Lienee totta, että suomen päästöt verrattaen suurempiin maihin ovat pieniä. Mielestäni tämä ei kuitenkaan oikeuta liiallista kulutustamme, saati varsinkaan painostamaan muiden maiden ympäristötekoja tällä periaatteella (toki voidaan olla montaa mieltä, mikä on "liiallista"). Ymmärtääkseni planetaarinen hyvinvointi olisi paljon huonommassa tilanteessa, mikäli kaikki meistä melkein kahdeksasta miljardista eläisi keskivertosuomalaisen tavoin. Mielestäni niin Suomen kuin muidenkin ilmastotekoihin kykenevien hyvinvointivaltioiden kuuluisi olisi syytä pitää ilmastotavoitteista kiinni (tämän osion tekstissä mainitut vaikuttivatkin hyviltä). Myös oman vaikutuksensa, mutta etenkin esimerkin kannalta.
lisäys tähän: Toki suomalaisten suurempaa kulutusta voidaan hiukan oikeuttaa, kuten esim. kylmempi ilmasto vaatii suurempaa energiankäyttöä lämmitykseen.
Koska ilmastonmuutos on kaikkia maapallon ihmisiä koskettava globaali ongelma, on sen ratkaisu mahdollista vain kansainvälisen yhteistyön kautta. Tästä syystä on tärkeää, että myös vähemmän saastuttavat maat osallistuvat talkoisiin, jolloin yhteishenki säilyy. Aivan kuten jo mainitsit, osa suomalaisten aiheuttamasta taakasta ympäristölle johtuu Suomen maantieteellisestä sijainnista energian kulutuksen muodossa. Sosiaalisen kestävyyden kannalta olisi kohtuutonta syyllistää ihmisiä siitä, että he elävät alueella, jolla ovat kulttuuriaan vuosikausia harjoittaneet. Kulttuurillista muutosta yleisien kulutuksen suhteen toki tarvitaan niin Suomessa kuin muuallakin länsimaissa.
Olen samaa mieltä, että koska ympäristöongelmat ovat globaaleja, ne pitäisi pystyä myös ratkaisemaan yhteisesti. Maapallon riittämättömät resurssit suhteessa kasvavaan väestöön maapallolla on globaali ongelma, jonka osalta kaikkien maiden pitäisi kantaa kortensa kekoon. Resurssien jakoa pitäisi pystyä tasaamaan paremmin ja monipuolisemmin, samoin vastuuta resurssien käytöstä. Tarvitaan paikallista toimintaa, mutta myös kansainvälistä toimintaa sen suhteen, miten esimerkiksi länsimaat voisivat vähentää kulutuksensa vaikutuksia alueilla, joilla ei periaatteessa olisi resursseja tyydyttää niitä. Aiemmin kouluissa vietettiin nälkäpäiviä kehitysmaiden lasten hyväksi, voisiko nykyään alkaa viettää sademetsäpäiviä, jääkarhupäiviä, tunturipaljakkapäiviä tai saastepäiviä Meksikon ja Kiinan lasten hyväksi, jotta voitaisiin muistaa myös ympäristöongelmia muutenkin kuin puheissa? Säästyneet rahat voisi käyttää vaikka sademetsien ja mangrovemetsien ennallistamiseen tarvittavaan työhön. Sademetsät uusiutuvat hitaasti, samoin kuin myös kotimaiset metsät, joten sitä aktiivisempaa pitäisi olla myös niiden suojelutyö. Käsitys mm.luksusesta pitäisi myös muuttua, se voisi tulevaisuudessa tarkoittaa vaikka laajaa lajikirjoa oman maan ja oman tontinkin metsissä, eikä sitä kalleinta kaulakorua tai laadukkainta hajuvettä. Köyhissä maissa se voisi tarkoittaa vaikka yhteisöviljelyä ja lähiruokaa alueilla, joilla on mahdollista viljellä maata ja kasvattaa karjaa pelkän slummiasumisen sijaan.