Podcast – Kiertotalous ja kohtuutalous

Tervetuloa kuuntelemaan podcastia, jossa keskustellaan kiertotalouden edistämisestä ja siitä, millainen rooli kiertotaloudella on kestävän tulevaisuuden rakentamisessa. Minä olen Elisa Vallius ja vieraanani on yliopistonopettaja Milla Sarja Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulusta. Ihan aluksi voitaisiin puhua vähän sinusta, Milla miten päädyit tutkimaan kiertotaloutta ja mitkä asiat siinä kiinnostavat sinua erityisesti?

Kiitos Elisa kutsusta, alunperin mä kiinnostuin kiertotaloudesta koska musta tuntuu että nyt ollaan löydetty sellainen tapa toimia tai sellainen toimintalogiikka, jonka myötä päästäisiin oikeasti kestävämmälle polulle ihan yritystoiminnan puolella, mutta myös yhteiskunnan tasolla. Niin mä lähdin sitten tutkimaan kiertotaloutta siitä näkökulmasta, että jos tää malli tarjoaa mahdollisuuden yrityksille toimia kestävästi, niin miksi kaikki yritykset ei sitten toimi sen mallin mukaan?

Tämäpä onkin hyvä kysymys, eli mennään sitten varsinaiseen aiheeseen. Eli voisitko kertoa ihan lyhyesti, että mikä kiertotaloudessa on sinusta kaikkein keskeisintä?

No kiertotalous on materiaalien ja tuotteiden tai tavaroiden pitkäaikaista käyttöä ja hyödyntämistä, niiden tehokasta käyttöä, mutta kiertotalous on myös nuukailua ja tästä ei usein puhuta. Monesti kiertotalous mielletään pelkästään kierrättämiseksi, niin kirjallisuudessa kuin arkikielessäkin kiertotalous yhdistetään kaikista eniten kierrättämiseen. Mä oon myös huomannut, että arkikäytössä kierrätys-sanaa käytetään tarkoittamaan myös monia muita kiertotalouden mukaisia periaatteita, esimerkiksi uudelleenkäyttöä tai eteenpäin myymistä. Esimerkiksi ”laita se kiertoon”, ”kierrätä vaate” tyyppisiä ilmaisuja näkee ja vaikka materiaalien kierto on tärkeätä kiertotaloudessa, ei se ole kuitenkaan synonyymi kierrättämiselle, vaan kiertotaloudessa on paljon muitakin toimia.

Ja toinen seikka mikä on tullut vastaan on se, että kiertotaloutta päästään tekemään vasta kun ollaan kehitetty joku teknologinen innovaatio tai kiertotalouden keskiössä pitäisi olla jokin tekninen ratkaisu. Näin ei kuitenkaan ole. Ja vaikka teknologia nykypäivänä voi auttaa muun muassa siinä kierrätyksen tehostamisessa tai vaikkapa jakamisalustan toteutumisen kautta, niin ei kiertotalouden toteutumisen esteenä ole mikään teknologinen ratkaisu. Kiertotaloutta voidaan toteuttaa myös ihan nykyisillä välineillä ja ratkaisulla.
No kiertotalouskirjallisuudessa on pitkään puhuttu kiertotalousperiaatteista tai strategioista. Niistä tunnetuimmat on varmasti nää reduce, reuse, recycle, eli vähennä, käytä uudelleen tai uudelleenkäyttö ja kierrätä. Näitä periaatteita on kuitenkin useampi ja riippuen lähteestä niitä on noin 10. Huomioitavaa tässä hierarkiassa tai tässä strategialistassa on, että listaa ylöspäin mentäessä päästään poispäin nykyisestä lineaarimallista ja päästään kohti kiertotalouden mukaisempaa toimintaa.

Jos mietitään tätä listausta niin. Kun tarkastellaan tätä kiertotalouden strategialistaa, niin voidaan aika nopeasti huomata, että itse asiassa ne paljon puhutut kierrättämisen toimet, nykyiset kiertotalouden alle lueteltava toimet menee itse asiassa tän listan alapäähän. Kierrättäminen on listalla kahdeksas. Vain energian talteenotto on sitä alempana listalla eli 8. Tällaisen hierarkian mukaan kierrättäminen on siis itse asiassa hyvin lähellä lineaaritalouden mukaisia toimia.

