Mistä arkielämän luontojalanjälki muodostuu?

Suomen kansalaisen keskimääräistä luontojalanjälkeä on selvitetty Sitran ja Jyväskylän yliopiston tutkijoiden toteuttamassa hankkeessa¹. Suomalaisten luontojalanjälki -raportissa vaikutukset on jaettu neljään kategoriaan: ruoka, liikenne, asuminen ja muu kulutus. Kurkistetaan seuraavaksi hieman tarkemmin näiden kategorioiden sisälle. Tämän kurssin osiossa 4 pääset tutustumaan luontojalanjäljen vähentämisen keinoihin niin yksilön kuin organisaationkin näkökulmista.

Suomalaisten luontojalanjälki

Suomalaisten luontojalanjälki¹ on tiettävästi ensimmäinen yksilön luontojalanjälkeä tarkasteleva selvitys. Koska analyysi on ensimmäinen laatuaan, siihen sisältyy vielä epävarmuuksia ja laskenta tulee varmasti tarkentumaan tutkimuksen edetessä. Selvitys antaa kuitenkin katsauksen siihen, millaiset asiat ovat merkittävässä roolissa suomalaisten arkielämän ja kulutuksen luontohaittoja tarkasteltaessa.

Suomalaisten keskimääräisen luontojalanjäljen arviointi toteutettiin Jyväskylän yliopiston tutkijoiden kehittämällä BIOVALENT-menetelmällä (Biodiversity Equivalent Impact Assessment, ks. kurssin osio 2), jossa luontojalanjäljen mittayksikkönä toimii PDF-yksiköstä (Potentially Disappeared Fraction of species) johdettu luontoekvivalentti (Biodiversity Equivalent, BDe). Luontoekvivalentti kuvaa osuutta globaalista lajistosta, jonka sukupuuttoriski kasvaa kulutuksen voimistamien luontohaitan ajureiden seurauksena.²

Suuruudeltaan keskivertosuomalaisen luontojalanjälki on 24 pikoluontoekvivalenttia (pBDe, Kuva 1). Luku on hyvin pieni - se tarkoittaa, että yhden keskimääräisen suomalaisen arkielämän kulutus saa aikaan 24 biljoonasosan maailman lajeista sukupuuttoriskin kasvun. Mutta jos ajatellaan, että kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat kuten keskivertosuomalainen, noin 19 prosenttia koko maapallon lajeista olisi pitkällä aikavälillä vaarassa kuolla sukupuuttoon.¹ Tämä antaa perspektiiviä sille, että pienistä puroista muodostuu suuri virta, ja yksilönkin valinnoilla on isossa kuvassa merkitystä. Luontojalanjäljen pienentämisen keinoihin palataan kurssin osiossa 4.

Kuva 1. Suomalaisten keskimääräinen luontojalanjälki neljään kulutuksen kategoriaan jaoteltuna. Lähde: El Geneidy ym. 2025a.

Merkittävimmässä roolissa suomalaisten luontojalanjäljessä on ruoka, joka muodostaa yli 40 prosentin osuuden. Perässä seuraavat liikenne sekä muu kulutus noin 20 prosentin osuuksilla, ja viimeiseksi jää asumisen energia 14 prosentin osuudella luontojalanjäljestä. Tämä ensimmäinen laskelma ei ole vielä kaikenkattava, vaan tulevaisuudessa arviota voidaan tarkentaa esimerkiksi huomioimalla energiankulutuksen ohella muita asumiseen liittyviä toimintoja, kuten rakentamista, tai ulottamalla ruoankulutuksen haittojen laskenta kattamaan ruokatuotteiden elinkaarta nykyistä laajemmin. Näin ollen haittojen keskinäiset suhteet voivat seuraavassa arviossa näyttää hyvin erilaisilta.

Ruoka

• Suurin yksittäinen tekijä
• Liha- ja maitotuotteet merkittävässä roolissa
• Luontohaitat kohdistuvat suurimmaksi osaksi Suomen rajojen ulkopuolelle

Ruoka on suomalaisten arkielämän luontojalanjäljen kannalta suurin yksittäinen tekijä. Erityisesti liha- ja maitotuotteiden kulutus aiheuttaa merkittävän osan ruoan luontojalanjäljestä (Kuva 2). Punaisen lihan kulutus muodosti 33 prosenttia ruoankulutuksen luontojalanjäljestä, vaikka sen osuus kulutuksesta oli vain 4 prosenttia. Vastaavasti erilaiset kasvikset muodostivat 12 prosenttia kokonaiskulutuksesta, mutta luontojalanjäljestä vain reilun prosentin. Tämä havainnollistaa erilaisten elintarvikkeiden luontohaittaintensiteettiä, eli sitä, paljonko luontohaittaa elintarvike aiheuttaa kulutusyksikköä kohti – kilo punaista lihaa tai juustoa aiheuttaa selvästi enemmän luontohaittaa kuin kilo kasviksia tai vaikkapa viljatuotteita.

