkin valmistetaan uusia. Viihde-elektroniikan tuoma mielihyvä ei muutenkaan ole aitoa, vaan perustuu vain viihdyttämiseen, jossa käyttäjä on pelkästään vastaanottajan roolissa. Ennen nykyistä modernia aikaa viihdykettä pitikin etsiä itse luonnosta tekemällä itse ja viihdykkeet olivat yksinkertaisemmasta päästä verrattuna nykyiseen. Esim. sauna ja sitä varten veistäen itse tehty saunakauha ja kiulu. Jne. Monissa kehitysmaissa, joissa ei ole varaa hankkia viihde-elektroniikkaa, tilanne on edelleen sama.
Länsimaissa taas olisi varaa valita, mutta käytännössä niin ei juuri tehdä. Raha siis täälläkin ratkaisee. Taloudellinen hyöty on se, minkä pohjalta valintoja tehdään. Ne eivät yleensä kuitenkaan ole kestävän kehityksen mukaisia. Millainen on kestävän kehityksen mukainen kännykkä tai tietokone? Siis muuten kuin pelkästään kierrätetty? Miten vanhaa elektronikkaa voi hyödyntää kestävällä tavalla? Vähäisiä määriä harvinaisia metalleja, joita niissä on, tuskin palautetaan enää alkuperäiselle paikalleen. Saati energiaa saadaan edes uusiutuvilla energioilla korvattua, joka on käytetty tietokoneen muihin osiin. Osa ihmisistäkin nykyäänkin elää alueilla, joihin hyvinvointi ei koskaan tule, esim.Afrikan köyhät slummialueet. Jopa köyhyys on suhteellista. Länsimaissa köyhätkin ovat kuluttajia, eivät hiilijalanjälkensä puolesta säästäjiä. Esim.auto on energiasyöppö, mutta silti sellainen monilla köyhilläkin länsimaalaisilla on. Sähköautokaan ei taida olla ratkaisu, koska myös akut tarvitsevat raaka-aineita, mikä taas tarvitsee kaivostoimintaa, jne.