Miten organisaatiosta voisi tulla luontopositiivinen?

Yritykset ja muut organisaatiot ovat merkittävässä asemassa luontokadon pysäyttämisessä ja luonnon tilan parantamisessa. Yritysten pääasiallinen tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen, mitä tehdään tuottamalla ja hankkimalla markkinoilla myytäviä tuotteita ja palveluita¹. Liiketoiminta on merkittävin luontohaitan ajureiden, kuten maankäytön ja ilmastonmuutoksen, aiheuttaja. Tiedostavimmat yritykset ja organisaatiot ympäri maailman ovat jo ymmärtäneet tämän ja alkaneet asettaa luonnon kokonaisheikentymättömyyttä tai jopa kokonaisparanemaa koskevia luontotavoitteita².

Kokonaisheikentymättömyyden saavuttaminen vaatisi yrityksen tai organisaation luontohaittojen lieventämistä siten, että luonnon tilassa toiminnan myötä tapahtunut heikennys tulisi lopulta täysimääräisesti hyvitetyksi. Kokonaisparanema puolestaan saavutettaisiin tuottamalla organisaatioissa enemmän luontohyötyjä kuin luontohaittaa on aiheutettu. Kokonaisheikentymättömyyteen ja -paranemaan liittyvät sitoumukset ovat kuitenkin toistaiseksi koskeneet useimmiten vain organisaatioiden operatiivista toimintaa, jolloin arvoketjuissa syntyvät luontovaikutukset ovat jääneet tarkastelun ulkopuolelle¹. Tällöin potentiaalisesti suuri osa organisaation toiminnasta aiheutuvista luontohaitoista on sellaisia, joiden lieventämiseksi ei tehdä toimenpiteitä, ja tähän tarvittaisiin muutos luonnon paranevan tilan mahdollistamiseksi.

Jokaisella vastuullisella organisaatiolla tulisi olla selkeät luontotavoitteet, jotka on kirjattu organisaation toimintaa ohjaaviin dokumentteihin, kuten strategiaan tai toimintaohjelmiin. Kunkin luontotavoitteen tapauksessa on keskeistä valita vertailutila, jota vasten saavutettuja tuloksia tarkastellaan. Vertailutila mahdollistaa tulosten seurannan. Vertailutilan lisäksi tavoitteen asetannassa määritellään tavoitetila³. Tavoitetilan määrittelyssä kannattaa huomioida niin kutsutut SMART-kriteerit⁴, joiden mukaan tavoitteen tulisi olla tarkka (S = spesific), mitattava (M = measurable), asetettavissa jonkun tahon vastuulle (A = assignable), realistinen (R = realistic) ja aikaan sidottu (T = time-bound)⁵. Erityisesti kahden ensimmäisen kriteerin täyttämisessä luontojalanjäljen arvioinnista voi olla hyötyä.

Siitäkin huolimatta, että luontotavoitteiden asettaminen yrityksissä ja organisaatiossa on yleistynyt, niiden parissa riittää yhä tekemistä. de Silva ym. (2019) löysivät tutkimuksessaan 33 yritystä, jotka olivat tehneet luonnon kokonaisheikentymättömyyteen tai kokonaisparanemaan liittyviä sitoumuksia vuosina 2001–2016. Tuolla aikavälillä osa näistä sitoumuksista peruttiin tai niiden toteutuminen jäi epäselväksi. Kaikkien sitoumusten suunnittelua ja toteuttamista ei myöskään seurattu tieteellisin perustein⁶. Lisäksi Addisonin ym. (2019) tutkimuksesta selvisi, että vuoteen 2016 mennessä maailman sadasta suurimmasta yrityksestä vain viisi oli vastuullisuusraporteissaan asettanut tarkkoja, mitattavia ja aikaan sidottuja luontotavoitteita (em. SMART-kriteeristön mukaisesti). Mainintoja luonnon monimuotoisuudesta he löysivät noin puolelta yrityksistä ja noin kolmasosa oli esittänyt yleisluontoisia, luonnon monimuotoisuuden suojelua tai haitallisten luontovaikutusten vähentämistä koskevia väittämiä⁷.

