Ekologisen kompensaation toteutusalue

Ekologisessa kompensaatiossa on päätettävä, miten kaukana haitta-alueesta hyvitys voidaan toteuttaa.^4,5 Tämä on tärkeä näkökulma, sillä luonto on erilaista eri paikoissa ja erilaisuus tyypillisesti kasvaa alueiden välisen etäisyyden kasvaessa. Joskus haitta-alueen läheltä voi olla vaikeaa löytää kohdetta, jonka luonnonarvot olisivat riittävän samanlaiset kuin haitta-alueella. Luonnonarvovastaavuus täyttyy todennäköisimmin, jos hyvitysalue valitaan heikennettävän luontotyypin tai lajin levinneisyysalueelta tai sen elinympäristö- ja ilmastovaatimukset täyttävältä alueelta¹. Suomen lainsäädännössä määritellään selkeät maantieteelliset rajat hyvityksen toteutukselle, mistä kerrotaan tarkemmin kurssin seuraavassa osiossa.

Hyvitysalueiksi soveltuvia kohteita on todennäköisesti enemmän, jos hyvitys sallitaan kaukana heikennetystä alueesta. Luonnonarvovastaavuus voi kuitenkin heiketä alueiden maantieteellisen välimatkan takia. Haitta- ja hyvitysalueen välimatkan kasvattaminen voidaan huomioida kompensaatiolaskennassa kasvattamalla hyvitysalueen pinta-alaa. Tällä tavoin kompensoidaan heikompaa luonnonarvovastaavuutta hyvitystä arvioitaessa.^4,5

Haitta- ja hyvitysalueita valittaessa voidaan kuulla paikallisia ihmisiä ekologisen kompensaation suunnitteluprosessissa. Luonnon tilan heikentäminen ja heikennyksen hyvittäminen toisaalla voivat vaikuttaa paikallisiin ihmisiin esimerkiksi ekosysteemipalveluiden ja virkistyskäyttömahdollisuuksien muutoksina, jolloin heidän mielipiteensä voi olla syytä huomioida aluevarauksia suunniteltaessa. On hyvä huomata, että ensisijaisesti kuuleminen koskee sitä, voidaanko luontohaittaa aiheuttavan hankkeen toteuttaminen sallia jollakin alueella ja vasta toissijaisesti hyvityksen suunnittelua jonnekin toisaalle. Toisin sanoen vasta, jos heikennykset katsotaan yhteiskunnallisesti välttämättömiksi, lähdetään ratkaisemaan sitä, minne vastaavat hyvitykset sijoitetaan.

Luonnon arvotuksen viitekehys

Luonnon monimuotoisuus näyttäytyy ihmiselle erilaisena riippuen siitä, missä maantieteellisessä viitekehyksessä sitä tarkastellaan. Esimerkiksi jotakin Suomessa suojelun arvoiseksi määriteltyä lajia tai luontotyyppiä ei välttämättä kansainvälisessä sääntelyssä ole arvotettu yhtä korkealle. Tämä johtuu siitä, että jokin Suomessa harvinainen laji tai luontotyyppi ei välttämättä ole sitä kansainvälisesti tarkasteltuna ja päinvastoin. Esimerkiksi taimen on Suomessa uhanalainen, mutta joillakin alueilla maailmassa jopa haitallinen vieraslaji. Toisaalta monet järviluontotyypit ovat Suomessa yleisempiä ja vähemmän uhanalaisia kuin muualla Euroopassa. Ekologisessa kompensaatiossa tuleekin tapauskohtaisesti päättää, tehdäänkö luonnon monimuotoisuuden arviointi paikallisessa, alueellisessa, kansallisessa vai kansainvälisessä viitekehyksessä. Suomen lainsäädännössä nojataan alueelliseen viitekehykseen ja esimerkiksi luontotyypin uhanalaisuus määräytyy luontotyyppien uhanalaisuuden arviointiin perustuen sen mukaan, sijaitseeko luontotyyppi Etelä- vai Pohjois-Suomessa³.^4,5