Sitten kun listalla mennään ylöspäin, ensin tulee tuotteen osien uudelleen hyödyntäminen toisessa käyttötarkoituksessa. Sitten tuotteen uudelleenvalmistus, jolloin tuotteen osia vaihdetaan ja kunnostetaan, mutta tuotetaan kuitenkin ikään kuin sama tuote, samaan käyttötarkoitukseen. Listan keskivaiheilla on erilaiset korjaamisen ja kunnostamisen toimet, jolloin tuotteen käyttötarkoitus säilyy samana, mutta sitä pitää esimerkiksi päivittää, vaihtaa jokin kulunut osa ja näin päin pois.

Harmillisesti tuotteiden korjaaminen ei auton korjaamista tai asunnon korjaamista lukuun ottamatta ole oikein yleinen käytäntö nykypäivänä ja korjauspalvelut on hieman marginaalissa. Jos mietitään esimerkiksi vakuutuksia korjaamisen tai uuden tilalle hankkimisen suhteen, niin mä oon kuullut, että monesti käyttötavarassa uuden hankkiminen on ensisijainen käytäntö. Mun mielestä on syytä miettiä, että miten korjauspalvelun puolelle saataisiin enemmän arvostusta ihan jokaisen kuluttajan kohdalla, mutta myös systeemitasolla.

Ja sitten jos mietitään tätä kiertotalouden listausta, niin vasta siinä keskivaiheen yläpuolella päästään sinne uudelleenkäyttöön, joka kattaa tavaran eteenpäin myymisen tai antamisen. Eli tavaraa ei tarvitse korjata, vaan se jatkaa kierrossa niin sanotusti muilla käyttäjillä. Esimerkiksi se tavara säilyttää käyttötarkoituksensa, vain vaihtaa omistajaa tai käyttäjää. Sitten päästään sinne kiertotaloushierarkia yläpäähän missä on nää kieltäydy, uudelleenajattele ja vähentäminen, ja näistä ei tosiaan puhuta paljon. Ja esimerkiksi kiertotalouskirjallisuudessa näitä korkeimman tason kiertotaloutta on linkitetty esimerkiksi fossiilisten karsimisella ja uusiutuvien energianlähteiden korvaamisella, käytön tehostamisella ja tehokkuuden lisäämisellä.

Nyt saatiin hyvä hyvä kertaus siitä, että mitä kaikkea se kiertotalous on, mutta siinä kiertotaloudessa on myös se talous eli nimensä mukaisesti kiertotalous on taloutta ja liiketoimintaa. Eli millaista kiertotalouden liiketoiminta sitten voi kaikkia olla?

No ihan käytännön tasolla kiertotalous yritysten näkökulmasta voi olla esimerkiksi tän Sitran luokittelun mukaan tuote palveluna, tuotteen elinkaaren pidentäminen, jakamisalustat, kiertävät raaka aineet tai resurssien talteenotto. Eli nää on Sitran esittelemät kiertotalouden mukaiset liikenne liiketoimintamallit. Sitten taas ansaintalogiikan puolelta niin sitä voidaan toteuttaa ihan perinteisellä kertamaksulla, jäsenyyksillä tai kuukausimaksulla, mutta myös käytön mukaan tai saadun hyödyn mukaan voidaan velottaa tuotteen tai palvelun käyttöön ja etenkin resurssien kohdalla kerätyn resurssien arvon perustuvalla laskutuksella.
No suurin osa yrityksistä ei tällä hetkellä ehkä miellä itseään tämmöiseksi kiertotalousyritykseksi, mutta jos ajatellaan sitten tämmöistä yksittäistä yritystä, joka ei lähtökohtaisesti ole tämmöinen niin sanottu kiertotalousyritys, mutta tavoitteena olisi sitten kuitenkin päästä eteenpäin näissä kiertotaloustoimissa. Niin miten sä näet, että miten tämmöinen yritys voisi sitten kehittää toimintaansa kiertotalouden periaatteiden mukaiseksi?