Kuva 2. Ruoan luontojalanjäljen (BDe) ja kulutuksen (kg/hlö/vuosi) suhteelliset osuudet elintarvikeryhmittäin. Lähde: El Geneidy ym. 2025a.

Kulutetusta ruoasta 68 prosenttia oli kotimaista. Kotimainen ruoka aiheutti noin 50 prosenttia ruoan luontojalanjäljestä, samoin kuin ulkomailta tuodut elintarvikkeet, joiden kulutusmäärä oli kotimaisia pienempi. Vaikuttaisi siis siltä, että kotimaisen ruoan luontojalanjälki on keskimäärin pienempi ulkomailta tuotuihin elintarvikkeisiin verrattuna. Tästä huolimatta merkittävä osuus paitsi suomalaisten ruoankulutuksesta, myös ruoankulutuksen aiheuttamasta luontojalanjäljestä kohdistuu Suomen rajojen ulkopuolelle. Kuten raportin kuvasta nähdään, vain 2 prosenttia ruoan luontojalanjäljestä kohdistui maantieteellisesti Suomeen, ja loput 98 prosenttia eri puolille maailmaa (Kuva 3). Ruoan luontojalanjäljen kohdalla merkittäviä luontohaitan ajureita olivatkin maankäyttö (42 % ruoankulutuksen luontojalanjäljestä) sekä ilmastonmuutos (54 %).

Kuva 3. Ruoankulutuksen luontojalanjäljen kohdistuminen eri maihin maankäytön osalta. Ruoankulutuksen aiheuttamasta maankäytöstä 59 % kohdistuu Suomeen ja 41 % Suomen ulkopuolelle, mutta maankäytön luontohaitasta 98 % kohdistuu muualle maailmaan, ja vain 2 % Suomen alueelle. Lähde: El Geneidy ym. 2025a.

Liikenne

• Isoin osuus syntyy bensiini- ja dieselautoilusta
• Myös kansainvälinen lentoliikenne merkittävässä roolissa
• Sähköautoilu, joukkoliikenne ja pyöräily luonnolle vähemmän haitallisia vaihtoehtoja

Erilaisten kulkuneuvojen käyttö eli liikenne muodostaa 21 prosenttia suomalaisten keskimääräisestä luontojalanjäljestä. Kilometrimääräisesti eniten suomalaiset matkustavat autoillen, lentäen ja linja-autolla, ja tämä kolmikko muodostaa myös liikenteen luontojalanjäljen kärjen. Selvästi suurimmassa roolissa liikenteen luontojalanjäljessä oli bensiini- ja dieselautoilu yli 60 prosentin osuudella. Lentämisen luontohaittaintensiteetti (luontohaitta/henkilökilometri) on korkea, joten sen osuus luontojalanjäljestä on merkittävä, vaikka lentäen kuljetut kilometrit jäävätkin autoilua vähäisemmiksi (Kuva 4). Kotimaan lentoliikenteen luontohaittaintensiteetti on vielä kansainvälistä lentoliikennettäkin korkeampi (nousun ja laskun osuus koneen polttoaineenkulutuksesta on merkittävä, ja lyhyillä lentomatkoilla tämä korostuu), mutta kotimaan lentoliikenteen osuus keskivertosuomalaisen liikennesuoritteesta jää selvästi alhaisemmaksi. 

Kuva 4. Liikenteen luontojalanjäljen (BDe) ja liikennesuoritteen (henkilökilometriä/vuosi) suhteelliset osuudet liikennevälineittäin. ”Muut”-kategoria sisältää pienempien ajoneuvojen, kuten skoottereiden liikennesuoritteen. Lähde: El Geneidy ym. 2025a.

Jos tarkastellaan liikenteen luontojalanjäljen taustalla vaikuttavia luontohaitan ajureita, merkittävässä roolissa on erityisesti bensiini- ja dieselautojen käytön ilmastoa lämmittävä vaikutus eli kasvihuonekaasupäästöt (n. 52 % liikenteen luontojalanjäljestä). Suomessa välimatkat ovat usein pitkiä ja liikkumisen vaihtoehdot joskus rajallisia, mutta mahdollisuuksien mukaan yksilön olisi hyödyllistä pohtia liikkumisen tarvetta ja erilaisten kulkuvälineiden mahdollisuuksia.