Zu Ermgassen ym. (2022) päivittivät edellisessä kappaleessa mainittujen tutkimusten aineistot samoilla menetelmillä vuoteen 2021. Tutkijat saivat selville, että vuosikymmenen vaihteen jälkeen maailman sadasta suurimmasta yrityksestä 70 mainitsi luonnon monimuotoisuuden vastuullisuusraportissaan ja yli puolet esitti yleisluontoisia väitteitä luonnon monimuotoisuuden huomioimisesta toiminassaan. SMART-kriteeristön mukaisia luontotavoitteita asettaneiden yritysten määrä muuttui aiemmasta viidestä yrityksestä kymmeneen yritykseen. Vain kolme yrityksistä, jotka aiemmin mainitsivat luonnon monimuotoisuuden vastuullisuusraportissaan, oli poistanut maininnan vuosien 2016 ja 2021 välillä. Luontotavoitteiden asettaminen vaikuttaisi siis yleistyneen viimeisen kymmenen vuoden aikana, vaikkakin kehitys on ollut hidasta verrattuna esimerkiksi organisaatioiden ilmastotavoitteisiin¹.

Mikä estää yrityksiä sitoutumasta luontotavoitteisiin?

Syynä sille, etteivät yritykset kaikissa tapauksissa sitoudu aidosti luonnon kokonaisheikentymättömyyden tai -paraneman tavoitteluun, voi olla ymmärryksen puute tavoitteiden saavuttamisen käytännön vaatimuksista⁸. Se, ettei luonnon monimuotoisuutta huomioida vielä riittävän laajasti organisaatioissa saattaa kummuta epävarmuuksista, jotka liittyvät esimerkiksi luontoteoista syntyviin kustannuksiin, vaihtoehtoisten toimintamallien käyttöönottoon tai sidosryhmien mielipiteisiin organisaatiotason muutoksista⁹. Tämä voi johtaa toimenpiteisiin, jota White ym. (2024) nimittävät vapaasti suomennettuna liiketoimintamallin sopeuttamiseksi (business model adaptation), mikä tarkoittaa, että luontohaittoja kyllä vähennetään ja esimerkiksi resurssitehokkuutta parannetaan mutta liiketoimintamallia itsessään ei muuteta (Kuva 1). Tapauskohtaisesti voi olla tarpeen suosia sopeuttavia toimia tietyillä toiminnan osa-alueilla ja radikaalimpia muutoksia toisilla⁹, mutta vain sopeuttavilla muutoksilla ei päästä riittävän nopeasti luonnon kannalta myönteisiin lopputuloksiin. Jos organisaation liiketoimintamalli on kestämättömällä pohjalla, ei sitä voida muuttaa luontopositiiviseksi pelkästään haittoja vähentämällä.




Kuva 1. GBF-monimuotoisuuskehyksen luontotavoitteet ovat organisaatioiden luontotyön perusta. Tässä viitekehyksessä havainnollistetaan, millaisin prosessein ja toimenpitein organisaatiot voisivat edistää kyseisten tavoitteiden saavuttamista. Kuva: White, T., Bromwich, T., Bang, A., Bennun, L., Bull, J., Clark, M., Milner-Gulland, E., Prescott, G., Starkey, M., zu Ermgassen, S. & Booth, H. 2022. The “nature-positive” journey for business: A conceptual research agenda to guide contributions to societal biodiversity goals. One Earth vol. 7 (8), 1373-1386. https://doi.org/10.1016/j.oneear.2024.07.003. Lisensoitu CC BY 4.0 https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/

Valitettavan usein organisaatiot eivät pidä luonnon monimuotoisuuden hupenemista merkittävänä riskinä liiketoiminnassaan^6,7. Tämä voi johtua siitä, ettei haluta kohdata luontoriippuvuuksien myöntämisen seurauksia mutta myös siitä, ettei kaikkia organisaation toiminnan luontoyhteyksiä ja toiminnasta syntyviä luontohaittoja tunnisteta. Yrityksen toiminnasta, esimerkiksi yksittäisten projektien seurauksena, syntyvät paikalliset luontovaikutukset ovat usein helpoiten havaittavissa, jolloin voi käydä niin, että keskitytään tarkastelemaan vain paikallista luontojalanjälkeä. Tällöin päivittäiseen toimintaan liittyvistä hankinnoista syntyvät ja arvoketjujen kautta välittyvät luontohaitat jäisivät kokonaan huomiotta.

