Osion suoritettuasi:

• ymmärrät hyvinvoinnin pitkän aikavälin muutoksen.
• osaat tarkastella yhteiskunnan ja yksilötason hyvinvointia erillisinä asioina.
• tunnistat hyvinvoinnin muutokset, haasteet, ja taloudelliset rajat.

2.1 Hyvinvointi yhteiskunnallisena ilmiönä

Ihmisen hyvinvointi on moniulotteinen ilmiö, joka ei ole pelkistettävissä yksilötasolle ja hyvän terveyden käsitteisiin. Hyvinvoinnin ja hyvän elämän turvaaminen kansalaisille on demokraattisen yhteiskunnan perustehtävä. Suomenkin perustuslaissa nimetään valtiosäännön tarkoitukseksi turvata ihmisarvon loukkaamattomuus, yksilön vapaus ja oikeudet sekä oikeudenmukaisuuden edistäminen yhteiskunnassa.

Suomalaiset voivatkin monella mittarilla arvioituna hyvin. Huomiota on herättänyt muun muassa kansainvälinen eri maiden väestöjen elämääntyytyväisyyttä tai onnellisuutta kuvaava tutkimus, jossa Suomi on todettu maailman onnellisimmaksi maaksi jo kuusi kertaa (ks. The World Happiness Report 2023). Näin ei kuitenkaan aina ollut. 

Hyvinvointiyhteiskunta Suomi ei ole syntynyt hetkessä, vaan on vuosisatojen aikainen tarina, jonka rakentaminen jatkuu  koko ajan eteenpäin kulloisenkin ajan ymmärryksen ja olosuhteiden mukaan.  Hyvinvointi on tarkoittanut Suomessa eri aikoina eri asioita; sata vuotta sitten keskittyttiin turvaamaan taloudellisia mahdollisuuksia perustarpeisiin kuten ruokaan, vaatteisiin ja asumiseen. Nykyään näiden lisäksi elintason nousun myötä hyvinvoinnilla tarkoitetaan mahdollisuutta olla toimiva osa yhteiskuntaa esimerkiksi tietotekniikan, liikkumisen tai osallistumismahdollisuuksien kautta.

Katso alta teemaa tarkemmin esittelevä noin 19 min kestävä Jari Ojalan videoluento.

Lataa luennon diat halutessasi erillisenä pdf-tiedostona tästä linkistä

Vapaaehtoinen tehtävä: Ristikko

2.2 Hyvinvointivaltio

Työ ja toimeentulo ovat keskeisiä hyvinvoinnin määrittäjiä. Sosioekonomiset terveys- ja hyvinvointierot korostuvat eri väestöryhmien välillä ja ovat Suomessa kansainvälisestikin tarkasteltuna suuria. Esimerkiksi maahan muuttaneet ovat koko väestöä heikommassa asemassa työmarkkinoilla. Hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamisessa on siis edelleen paljon työtä.  Samalla yhteiskunnan tulisi varautua maailmanlaajuisiin kriiseihin sekä sopeutua uusiin tilanteisiin kuten väestön ikääntymiseen, alhaisen syntyvyyteen ja sitä kompensoivaan maahanmuuttoon. (Suomalaisten hyvinvointi 2022)

Hyvinvointivaltion käsitteellä tarkoitetaan valtiollisten järjestelyjen kokoelmaa, jolla pyritään turvaamaan laaja-alaisesti kansalaisten taloudelliset, sosiaaliset, koulutukselliset ja kulttuuriset oikeudet. Näiden julkisten (taloudellisten) järjestelyjen avulla pyritään luomaan edellytykset korkealle ja väestöryhmien tasa-arvoiselle elintasolle näin edistäen hyvinvoinnin tasapuolista jakautumista. Näin ehkäistään tai vähennetään markkinatalouden ja/tai kapitalismin aiheuttamia epätasa-arvoistavia vaikutuksia. 

Tuloerojen tasoittaminen hyvinvointivaltiollisin järjestelyin pohjaa yhteiskuntasopimukseen siitä, että valtiolla on kansalaisilta saadun mandaatin turvin – ja laeilla tuettu – oikeus kerätä kansalaisilta varoja ja jakaa ne tulonsiirroin tai palveluja järjestämällä eteenpäin

Hyvinvointivaltion ns. universaalisuusperiaate tarkoittaa sitä, että samat palvelut ja suuri osa tuista ovat tarkoitettu ja sopivat samanlaisina kaikille taustasta, asemasta, asuinpaikasta ja sosioekonomisesta tilanteesta riippumatta. 

Hyvinvointivaltiollisia toimenpiteitä rahoitetaan yleensä kansalaisilta ja yrityksiltä kerätyin verovaroin sekä erilaisin kansalaisten ja työnantajien maksamin lakisääteisin vakuutusmaksuin, mutta tarvittaessa myös julkisella velkarahalla. Kansalaisille rahoitus jakautuu sosiaalivakuutuksellisina tukina (esim. työttömyysturva ja eläke) ja palveluina (esim. vanhustenhuoltopalvelut ja koulutus).  Esimerkiksi yksilöllistä hyvinvointia ratkaisevasti heikentävät elämäntilannemuutokset (työttömyys, sairastuminen jne.) oikeuttavat kaikki kansalaiset yhdenvertaisiin tukiin ja palveluihin.