Joo. No näkisin, että ensin on tärkeä tiedostaa ihan jokaisen toimijan, että kiertotalous on jotakin sellaista mitä yksittäinen yritys ei voi toteuttaa sen täydessä mittakaavassa, vaan siihen tarvitaan aina muitakin toimijoita. Mutta se ei tarkoita, etteikö jokainen yritys kuitenkin voisi tehdä kiertotaloustekoja ja edistää omilla toimillaan sitä kiertotaloutta. Ja ensiksi yrityksen kannattaa käydä läpi omat prosessinsa, bisnesmallinsa ja tuotteensa tai palvelunsa. Siinä pitää miettiä mitä yritys oikeasti tuottaa ja tarjoaa, ja voisiko sitä valmistaa tai toteuttaa muilla keinoilla, ja näissä pohdinnoissa kannattaa tarkastella sitä edellä mainittua kiertotalouden mukaisen liiketoiminnan mallin listausta ja pohtia, voiko omaa toimintaa muokata tai mukauttaa jonkun tai joidenkin noiden kuvattujen tapojen mukaiseksi. 

Ja bisnesmallin tarkastelu on tarpeen, koska mä oon huomannut, että moni edelläkävijä kiertotaloustoimija on muun muassa palvelullistanut tuotteen ja niin päässyt edistämään kiertotaloustoimia jatkaen kuitenkin samalla toimialalla. Nää klassiset esimerkit on nää valaistus palveluna sen sijaan, että myytäisiin lamppuja. Ja sitten on myöskin tämmöinen paineilma palveluna. Sen sijaan, että myydään paineilmakompressoreista, myydäänkin palveluna se paineilman tarve yritykseen. Ja lisäksi on lisäpalvelujen mahdollisuus, eli kannattaa pohtia voiko korjauspalvelua tai kunnostusta esimerkiksi liittää osaksi palvelukokonaisuutta. 

Mutta jos sitten mietitään yrityksen ulkopuolelle, niin kiertotalouden toteuttamiseen kannattaa luoda jonkinlaista verkostoa, ekosysteemiä, jossa eri toimijat omalta osaltaan tukee verkoston toimijoiden kiertotalouspyrkimyksiä. Ja näitä ulkoisia toimijoita voi olla ihan jotkut yksittäiset yritykset tai sitten yritysryppäät, ryhmät. Ja itse kun tutkin kiertotalouden edelläkävijäyrityksiä, niin huomasin että nää yritykset oli tehnyt yhteistyötä eri yritysten kanssa kiertotaloustoimiensa edistämiseksi, ja huomasin, että yritykset toteutti yhteistyötä sekä nykyisissä arvoketjuissa jopa kurottaen ylös- tai alaspäin sitä toimitusketjua ja halusivat jakaa tietoa, mutta myöskin saada sitä sieltä toiselta toimijalta. Ja tän lisäksi yritykset etsi uusia partnereita, joiden kanssa sitten lähteä edistämään kiertotaloutta, kiertotaloustoimia. Ja tällaista yhteistyötä tehtiin käytännössä niin, että yksittäiset yritykset etsii yhteistyökumppania esimerkiksi jostain isommasta toimijasta, jolle he sitten pystyvät tarjoamaan lisäarvoa sen oman toiminnan kautta. Yritykset saattoi myös lyöttäytyä yhteen luodakseen kiertotaloustarpeita palvelevan infrastruktuurin, jota ei aiemmin ollut ollenkaan ja jonka tarpeen toinen tai molemmat näistä yrityksistä olivat havainneet. Lisäksi näistä edelläkävijäyrityksistä jotkut kertoi, että he edistivät kiertotalouskäytänteitä, ikään kuin pyrkivät yleistämään niitä ja lisäämään hyväksyttävyyttä kiertotaloustoimille, niin lyöttäytyvät yhteen ja esimerkiksi toimivat toimialan tai edunvalvontajärjestöjen kautta. Ja he saattoivat myös liittyä kiertotalouden edistämistä varten perustettuun järjestöön.

Niin tällä tavoin yritykset ryhmänä ikään kuin joukkovoimalla vei kiertotalouden ratkaisuja suuremmalle yleisölle tietoon ja ikään kuin lobbasivat kiertotaloutta. Mutta toisaalta näissä ryhmissä myös jaettiin haasteita ja huolia yleisistä kehityssuuntauksista ja niille pyrittiin myös löytämään ratkaisuja. Eli siinä niin kun ryhmästä sai tukea myöskin. Mutta ihan kaiken kaikkiaan niin yrityksenä on monenlaisia mahdollisuuksia edistää kiertotaloustoimia ja kannattaa ehdottomasti miettiä minkälaisia kumppanuuksia tai yhteistyökuvioita lähtisi tätä tarkoitusta varten etsimään. 