Muu kulutus

• Sisältää mm. kotitaloustavarat, vaatteet, elektroniikan ja muun vapaa-ajan kulutuksen
• Lemmikkieläinten ylläpito on suuri yksittäinen luontohaittojen lähde
• Merkittävä osuus muun kulutuksen luontohaitoista kohdistuu Suomen ulkopuolelle

Muu kulutus, eli vapaa-aika ja harrastukset, kotitaloustavarat, terveys- ja koulutuspalvelut, henkilökohtainen elektroniikka, vaatteet ja henkilökohtaiset tarvikkeet, lemmikkieläimet ja tupakkatuotteet muodostivat 19 prosenttia keskivertosuomalaisen luontojalanjäljestä. Suurimman osuuden muun kulutuksen luontojalanjäljestä muodosti vapaa-aikaan ja harrastuksiin liittyvä kulutus (34 %), kuten harrastusvälineet, urheilu- ja vapaa-ajan palvelut tai kahvila- ja ravintolapalvelut (Kuva 5). Luontohaittaintensiteetiltään (luontohaitta/kulutettu €) suurimmaksi kategoriaksi paljastui lemmikkieläinten ylläpito, eli esimerkiksi lemmikkeihin liittyvät ruoka- ja tarvikehankinnat.

Kuva 5. Muun kulutuksen luontojalanjäljen (BDe) ja kulutuksen (€/hlö/vuosi) suhteelliset osuudet tuote- ja palvelukategorioittain. Lähde: El Geneidy ym. 2025a.

Muun kulutuksen luontohaitoista 98,4 % kohdistui maantieteellisesti Suomen ulkopuolelle. Tämä kumpuaa globaaleista tuotantoketjuista ja siitä, että monet suomalaisten ostamat tuotteet, kuten elektroniikkalaitteet tai vaatteet, valmistetaan usein muualla kuin Suomessa.

Asumisen energia

• Suurin osa asumisen luontojalanjäljestä aiheutuu puun pienpoltosta ja kaukolämmöstä
• Kaukolämmön luontohaittaan vaikuttaa käytetty polttoaine, haitallisimpia luonnolle olivat turve, metsäpolttoaineet ja fossiiliset polttoaineet
• Lämpöpumput ja sähkölämmitys osoittautuivat luonnolle vähemmän haitallisiksi vaihtoehdoiksi

Asumisen energiankulutus, eli lämmitys ja sähkö muodostivat 14 prosentin osuuden suomalaisten keskimääräisestä luontojalanjäljestä.

Noin 12 % keskivertosuomalaisen luontojalanjäljestä muodostuu asuintilojen ja käyttöveden lämmityksestä. Lämmitysmuodoista yleisimmät olivat kaukolämpö (36 %), lämpöpumput (24 %) sekä puun poltto (22 %). Puunpoltto muodosti valtaosan lämmityksen luontojalanjäljestä (Kuva 6), ja myös kaukolämmön suuri osuus luontojalanjäljestä selittyy erilaisten puupolttoaineiden merkittävällä osuudella kaukolämmön tuotannosta. Puupolttoaineiden, kuten myös turpeen hankinta edellyttää voimakasta maankäyttöä ja niiden polttaminen aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä (vaikkakin fossiilisia polttoaineita vähemmän), mikä näkyy näiden polttoaineiden suhteellisen korkeana luontohaittaintensiteettinä (luontohaitta/kWh).

Kuva 6. Asuintilojen ja veden lämmitysmuotojen luontojalanjäljen (BDe) ja kulutuksen (kWh/asukas/vuosi) suhteelliset osuudet lämmitysmuodoittain. Kaukolämpöä ja sähköä lukuun ottamatta lämmitys kotitalouksien omaa pientuotantoa. Lähde: El Geneidy ym. 2025a.

Sähkön osuus suomalaisten luontojalanjäljestä on selvästi lämmitystä pienempi, noin 2 %. Suurin osa kulutetusta sähköstä, noin 42 % oli ydinvoimalla tuotettua (Kuva 7). Ydinsähkön luontohaittaintensiteetti (luontohaitta/kWh) on kuitenkin suhteellisen pieni. Sen sijaan suurin osa sähkönkulutuksen haitoista muodostui kivihiilellä tuotetusta energiasta, vaikka sen osuus sähkönkulutuksesta oli vain noin 3 %. Kivihiilen suuri luontohaittaintensiteetti liittyy erityisesti poltosta syntyvien kasvihuonekaasupäästöjen ilmastoa lämmittävään vaikutukseen.

Kuva 7. Sähkönkulutuksen luontojalanjäljen (BDe) ja kulutusmäärän (kWh/hlö/vuosi) suhteelliset osuudet tuotantomuodoittain. Lähde: El Geneidy ym. 2025a.

Asumiseen liittyen luontohaittoja aiheutuu myös esimerkiksi veden kulutuksesta ja erilaisista rakentamiseen ja ylläpitoon tarvittavista tarvikkeista, mutta näitä ei tässä tapauksessa ollut mahdollista sisällyttää luontojalanjäljen arviointiin. Voidaan kuitenkin todeta, että nyt arvioitu asumisen luontojalanjälki on todellisuutta pienempi, ja se tulee kasvamaan, kun asumisen osa-alueita pystytään huomioimaan laskennassa laajemmin.