Hyvinvointivaltio toimii yhteiskunnan eri sektoreilla

• Sosiaali- ja terveysala (hyvinvointia tukevat sosiaali- ja terveyspalvelut kaikissa ikäryhmissä, vammaispalvelut, päihdetyö ym.)
• Työ, työllisyys ja työvoima (työlainsäädäntö, työehtosopimukset, työttömyysturva, eläkkeet)
• Koulutus ja sivistys (koulujärjestelmä ja opetus varhaiskasvatuksesta korkea-asteeseen, vapaa sivistystyö ja taiteen perusopetus)
• Kulttuuri, vapaa-aika ja liikunta (kirjastot, kulttuurilaitokset, kulttuurin tuet, urheiluseurojen ja liikuntatoimijoiden tuet, julkiset liikuntapaikat, leikkipuistot)
• Yhdyskuntasuunnittelu (Liikenne, asuminen, kaupunkisuunnittelu, ympäristöpalvelut)

Hyvinvointivaltion kritiikki

Hyvinvointivaltio kohtaa ”markkinayhteiskunnassa” monenlaisia perustavanlaatuisia haasteita. Näin myös Suomessa. Alla on lueteltu joitain hyvinvointivaltion toimintaa kritisoivia seikkoja:

• tulojen kireä verotus voi vähentää työnteon kannustimia sekä kannustimia investointeihin, mikä voi haitata talouskasvua
• monimutkainen sosiaaliturvajärjestelmä, jossa on paljon turhaa byrokratiaa 
• hidas reagoimaan esimerkiksi nopeisiin yhteiskunnan muutoksiin
• kallis 
• tehoton esimerkiksi köyhyyden poistamisessa
• estää yritysten vapaata kilpailua
• ei kannusta tarpeeksi (esimerkiksi vastikkeeton työttömyysturva)
• paljon veroja maksava kantaa suuren taakan saamatta useinkaan vastinetta
• yksilöä ei velvoiteta huolehtimaan itsestään
• ei tue yhteisöllisyyttä

Suomalaista, kuten muidenkin universaalisuusperiaatetta noudattavien hyvinvointivaltioiden rahoitus on haastavaa. Työmarkkinoiden ja työpolitiikan rakenteiden muutokset (esimerkiksi heikentyvä ammattiyhdistysliike) ja valtion menojen pienentämiseen tähtäävä politiikka ovat edistäneet hyvinvointivaltion kritiikkiä, jossa erityisesti lainarahoitteiselle hyvinvointivaltiolle ei löydy tukea. Myös globalisaatio, väestön ikääntyminen, ja maahanmuutto haastavat hyvinvointivaltion kestävyyttä.

Tulevaisuudessa myös Suomessa on pohdittava, voidaanko jatkaa nykyisellä hyvinvointivaltion mallilla. Uskotaanko, että tämänhetkinen ikääntymisestä johtuva huoltosuhteen heikkeneminen ajan myötä tasaantuu ja verokanta palautuu?  Vaihtoehtoina nykyiselle mallille on:

• hyvinvointivaltion tulopohjan kehittäminen paremmaksi verotusta kiristämällä tai uudistamalla
• julkisten palvelujen karsiminen tai niihin oikeutuksen rajaaminen esimerkiksi tulojen mukaan
• sosiaaliturvan muuntaminen vastikkeellisemmaksi, esimerkiksi työttömien työvelvoitteen avulla
• säästöjen etsiminen lisäämällä yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden määrää palvelutuotannossa
• säästöjen hakeminen byrokratian vähentämisen ja yksinkertaistamisen, esimerkiksi perustulon kautta

2.3 Yhteiskunnan merkitys ihmisen hyvinvoinnille

Tutustu hyvinvointiyhteiskuntamme historialliseen kehitykseen ja sen eri osa-alueisiin oheisen kuvan aikajanalla numerojärjestyksessä etenevien linkkien avulla. 

2.4 Hyvinvoinnin rajat

Kuuntele kun moninäkökulmaiset ja kokeneet Matti Apunen ja Mika Maliranta tarinoivat siitä miten hyvinvointia kuvataan ja mitataan taloustieteilijöiden näkökulmista.  Tämä noin 32 minuutin mittainen podcast on ensimmäinen osa kahden podcast:in sarjasta. Tässä osassa käsiteltäviä teemoja ovat ovat esimerkiksi:

• taloustiede ja hyvinvointi
• hyvinvoinnin funktio
• voiko talouskasvusta peruuttaa? 
• vapaa-ajan verotus
• talouskasvun ja onnellisuuden suhde
• löytyykö BKT:lle vaihtoehtoa hyvinvoinnin mittaamiseen
• onnellisuuden kokemus eri aikoina

Lataa podcast:in tekstivastine pdf-muodossa tästä linkistä

2.5 Osa-alueen tehtävä

Perehdy tarkemmin