Eli on yritysten välistä yhteistyötä ja muutenkin on olemassa jo yrityksiä, jotka on tehnyt näitä toimia ja sieltä löytyy erilaisia malleja ja sitä kautta nää on tietysti hyviä tavoitteita erilaisille yrityksille ja myöskin tällaisia kehittämiskohteita. Mutta miltä sun mielestä tää tilanne vaikuttaa nyt tällä hetkellä? Eli oot tutkinut tätä, miten yrityksissä edistytään näissä kiertotaloustoimissa ja miten se niin kun tämmöinen ajattelu yleistyy, niin millaisia hyötyjä yrityksille on löytynyt näistä kiertotaloustoimista ja toisaalta minkälaisia haasteita sitten saattaa liittyä siihen, että näitä pyritään edistämään?

Joo. Mä oon tehnyt kirjallisuuskatsauksen yritysten kokemuksista kiertotaloustoiminnan suhteen ja itse asiassa kaikki kirjallisuuskatsauksen löydökset on myöskin tullut vastaan kun on tutkinut ja haastatellut suomalaisia kiertotalouden edelläkävijäyrityksiä. Ja lähtökohtaisesti yritykset kiinnostuu kiertotaloudesta, koska sen on kerrottu tuovan kaikenlaisia hyötyjä yrityksille. Hyötyjä voi olla kestävyyteen liittyviä hyötyjä, taloudellisia hyötyjä, kuten säästöjä tai kilpailuetuja. Toisena yrityksissä myös tunnistetaan, että nykyinen tapa toimia ei vaan voi jatkua loputtomiin ja aletaan jo ikään kuin ennakoiden opettelemaan uusia toimintatapoja. Saatetaan esimerkiksi ajatella, että lainsäädäntö tulee tiukentumaan tai muuttumaan jollain toimialalla tai vaikkapa jossakin tuotekategoriassa. Ja on myös sitä, että yritykset haluaa vaihtaa jonkun tietyn materiaalin käyttöä ja korvata se jollakin toisella vaikkapa.

Ja yleisesti yrityksissä on olemassa olevaa tietoa tai ymmärrystä ympäristöasioissa, niin tämmöisessä tapauksessa se edesauttaa sitä että lähdetään herkemmin toteuttamaan kiertotalouden mukaista toimintaa eteenpäin. Se on vähän niinku jatkumo. Haasteita kiertotalouden toteuttamisessa tulee sitten taas yleisesti eri epävarmuustekijöistä, joita siihen liittyy. Kiertotaloudelle ei ole vielä vakiintuneita standardeja. Viime vuoden lopulla toki tuli iso standardi kiertotaloudelle, että se varmaan sitten tuo jotakin pohjaa, mutta sitä ei ole aikaisemmin ollut. Kiertotalous on myös niin laaja käsite, että sen alla voi tehdä aika monia toimia ja tää taas voi luoda hämmennystä, että mitä se sitten oikeastaan onkaan. Mitä itse vaikka voi tehdä. Ja epävarmuutta on käytännössä niin tekemisen suhteen kuin vaikkapa rahoituksen saannin tai tuottavuuden suhteen. Ja tämä taas linkittyy toiseen yleiseen haasteeseen eli resurssien vähyyteen. Resursseja on niukasti, kun mietitään esimerkiksi rahoituspuolta, osaamista tai vahvaa kokemusta kiertotalouden parista. Mutta kyllä se myös se nykyinen lineaarimalli kun se on niin vahva niin se tekee kiertotalouden toimintaan siirtymisestä tosi haastavaa.

Mä oon huomannut niin kirjallisuudessa kuin käytännössäkin, että yritysten kiertotalouteen liittyvissä kokemuksissa oli paljon myös ristiriitaisuutta. Oli paljon yrityksiä, jotka näki, että lainsäädäntö velvoitti heitä suuntautumaan kohti kiertotalouden mukaista toimintaa. Mutta toisaalta sitten jotkin lainsäädännön pykälät käytännössä esti joidenkin käytännön kiertotaloustoimien tekemisen. Ja se hämmensi niitä toimijoita. Ja paljon tuli myös vastaan sitä, että kiertotaloudelle tarvitaan vielä joku tekninen ratkaisu, jotta sitä voidaan käytännössä toteuttaa, mutta sitten taas monet edelläkävijäyritykset on todennut että niillä on jo ne ratkaisut mitä tarvitsee, että kunhan vaan tekee. 

