Olen samaa mieltä, että koska ympäristöongelmat ovat globaaleja, ne pitäisi pystyä myös ratkaisemaan yhteisesti. Maapallon riittämättömät resurssit suhteessa kasvavaan väestöön maapallolla on globaali ongelma, jonka osalta kaikkien maiden pitäisi kantaa kortensa kekoon. Resurssien jakoa pitäisi pystyä tasaamaan paremmin ja monipuolisemmin, samoin vastuuta resurssien käytöstä. Tarvitaan paikallista toimintaa, mutta myös kansainvälistä toimintaa sen suhteen, miten esimerkiksi länsimaat voisivat vähentää kulutuksensa vaikutuksia alueilla, joilla ei periaatteessa olisi resursseja tyydyttää niitä. Aiemmin kouluissa vietettiin nälkäpäiviä kehitysmaiden lasten hyväksi, voisiko nykyään alkaa viettää sademetsäpäiviä, jääkarhupäiviä, tunturipaljakkapäiviä tai saastepäiviä Meksikon ja Kiinan lasten hyväksi, jotta voitaisiin muistaa myös ympäristöongelmia muutenkin kuin puheissa? Säästyneet rahat voisi käyttää vaikka sademetsien ja mangrovemetsien ennallistamiseen tarvittavaan työhön. Sademetsät uusiutuvat hitaasti, samoin kuin myös kotimaiset metsät, joten sitä aktiivisempaa pitäisi olla myös niiden suojelutyö. Käsitys mm.luksusesta pitäisi myös muuttua, se voisi tulevaisuudessa tarkoittaa vaikka laajaa lajikirjoa oman maan ja oman tontinkin metsissä, eikä sitä kalleinta kaulakorua tai laadukkainta hajuvettä. Köyhissä maissa se voisi tarkoittaa vaikka yhteisöviljelyä ja lähiruokaa alueilla, joilla on mahdollista viljellä maata ja kasvattaa karjaa pelkän slummiasumisen sijaan.