Ympäristökirjanpidon laajentaminen ja linkittäminen tiiviimmin talouskirjanpitoon voisi auttaa organisaatioita konkretisoimaan strategisia luontotavoitteitaan sekä hahmottamaan, mitkä ovat merkittävimpiä arvoketjujen toiminnasta aiheutuvia luontovaikutuksia (ks. esim. El Geneidyn (2024) väitöskirja¹⁰). Jos luontovaikutuksista on olemassa määrällistä tietoa, on todennäköisempää, että kielteisten luontovaikutusten vähentäminen ja myönteisten lisääminen huomioidaan organisaatioissa myös liiketoimintaa koskevissa päätöksissä. Luontojalanjäljen avulla kulutuksesta johtuvat luontohaitat voidaan arvioida esimerkiksi organisaation talouskirjanpidon perusteella, minkä vuoksi luontojalanjäljen laskennassa nähdään potentiaalia myös kirjanpidon välineeksi organisaatioiden arvoketjuissa syntyvistä luontohaitoista.

Luontopositiivisuudesta potkua toimintaan

Luontopositiivisuuden tavoittelu tarkoittaisi organisaatioissa mittavia ja todennettavissa olevia toimia luonnon hyväksi. Zu Ermgassen ym. (2022) käsittelivät artikkelissaan elementtejä, jotka yritysten ja organisaatioiden tulisi huomioida pyrkimyksissään kohti luontopositiivisuutta. Heidän mukaansa organisaatioiden tulisi laajentaa luontovaikutustensa arviointia ja lieventämistä kattamaan oman toiminnan lisäksi myös arvoketjuissa syntyneet luontovaikutukset. Lisäksi organisaatiot voisivat pyrkiä löytämään keinoja, joilla vaikutettaisiin omaa toimintaa laajemmin esimerkiksi koko toimialan luontovaikutuksiin, kehittämällä tuotantotapojen tai muiden yhteisten käytänteiden kestävyyttä¹. Yksittäisen organisaation luontotekojen vaikuttavuus olisi tällöin suurempaa kuin mikäli luontotekoja lähestyttäisiin kapeasti vain oman organisaation näkökulmasta eikä myös suhteessa muihin toimijoihin.

Zu Ermgassen ym. (2022) mukaan luontopositiivisuuden saavuttamiseksi organisaation luontotavoitteet olisi suunniteltava siten, että ne edellyttäisivät koko henkilöstön ja johtoportaan osallistamista luontoon liittyvien riskien arviointiin ja luontovaikutusten hallintaan. He korostavat strategian toimeenpanon suunnittelussa luontovaikutusten tunnistamisen ja huomioinnin tärkeyttä ja esittävät organisaation toimialueiden asettamista vastuuseen osuudestaan koko organisaatiota sitovien luontotavoitteiden saavuttamisessa¹. Toiminnan kestävyyttä tarkasteltaessa tulisi myös huomioida eri päätöksistä syntyvien luonto-, ilmasto ja sosiaalisten vaikutusten väliset yhteydet, jotta yhdeltä kannalta myönteinen kehitys ei johtaisi ei-toivottuihin lopputuloksiin toisten vaikutusten osalta. He myös peräänkuuluttavat kunnianhimon tason nostamista tavoitteiden asettamisessa ja toimeenpanossa¹.

Luontopositiivisuus tulee vaatimaan valtaosalta organisaatioista kulutus- ja tuotantotapojen radikaaleja muutoksia sekä tuntuvia investointeja luontohyötyjen tuottamiseen¹. Milner-Gulland (2022) esittää artikkelissaan¹¹, että organisaatioiden tulisi pystyä osoittamaan ainakin seuraavat asiat voidakseen uskottavasti väittää tavoittelevansa luontopositiivisuutta:

• Mitattu lähtötaso eli vertailutila luonnon monimuotoisuudelle.
• Aikaväli toimenpiteille.
• Määrällinen tavoite (esim. 20 % kasvu luonnon monimuotoisuudessa vertailutilaan nähden).
• Selkeästi määritellyt toimenpiteet, joiden on oltava toteutettavia.
• Analyysi siitä, miten toimenpiteillä saavutetaan enemmän luontohyötyjä kuin haittaa on aiheutettu.
• Säännöllinen seuranta ja tietojen julkaisu tavoitteissa etenemisestä.