Sitten tämmöinen kestävyysaiheessa varmasti tuttu, mutta kiertotalouden parissa yrityksissä koettiin, että asiakkailta, niin kuluttajilta kuin yritysasiakkailta tulee kasvavissa määrin vaateita ja painetta kiertotalouden mukaisille ratkaisuille ja tarjoamalle. Mutta kuitenkin samaan aikaan nää yritykset sitten huomaa, että asiakkaat ei ole valmiita maksamaan sitä mahdollista ekstraa tai premiumia mitä tämmöisen kestävämmän kiertotalousvaihtoehdon tuottamiseen sitten liittyy. Ja sitten palataan taas yhteistyöhön, että edelläkävijäyrityksissä on tunnistettu hyvin tärkeäksi yhteistyön merkitys. Ja miten se näyttäytyy, niin useimmiten yhteistyö kuitenkin mainitaan, että puuttuu sopiva yhteistyötaho. Etsitään, mutta sellaista ei välttämättä löydy, mutta se on kuitenkin hyvin tärkeä. Ja lopuksi voi vielä todeta, että yrityksissä on hyvin vaihtelevasti tietoa kiertotaloudesta ja jokaisella on luonnollisesti erilaiset kyvyt oppia uutta, että toki sekin haastaa.

Joo mainitsit tuossa että yrityksissä on jo pidempäänkin tehty tämmöisiä ympäristön suojeluun ja ja ympäristövaikutuksiin liittyviä toimia ja sieltä sitten voidaankin palata siihen, että se, että me yleensä ottaen keskustellaan tässä kiertotaloudesta, niin sen taustallahan on nää globaalit viheliäiset ongelmat niin kuin ilmastonmuutos ja luontokato, niin miten sä näet että millainen rooli kiertotaloudella sitten on näiden viheliäisten ongelmien ratkaisemisessa?

No kiertotaloudella on mahdollisuus vaikuttaa ilmastonmuutokseen, koska onnistuessaan kiertotalous pienentää kasvihuonekaasupäästöjä vähähiilisyyden kautta. Tää kuitenkin vaatii sen, että kiertotaloustoimet oikeasti vähentää päästöjä eikä esimerkiksi luoda tilannetta rebound ilmiölle, jolloin se vähähiilisyyshyöty, joka vaikkapa tuotteen suunnittelussa on saatu luotua, katoaa kun tätä kyseistä tuotetta sitten tuotetaan vastaavasti suuria määriä. 

Luonnon monimuotoisuuden suhteen kiertotalouden vaikutuksia on tutkittu vielä aika vähän. Kuitenkin sekä Sitra että Ellen MacArthur Foundation on ottanut kantaa siihen, millä tavalla kiertotalous voi osaltaan tukea biodiversiteettiä ja vähentää luonnon monimuotoisuuden vähenemistä. Jos mietitään, että tunnistetut biodiversiteetin heikentymiseen vaikuttavat seikat on maan ja veden käyttö, luonnonvarojen suora hyödyntäminen, ilmastonmuutos, saasteet sekä haitalliset vieraslajit. Niin näihin luontohaitan ajurieihin peilaten voidaan ajatella, että kiertotalouden mahdollisuudet vaikuttaa biodiversiteettiin tulee sen kautta, että kiertotaloudessa on periaate hyödyntää kierrätysmateriaaleja neitseellisten sijaan. Tällä taas on mahdollisuus vähentää maankäytön paineita. Myös kiertotalouden periaate minimoida jätteen ja saasteiden kertymistä tuotteen elinkaaren aikana vaikuttaa luontokadon ajureihin, samoin kuin uusiutuvien resurssien käyttö uusiutumattomien tilalla. Tai uusiutuvien resurssien hoito pitkällä aikavälillä lukeutuu kiertotalouden ydinajatuksiin. Näillä edellä mainituilla toimilla voidaan myös vaikuttaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentymiseen. Lisäksi nää Sitra ja Ellen MacArthur Foundation mainitsee molemmat, että olemassa olevien materiaalin paikallisesti hyödyntäminen voisi estää sen, että vierasperäiset lajit kulkeutuisi ikään kuin siinä kuljetuksen yhteydessä alueelta toiselle. 

