Kuten kurssin aiemmissa osioissa on todettu, kulutuksen luontojalanjälkeä voidaan tarkastella monilla eri tasoilla – yksittäisistä tuotteista yksilöihin ja yrityksistä valtioihin. Vaikka luontojalanjäljen arviointi on vielä suhteellisen uusi tutkimusalue ja menetelmät kehittyvät jatkuvasti, tarjolla on jo runsaasti erilaisia tapausesimerkkejä.

Tässä osiossa tutustutaan muutamiin esimerkkeihin eri laskennan tasoilta. Aloitetaan pienimmästä kokonaisuudesta, eli yksittäisen tuotteen luontojalanjäljestä, ja siirrytään sitten kohti laajempien kokonaisuuksien luontojalanjälkiä. 

Luontojalanjäljen tutkimus ja menetelmien kehitys on vahvaa Jyväskylän yliopistossa, joten monet esimerkeistä pohjautuvat täällä tehtyyn tutkimukseen. Mukana on kuitenkin myös muiden tahojen toteuttamia tapauksia, joissa on hyödynnetty erilaisia menetelmiä. Luontojalanjäljen arviointimenetelmien kehitystyötä tehdään yliopistojen lisäksi myös muissa tutkimusorganisaatioissa ja yksityisellä sektorilla.

Miten tuotteen luontojalanjälki voidaan selvittää?

Yksittäisen tuotteen luontojalanjälki kokoaa yhteen luontohaitat, jotka syntyvät tuotteen ja sen raaka-aineiden elinkaaren eri vaiheissa. Prosessi on monivaiheinen ja moniulotteinen, mutta tarkastellaan sitä tässä yksinkertaistetun esimerkin kautta. Esimerkki perustuu Bromwichin ym. (2025) artikkeliin Navigating uncertainty in life cycle assessment-based approaches to biodiversity footprinting.

Tarkasteltava tuote on suklaakakku, jonka luontojalanjälkeä arvioidaan elinkaariarviointiin perustuvilla menetelmillä. Kakku, kuten muutkin tuotteet, koostuu erilaisista raaka-aineista, kuten jauhoista, sokerista, suklaasta, maidosta, voista ja kananmunista (dia 1). Raaka-aine itsessäänkin voi muodostua useammista ainesosista, esimerkiksi suklaa sisältää ainakin kaakaota ja sokeria.

Jokaisella kakun raaka-aineella ja itse kakulla on elinkaari, johon kuuluu useita vaiheita: tuotanto, prosessointi, pakkaaminen, kulutus, käyttö, käytöstä poisto, ja niin edelleen. Nämä vaiheet tapahtuvat monissa eri sijainneissa ja sisältävät monenlaisia toimintoja (dia 2). Esimerkiksi suklaa pakataan yhdessä paikassa, pakkauksen kartonki valmistetaan toisessa ja pakkausteippi kolmannessa. Jokaiseen näistä toiminnoista kytkeytyy luontohaitan ajureita, kuten maankäyttöä tai saastumista eri sijainneissa (dia 3). Pakkauskartongin valmistus vaatii puuta, mikä edellyttää maankäyttöä, ja valmistusprosessissa syntyy kasvihuonekaasupäästöjä ja saasteita – ja niin edelleen.  Kokonaishaitta luonnon monimuotoisuudelle muodostuu näiden luontohaitan ajureiden yhteisvaikutuksesta (dia 4).

Kun kaikkien tuotteen osien elinkaaren eri vaiheissa syntyneet luontohaitat kootaan yhteen, saadaan arvio tuotteen luontojalanjäljestä. Tämä voi vaikuttaa monimutkaiselta, mutta onneksi olemassa on erilaisia menetelmiä, tietokantoja ja arviointimalleja, jotka helpottavat arviointia. Jokaisen vaiheen mittaaminen ei ole mahdollista, eikä tarpeenkaan, sillä luontojalanjäljen arviointi perustuu mallinnukseen.

Miltä suklaakakun luontojalanjälki sitten näyttää? Tähän kysymykseen ei ole yhtä oikeaa vastausta, ja erilaisilla luontojalanjäljen arviointiin liittyvillä valinnoilla voi olla merkittävääkin vaikutusta arvioinnin lopputulokseen, kuten Bromwichin ym. (2025) tutkimus osoittaa. Kuvassa 1 havainnollistetaan suklaakakun luontojalanjäljen suuruutta kahden erilaisen LCIA-mallin ja neljän eri tietokannan avulla laskettuna. Värit kuvaavat luontohaitan ajureiden osuuksia luontojalanjäljestä.

