Mikä on hiilijalanjäljen ja luontojalanjäljen suhde?

Hiilijalanjälki on monelle luontojalanjälkeä tutumpi, tai ainakin toistaiseksi laajemmin käytetty työkalu. Luonto- ja hiilijalanjälki linkittyvät toisiinsa tiiviisti, ja ovat oikeastaan keskenään päällekkäiset, sillä hiilijalanjälki on tavallaan yksi luontojalanjäljen osa-alueista. Tässä osiossa tarkastellaan, millaisia yhteneväisyyksiä ja eroja näiden kahden työkalun välillä on.

Jos haluat perehtyä hiilijalanjälkeen tarkemmin, voit tutustua avoimeen Hiilijalanjälki haltuun -kurssiin.

Yhteydet ja erot

Kuten edellä osiossa 1.2 opittiin, ilmastonmuutos on yksi viidestä keskeisestä luontokadon ajurista. Ilmaston lämpeneminen edistää luontokatoa monin eri tavoin, esimerkiksi lisääntyneiden sään ääri-ilmiöiden tai muuttuneiden sademäärien kautta ¹. Myös muutokset luonnon monimuotoisuudessa voivat vaikuttaa ilmastoon esimerkiksi hiilen tai veden kiertokulun muutosten välityksellä¹. Vuorovaikutusten verkko luonnon monimuotoisuuden ja ilmaston välillä on monisyinen, ja siksi luontokadon ja ilmastonmuutoksen ratkaisujakaan ei tulisi pohtia toisistaan irrallisina. Samoilla toimilla voidaan usein hillitä sekä ilmastonmuutosta että luontokatoa, mutta ristiriitojakin voi löytyä. Esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden korvaaminen erilaisilla biopolttoaineilla voi auttaa päästöjen pienentämisessä, mutta samalla biopolttoaineiden raaka-aineen tuotanto saattaa lisätä luontohaittoja lisääntyneen maankäytön myötä^2,3,4.

Hiilijalanjälki kuvaa jostakin rajatusta kokonaisuudesta, esimerkiksi yrityksen toiminnasta yhden vuoden aikana syntyneitä kasvihuonekaasupäästöjä. Kasvihuonekaasujen erilaiset ilmastoa lämmittävät vaikutukset yhteismitallistetaan vastaamaan hiilidioksidin lämmitysvaikutusta, ja tulokset ilmaistaan hiilidioksidiekvivalentteina (CO2e)^5,6. Luontojalanjäljen laskeminen taas on hieman monimutkaisempaa, sillä luonnon monimuotoisuuden tasoja, mahdollisia mittareita ja tarkasteltavia luontokadon ajureita on useita. Luontojalanjälki tarjoaakin hiilijalanjälkeä kokonaisvaltaisemman näkökulman toiminnan ympäristövaikutuksiin, kun ilmastoa lämmittävien kasvihuonekaasupäästöjen ohella tarkastellaan myös esimerkiksi maankäyttöä, saasteita tai eliölajien suoraa hyödyntämistä sekä niiden vaikutuksia luonnon monimuotoisuudelle. Luontojalanjälki siis ottaa ikään kuin askeleen pidemmälle – hiilijalanjälki kuvaa toiminnasta aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä, luontojalanjälki taas päästöjen sekä muiden luontokadon ajurien vaikutuksia luonnossa⁷.

Ilmastonmuutos on merkittävä luontokadon ajuri, ja tutkimukset ovatkin antaneet viitteitä siitä, että kasvihuonekaasupäästöjen ilmastoa lämmittävä vaikutus voi olla jopa keskeisin tekijä kokonaisluontojalanjäljessä^8,9,10,11,12. Ilmastonmuutoksen osuus luontojalanjäljessä tulee tarkentumaan, kun myös tällä hetkellä arvioinnista puuttuvien luontokadon ajureiden (kuten haitallisten vieraslajien) vaikutus pystytään huomioimaan. Joka tapauksessa ilmastonmuutoksen rooli myös luontokadossa tulee todennäköisesti kasvamaan entisestään, mikäli emme saa ilmaston lämpenemistä hallintaan^9,10.

Kasvihuonekaasupäästöjen ilmastoa lämmittävä vaikutus on kutakuinkin yhtä suuri riippumatta siitä, missä päästö maantieteellisesti tapahtuu. Luontohaittojen tapauksessa sijainnilla taas on hyvinkin paljon merkitystä, sillä luonto on aina paikallista. Samanlainen toiminta kahdessa monimuotoisuudeltaan erilaisessa sijainnissa voi aiheuttaa toisistaan poikkeavia haittoja luonnolle – esimerkiksi vedenkäyttö runsassateisella seudulla on todennäköisesti vähemmän haitallista, kuin kuivuudesta kärsivällä seudulla. Samoin vaikutus luonnon monimuotoisuuteen on erilainen, jos hehtaari suomalaista havumetsää muutetaan pelloksi, kuin jos sama tehdään trooppiselle sademetsälle.

Hiilijalanjäljen arvioinnilla on hieman luontojalanjälkeä pidempi historia, ja siksi myös arviointia ohjaavat standardit ja viitekehykset ovat pidemmälle kehittyneitä kuin luontojalanjäljen tapauksessa, vaikka niissäkin esiintyy vielä hajontaa ja kehitystarpeita. Luontojalanjäljen kehitystyön ja käyttöönoton edetessä voisi olla hyödyllistä ottaa oppia hiilijalanjäljen kehityskaaresta, niin onnistumisten kuin haasteidenkin osalta. Hiilijalanjäljen laskennan suhteellisen löyhä sääntely sekä menetelmien ja työkalujen moninaisuus on johtanut hajanaisuuteen – tuloksia on vaikeaa vertailla keskenään, ja selvien pelisääntöjen puuttuessa myös viherpesu ja mittarin väärinkäyttö on mahdollista. Toisaalta näihinkin haasteisiin on jo alettu vastata, ja sääntely kehittyy jakuvasti. Hiilijalanjälki on myös onnistunut saamaan hyvin jalansijaa toimijoiden keskuudessa, ja sitä osataan hyödyntää monipuolisesti toiminnan tukena. Luontojalanjäljen arvioinnin kehittyessä olisikin hyödyllistä kehittää samanaikaisesti myös yhtenäiset raamit ja pelisäännöt arvioinnille, jotta vältettäisiin suurimmat kompastuskivet ennen luontojalanjäljen laajempaa käyttöönottoa.