Näiden ajatusten valossa niin mä näkisin että tällainen kannustaa tuottamaan pitkälle paikallisesti, mutta samalla on syytä hyväksyä se ajatus, että alueellisia eroavaisuuksia voi olla paljonkin ja ehkä jatkossa me ei pystytäkään hyödyntämään globaaleja materiaaliketjuja ihan niin reippaasti kuin ollaan tähän asti hyödynnetty. Että jos tämmöinen tilanne tulee, niin silloin ratkaisut pitää löytyä paikallisista vaihtoehdoista. Mutta nää oli niitä mahdollisuuksia, joiden osalta kiertotalous voi olla mukana ratkaisemassa viheliäisiä ongelmia.

Jos kuitenkin mietitään kiertotalouden tämänhetkisiä heikkouksia, niin itse huomasin ja itse asiassa hämmästyin myös, että näitä korkeamman hierarkian periaatteita, eli kieltäydy tai vähennä tai karsi periaatteita ei ole yritystoiminnan yhteydessä linkitetty esimerkiksi tuotannon karsimiseen tai haitallisten tuotteiden tuottamisesta kieltäytymiseen. Nää periaatteet on yhteydessä uusiin tapoihin toteuttaa kyseinen tuote tai palvelu ja tuotantotehokkuuden lisäämiseen. Periaate uudelleenajattelu viittaa tuotteiden uusien käyttömahdollisuuksien keksimiseen, esimerkiksi käytön tehostamista, jolloin useammalla tuote käy useammalla käyttäjällä, tai suunnittelemalla sellainen tuote, jolla voidaan korvata useamman tuotteen hankkiminen. Mutta esimerkiksi en ole nähnyt, että uudelleenajattele-periaate olisi mainittu sellaisessa yhteydessä, että yrityksen tulisi vakavissaan pohtia vaikkapa oman olemassaolonsa tai bisnesmallinsa kestävyyttä, saatikka sitä, onko kyseisen yrityksen tuotteet oikeasti tarpeellisia. Kuluttajatutkimuksen puolelta kiertotalouskontekstissa oon huomannut mainintoja siitä, että kulutustottumuksia voisi ajatella tai harkita uudelleen, mutta yritysten suhteen tätä ajatusta ei ole tullut vastaan. 

Eli on selvää, että kiertotaloudella on huomattaviakin etuja siinä, että voidaan sitä kautta vähentää näitä viheliäisten ongelmien esiintymistä, mutta se, että se ei toteudu ehkä ihan sillä tavalla tällä hetkellä mikä ideaalista olisi. Eli tuntuu siltä, että ihan tässä muodossa, missä me nyt enimmäkseen kiertotaloutta toteutetaan, niin se ei ehkä sitten tuo niitä tehokkaita ratkaisuja näihin haasteisiin. Mutta jos ajatellaan, että siellä on vielä sitä käyttämätöntä potentiaalia siellä kiertotaloudessa, niin miten meidän sitten pitäisi toimia? Mitä meidän pitäisi tehdä toisin?

No jos mietitään kiertotaloutta mallina ja miten resursseja pitäisi käyttää huolellisesti ja ekologisesti, niin silloinhan ensisijainen valinta olisi olla käyttämättä niitä lainkaan. Toki tää nyt ei ole aina ihan mahdollista, mutta ylipäätään semmoinen maltillinen resurssien käyttö. Tätä ajatusta ei ole kuitenkaan siellä kiertotalouskeskusteluissa nähty, mutta mä itse kaipasin sitä kovasti kun kiertotaloutta tutki, ja vasta kun mä löysin kohtuutalouskirjallisuuden pariin, niin näitä ajatuksia alkoi löytymään. Kohtuutalous, englanniksi degrowth tai sufficiency, kohtuutalouden puolella on keskusteltu monista sellaisista ratkaisuista, joita kiertotalouskeskustelun puolella ei näy. Esimerkiksi ne kiertotalouden hierarkian yläpäässä olevat kieltäydy, uudelleenajattele ja vähennä tai karsi, näistä ei tosiaan puhuta muuten, kuin oikeastaan sellaisten teknologisten muutosten tai fossiilisten karsimisen ja uusiutuvien energialähteiden korvaamisen näkökulmasta. 