Luonnon monimuotoisuuteen kohdistuvien haittojen lieventämistä perustellaan usein yrityksille riskienhallinnan kautta; mitä enemmän haittoja vähennetään, sitä vähemmän riskejä maineelle, yrityksen taloudelle ja luonnonvaroista riippuvaiselle toiminnalle. Sitran (2022) raportissa¹² otettiin askel tätä pidemmälle ja esitettiin luontohyötyjen tuottaminen organisaatioissa mahdollisuutena vahvistaa luonnon lisäksi myös organisaation tulosta ja markkina-asemaa. Luonnon kannalta myönteisissä toimissa nähtiin mahdollisuuksia tuottaa niin aineellista kuin aineetontakin hyötyä organisaatioille (Kuva 2). Aineelliset hyödyt ovat sellaisia, jotka vaikuttavat suoraan organisaation toiminnan edellytyksiin ja itse toimintaan, kun taas aineettomat hyödyt liittyvät organisaation sidosryhmiltä saamaan sosiaaliseen hyväksyntään¹².

Kuva 2. Luonnon tilaa parantavien toimien hyötyjä liiketoiminnalle. Kuva: Sihvonen ym. 2022.

Jotta liiketoiminnassa saataisiin aikaan radikaaleja muutoksia, tarvittaisiin lisää tutkimusta siitä, miten yhteiskunnat voisivat parhaiten tukea organisaatioiden sitoutumista luonnonsuojeluun⁹. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sellaisten ohjauskeinojen käyttöä, joilla pystyttäisiin vaikuttamaan liiketoimintaan liittyviin motivaatioihin, riskeihin tai mahdollisuuksiin. Organisaatioille tulisi kehittää monenlaisia kannustimia luontohaittojensa pienentämiseksi, sillä asiakkaiden halukkuus maksaa enemmän tuotteista, jotka ovat luonnon kannalta vähemmän haitallisia, ei välttämättä ole kaikille yrityksille ja organisaatioille riittävä kannustin¹³. Kannustimien, kuten taloudellisten tukien, ohella myös lakien säätäminen on keino ohjata yrityksiä selvittämään ja lieventämään luontovaikutuksiaan.

Organisaatioiden ympäristövastuullisuuteen kohdistuu enenevässä määrin sääntelyä sekä painetta vapaaehtoisiin luontotoimiin ja sertifiointeihin markkinatoimijoiden, kuten rahoittajien puolelta. Jos yritys pystyy toimimaan ennakoiden, voi se vaatimusten kasvaessa saavuttaa taloudellista etua vastuullisuudestaan, ainakin hetkellisesti, kilpailijoiden vasta reagoidessa muutoksiin¹². Kiertotalousperiaatteiden mukaisten liiketoimintamallien käyttöönotto on yksi tapa, jolla yritykset voivat huomioida luonnon monimuotoisuutta liiketoiminnassaan ja saavuttaa sitä kautta esimerkiksi mainehyötyjä (ks. lisää Kiertotalous tutuksi -kurssilta). Kasvavat odotukset yritysten, tuotteiden ja palveluiden vastuullisuudelle saattavat myös lisätä kysyntää uusille innovaatioille ja uudenlaiselle liiketoiminnalle. Uusia ratkaisuja saatetaan tarvita esimerkiksi raaka-aineiden ja materiaalien alkuperän todentamiseen ja niiden arvoketjuissa kulkemien reittien selvittämiseen¹².

Kuva 3. Periaatteita luontopositiivisen organisaation rakentamiseen. Lähde: White, T., Bromwich, T., Bang, A., Bennun, L., Bull, J., Clark, M., Milner-Gulland, E., Prescott, G., Starkey, M., zu Ermgassen, S. & Booth, H. 2022. The “nature-positive” journey for business: A conceptual research agenda to guide contributions to societal biodiversity goals. One Earth vol. 7 (8), 1373-1386. https://doi.org/10.1016/j.oneear.2024.07.003. Lisensoitu CC BY 4.0 https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/