Mikä on arvoketju ja sen luontojalanjälki?

Ihmiset aiheuttavat toiminnallaan muutoksia luonnon monimuotoisuudessa lähellä ja kaukana. Uuden infrastruktuurin rakentamisesta ja elinkeinotoiminnasta, kuten maataloudesta ja teollisuudesta, paikallisesti syntyvät luontohaitat tunnistetaan jo suhteellisen hyvin, mutta organisaatioiden arvoketjuissa eri puolille maapalloa välittyvät luontohaitat ovat vaikeammin havaittavissa ja siten hankalampia hahmottaa.

Arvoketjulla tarkoitetaan hyödykkeen kehitysvaiheiden jatkumoa raaka-aineesta valmiiksi tuotteeksi, ja tähän ketjuun sisältyy monia hyödykkeen elinkaaren vaiheita, kuten suunnittelu, tuotanto ja logistiikka¹. Arvoketjujen luontohaitat syntyvät, kun organisaatiot ja muut toimijat ostavat erilaisia tuotteita ja palveluita, joiden valmistuksen ja toimituksen eri vaiheissa syntyy erilaisia ympäristövaikutuksia. Arvoketjuun kuuluu ylävirta, organisaation oma toiminta ja alavirta (Kuva 1). Arvoketjun toimintaa voi koettaa hahmottaa ajattelemalla sitä kuvainnollisena virtana, jossa tarkastelun kohteena oleva toimija seisoo paikallaan. Ylävirrasta toimijaa kohti lipuu omaan toimintaan tarvittavia resursseja, joita ylävirrassa on tuotettu. Hänestä poispäin alavirtaan lipuvat taas oman toiminnan tuottamat resurssit, joita alavirrassa voidaan hyödyntää.

Kuva 1. Kuva: suomennettu Sami El Geneidyn väitöskirjasta².

Se, miten paljon ja millaisia luontohaittoja arvoketjuissa syntyy riippuu siitä, missä arvoketjun eri vaiheisiin liittyvä toiminta tapahtuu. Tämä johtuu siitä, että luonnon monimuotoisuus on erilaista eri paikoissa maapallolla. Hyödykkeiden kulutuksesta johtuvat luontohaitat eivät useinkaan synny kokonaan sen valtion sisällä, missä niitä kulutetaan, sillä arvoketjut ovat tyypillisesti pitkiä ja niissä tapahtuva toiminta on jakautunut lukuisten eri valtioiden välille. Esimerkiksi suomalaisten kuluttamista hyödykkeistä syntyneet luontohaitat ovat oman valtion sisällä paljon pienempiä kuin arvoketjujen kautta muihin maihin välittyneet luontohaitat³. Tämä johtuu siitä, että Suomessa elää vähäisesti lajeja verrattuna alueisiin, joissa luonnon monimuotoisuus on maapallon mittakaavassa erityisen suurta. Esimerkiksi Brasilian sademetsissä, jotka edustavat lajimonimuotoisuudeltaan maapallon kärkeä, paikallisesti samansuuruiselta vaikuttava haitta voi olla globaalisti tarkasteltuna moninkertainen Suomeen verrattuna⁴. Brasilian sademetsiä muutetaan esimerkiksi maatalouskäyttöön, jotta pystytään tuottamaan elintarvikkeita etenkin vauraampien maiden käyttöön. Vaikka Suomi pärjää kansainvälisessä vertailussa hyvin monilla kestävyyden mittareilla, suomalaisten ympäristövaikutuksia on vahvasti ulkoistettu siirtämällä tuotantoa matalamman elintason maihin, joissa ympäristöongelmat voivat lisätä myös sosiaalisia ongelmia ja vähentää paikallista ruokaturvaa tai muuta hyvinvointia⁵. Suomi on tietysti vain osa ilmiötä, ja samanlainen kaava pätee muihinkin kehittyneisiin valtioihin, jotka hyötyvät globaalin kaupan nykytilasta.

Luontojalanjäljellä viitataan kaikkeen ihmisten aiheuttamaan haittaan luonnon monimuotoisuudelle käsittäen sekä paikalliset että arvoketjuissa syntyneet luontohaitat. Arvoketjun luontohaittojen arvioimiseksi on kehitetty tieteellisiä mittareita, menetelmiä ja työkaluja, joilla pyritään tuottamaan parempaa ymmärrystä organisaatioiden toiminnasta aiheutuvien luontohaittojen kokonaisuudesta. Yksi näistä työkaluista on luontojalanjäljen laskenta, jota käsitellään tällä kurssilla vain organisaatioiden arvoketjuissa syntyvien luontohaittojen osalta.

Käydään kurssin seuraavassa osiossa tarkemmin läpi, millaisista osa-alueista arvoketjun luontojalanjäljen arviointi koostuu, mutta yleisesti ottaen sen avulla voidaan selvittää, paljonko yksi tai useampi luontohaitan suorista ajureista (ks. alaosio 1.2) on voimistunut ihmistoiminnan seurauksena. Luontojalanjälki kuvaa ajureiden vaikutuksesta jollakin alueella syntyviä keskimääräisiä luontohaittoja, jotka saavat aikaan muutoksia luonnon monimuotoisuudessa. Arvoketjun luontojalanjäljen selvittämiseksi voidaan käyttää erilaisia menetelmiä, jotka poikkeavat toisistaan pääasiassa sen suhteen, monenko luontohaitan ajurin vaikutukset niiden avulla voidaan arvioida, millä tavalla luontohaittoja mallinnetaan, millaista aineistoa mallintamiseen tarvitaan sekä missä yksiköissä arvioinnin tulokset ilmoitetaan^4.

Jotta voimme ymmärtää kokonaisvaltaisemmin luonnossa aiheuttamiamme vaikutuksia, meidän on pystyttävä jollakin tavalla määrällistämään niitä. Tämä tarkoittaa, että on kyettävä osoittamaan numeroina, paljonko erilaisia luontohaittoja aiheutetaan ja kuinka suuri niiden aikaansaama vaikutus luonnon monimuotoisuudessa on. Teoriassa minkä tahansa toimijan tai toiminnan luontojalanjälki voidaan arvioida, jos tarkastelun kohteesta on riittävästi tietoa saatavilla. Luontojalanjälki voidaan laskea esimerkiksi yksilölle, projektille, yritykselle, jollekin muulle organisaatiolle tai jopa kokonaiselle valtiolle. Jotta arvoketjun luontojalanjäljen arviointia pystytään tekemään, tarvitaan dataa toiminnan kuluttamista resursseista ja niiden aiheuttamasta vaikutuksesta suoriin luontokadon ajureihin. Useissa arvoketjun luontojalanjäljen arviointimenetelmissä hyödynnetään tietoa hyödykkeiden rahallisesta arvosta, mutta myös muista niiden elinkaaren aikana kulutetuista asioista, kuten energiasta. Lisäksi tarvitaan tietoa luontohaittojen syntypaikoista, sillä kuten mainittua, sijainti vaikuttaa luonnon monimuotoisuudessa tapahtuvan muutoksen suuruuteen. Arvoketjun luontojalanjäljen arvioinnin tietotarpeita käsitellään yksityiskohtaisemmin kurssin osiossa 2.