Kohtuutaloudessa puhutaan kuitenkin riittävyydestä. Eli mikä on riittävää hyvän elämän takaamiseksi kaikille. Ja sellaiseen pohdintaan ei kiinakrääsän valtavat tilailumäärät kuulu, eikä liioin monin tavoin nykypäivänä läsnä oleva kertakäyttökulttuuri. Niin kuluttajien kuin yritystenkin pitää myös muokata tapojaan ja arvojaan. Että jos kertakäyttökulttuurin keskiössä on uuden ihannointi, jotenkin ajatellaan, että uusi tuote, viimeisin vaihtoehto on se paras ja sellainen pitäisi jokaisella olla. Sitten tulee taas uusi tuote ja viimeisin hankinta tuntuu jo vanhalta ja kulahtaneelta. Yritysten puolella taas jatkuvan kasvun ajatus ajaa niitä etsimään sitä tasapainoa toimivan houkuttelevan tuotteen ja hinnoittelun välillä. Joskus kuulee perusteluja, ettei liian pitkäikäistä tuotetta voi tehdä, kun sitten ei voi myydä sitä seuraavaa tuotetta tälle samalle käyttäjälle tai asiakkaalle. Tähän pitää kuitenkin tulla muutos. 

Eli meillä on aika paljon vielä tehtävää tässä kiertotaloudessakin. Ja nyt tämä kuulostaa nimenomaan siltä, että meidän pitäisi tätä painopistettä saada siirrettyä tonne etusijajärjestyksen ensimmäisiin toimenpiteisiin, ja se, että siellä taustalla on nimenomaan se yleinen kulutuksen vähentäminen ja sitten sitä kautta saataisiin näihin ongelmiin ratkaisu. Eli onko tämä tavallaan nyt sitten se mihin meidän pitäisi tästä edetä?
Kyllä on. Eli kaikkien niin ihan yritysten kuin kuluttajienkin pitää ensisijaisesti miettiä tarpeita, ei niitä haluja vaan tarpeita, ja tehdä hankintoja tai suunnitella ja valmistaa sellaisia tuotteita, jotka menee pitkäikäiseen käyttöön ja joita sitten pääsee hyödyntämään mahdollisimman moni sen tuotteen elinkaaren aikana. Pelkästään se, että tuottaja tai myyjä saa tästä myynnistä jonkinlaisen rahallisen hyödyn ei ole enää tulevaisuudessa mitenkään kestävää liiketoimintaa. Ja tähän regeneratiivinen eli uudistava toiminta kytkeytyy, eli jatkossa tuotetaan hyötyä eikä pelkästään minimoida haittaa. Jos miettii maailman nykytilaa niin mun mielestä jokaisen yrityksen tulisi miettiä omaa toimintaa kestävyyden näkökulmasta. Tosiasia on, ettei kaikki toimialat voi toimia enää tulevaisuudessa ja suuriakin muutoksia joudutaan tekemään. Kuitenkin monenlaisille tekijöille on edelleen tarvetta ja tekemistä kyllä riittää. 

Itse näen, että tulevaisuudessa yritystoiminnan pitää olla pienimuotoisempaa ja paikallisempaa ja semmoista taitopohjaista palveluakin.Näen, että entisaikojen kädentaitaja-ammattikunnat pitäisi oikeastaan palauttaa, koska siellä kiertotalouden periaatteissa on monia sille ammattikunnalle tyypillisiä ominaisuuksia. Luodaan laatua, pitkäikäisyyttä, korjattavuutta ja muokattavuutta. Ei pitkäikäistä ja korjattavaa tavaraa voi massatuotantona tehdä tehtaissa, joissa laatu kärsii tehokkuuden ja nopeuden nimissä ja joissa raaka-aineetkaan ole ollut oikein laadukkaita alun alkaenkaan. Kun tavaroita pitää pystyä käyttämään pidempään tai niitä pitäisi pystyä huoltamaan, vaatisi se yleensä sen, että se on alun perinkin valmistettu kestämään aikaa.

No tässä oli nyt aika hyvä kiteytys siitä, että mitä oikeastaan kiertotalous on. Kiitos sulle tästä keskustelusta Milla.

Kiitos Elisa.