Esimerkin perusteella tietokannan valinnalla oli suurempi vaikutus luontojalanjäljen suuruuteen kuin LCIA-mallilla: eri tietokantoja hyödyntäen laskettuna luontojalanjälkien välillä havaittiin jopa kymmenkertainen ero (vasemman- ja oikeanpuoleisen palkin ero kummassakin kuvaajassa). Valitulla LCIA-mallilla puolestaan on vaikutusta siihen, miten luontohaitan ajureita mallinnetaan, joten eri tietokantojen (palkit samassa kuvaajassa) välillä erot ovat pieniä, mutta eri mallien (eri kuvaajat) välillä suurempia. Esimerkiksi ReCiPe-mallia hyödyntäen maankäytön osuus suklaakakun luontojalanjäljestä on selvästi suurin (oikea kuvaaja, keltainen), mutta LC-IMPACT-mallin tuloksissa (vasen kuvaaja) ajurien osuudet jakautuvat tasaisemmin.

Kuva 1. Suklaakakun luontojalanjälki arvioituna kahden erilaisen LCIA-mallin, LC-IMPACTin (vas.) ja ReCiPen (oik.) sekä erilaisten tietokantojen avulla. Pystyakselilla luontojalanjäljen suuruus ja vaaka-akselilla eri tietokannat. Värit kuvastavat erilaisia luontohaitan ajureita. Lähde: Bromwich, T., White, T. B., Bouchez, A., Hawkins, I., zu Ermgassen, S., Bull, J., Bartlett, H., Bennun, L., Biggs, E., Booth, H., Clark, M., El Geneidy, S., Prescott, G. W., Sonter, L. J., Starkey, M. & Milner-Gulland, E. J. 2025. Navigating uncertainty in life cycle assessment-based approaches to biodiversity footprinting. Methods in Ecology and Evolution published by John Wiley & Sons Ltd on behalf of British Ecological Society. https://doi.org/10.1111/2041-210X.70001

Miten suklaakakun eri ainesosat sitten vaikuttavat luontojalanjälkeen? Tätä on havainnollistettu Kuvassa 2, jossa eri värit kuvastavat raaka-aineiden suhteellisia osuuksia luontojalanjäljestä. Myös tässä tarkastelussa nähdään vaihtelua eri laskentamallien ja tietokantojen välillä.

Kuva 2. Suklaakakun luontojalanjälki arvioituna kahden erilaisen LCIA-mallin, LC-IMPACTin (vas.) ja ReCiPen (oik.) sekä erilaisten tietokantojen avulla. Pystyakselilla suhteellinen osuus luontojalanjäljestä ja vaaka-akselilla eri tietokannat. Värit kuvastavat suklaakakun eri ainesosia. Lähde: Bromwich, T., White, T. B., Bouchez, A., Hawkins, I., zu Ermgassen, S., Bull, J., Bartlett, H., Bennun, L., Biggs, E., Booth, H., Clark, M., El Geneidy, S., Prescott, G. W., Sonter, L. J., Starkey, M. & Milner-Gulland, E. J. 2025. Navigating uncertainty in life cycle assessment-based approaches to biodiversity footprinting. Methods in Ecology and Evolution published by John Wiley & Sons Ltd on behalf of British Ecological Society. https://doi.org/10.1111/2041-210X.70001

Jos menetelmän ja tietokannan ja monen muunkin tekijän valinta vaikuttaa tuotteen luontojalanjäljen suuruuteen ja koostumukseen, mitä arvioinnista sitten saadaan irti? Kuten kurssin aiemmista osioista todettiin, luontojalanjälki on ennen kaikkea työkalu toiminnan luontohaittojen kokonaiskuvan hahmottamiseen ja suurimpien vaikutusten tunnistamiseen. Luontojalanjäljen tarkastelun perusteella voidaan nähdä, mihin toiminnan osa-alueisiin olisi hyödyllistä paneutua tarkemmin myös muita työkaluja hyödyntäen.

Suklaakakun tapauksessa suklaa nousi keskeiseksi tekijäksi kaikissa laskentavaihtoehdoissa (Kuva 2). Se onkin osa-alue, johon suklaakakkuja valmistavan yrityksen kannattaisi kiinnittää erityistä huomiota luontojalanjälkensä vähentämistä suunnitellessaan. Yritys voisi tarkastella käyttämänsä suklaan tuotantoketjua ja selvittää, missä ja millaisia vaikutuksia sen tuotanto aiheuttaa. Tarvittaessa voidaan tutkia vaihtoehtoisia tuotteita ja toimittajia ja valita suklaa, jonka luontojalanjälki on mahdollisimman pieni – jos yritys haluaa jatkaa suklaakakkujen valmistusta luontohaitoista huolimatta.

Lisää luontojalanjäljen pienentämisen keinoista voit lukea kurssin osiossa 4.