Riosta Pariisiin - globaalin ilmastopolitiikan keskeiset työkalut

Yhteinen tavoitetaso ilmastonmuutoksen hillitsemiselle ja ihmistoiminnan päästöjen vähentämiselle on asetettu kansainvälisissä ympäristösopimuksissa, joihin Suomikin on sitoutunut. Niistä ensimmäinen, YK:n ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus (UNFCCC, United Nations Framework Convention on Climate Change) hyväksyttiin Earth Summit -huippukokouksessa Rio de Janeirossa vuonna 1992. Vuonna 1997 sopimukseen lisättiin ns. Kioton pöytäkirja, jossa sovittiin teollisuusmaiden päästövähennystavoitteista vuoteen 2012 mennessä. 

Kioton pöytäkirjan seuraaja ja tällä hetkellä voimassa oleva ilmastosopimus, ns. Pariisin sopimus solmittiin vuonna 2015. Pariisin sopimuksen keskeisin tavoite on rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahden asteen esiteolliseen aikaan verrattuna, mutta pyrkiä toimiin, joilla lämpeneminen jäisi alle 1,5 asteen. Päästöjen vähentämisen ohella sopimus käsittelee myös toimia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi sekä rahoituksen ohjaamiseksi vähäpäästöisen ja kestävän kehityksen tueksi. Pariisin sopimuksessa ei suoraan aseteta osapuolille tiettyjä päästövähennystavoitteita tai keinoja niiden saavuttamiseksi, vaan kukin sopimukseen sitoutunut valtio määrittelee omat maakohtaiset tavoitteensa eli kansalliset panoksensa (Nationally Determined Contributions, NDC). Tavoitteet päivitetään viiden vuoden välein, ja uusien tavoitteiden tulee aina olla edellisiä kunnianhimoisempia. Tavoitteiden etenemistä seurataan ja siitä raportoidaan julkisesti UNFCCC:n ylläpitämässä rekisterissä. Pariisin sopimus on oikeudellisesti sitova, ja sen on ratifioinut yhteensä 195 maata (tilanne syksyllä 2024), mukaan lukien mm. Kiina, Intia, Yhdysvallat sekä EU ja kaikki sen jäsenmaat. Yhdysvallat vetäytyi sopimuksesta presidentti Trumpin kaudella vuonna 2020, mutta palasi sopimuksen osapuoleksi presidentti Bidenin kauden alkajaisiksi heti seuraavana vuonna.

Laajemmin kestävää kehitystä ohjaa vuonna 2015 hyväksytty YK:n kestävän kehityksen ohjelma Agenda 2030 ja sen 17 toisiinsa linkittyvää tavoitetta (Sustainable development goals, SDG), jotka pyritään saavuttamaan vuoteen 2030 mennessä. Ohjelma koskettaa kaikkia YK:n jäsenvaltioita, ja sen tavoitteena on globaalisti kestävä kehitys, joka huomioi ympäristön, ihmiset ja talouden sekä mahtuu planeetan rajojen raameihin. Agenda 2030 ei ole oikeudellisesti sitova tavoiteohjelma, vaan kukin valtio vastaa itse tavoitteiden toimeenpanosta ja seurannasta. Jäsenmaita kannustetaan kunnianhimoisen kansallisen suunnitelman laatimiseen ja säännölliseen edistymisen arviointiin. SDG-tavoitteista erityisesti tavoite 13, ”ilmastotekoja”, koskee ilmastonmuutoksen hillintää, sen vaikutuksiin sopeutumista sekä rahavirtojen ohjaamista ja koulutuksen lisäämistä ilmastonmuutokseen liittyen. Kestävän kehityksen tavoitteiden edistymistä voi seurata Our World in Data -palvelun SDG Tracker -sivustolla.

Euroopan unioni vastaa globaaleihin vaatimuksiin

Euroopan unionin tasoisella ilmastopolitiikalla ohjataan sekä alueen yhteisiä että jäsenmaiden omia ilmastotoimia. Taustana EU:n ilmastopolitiikalle toimivat edellä esitetyt YK:n ilmastosopimukset.

Pariisin sopimuksen enintään 1,5 asteen lämpenemisen tavoitteen saavuttamiseksi EU on laatinut Euroopan vihreän kehityksen ohjelman (EU Green Deal). Pitkän aikavälin tavoitteeksi asetettiin ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä, ja sitä ennen 55 prosentin päästövähennystavoite vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Ohjelma korostaa eri politiikan alojen ja sektoreiden roolia ilmastonmuutoksen torjunnassa. Keskeisiä sektoreita, joihin kohdistuu ilmastotavoitteita asetusten ja direktiivien kautta ovat päästökauppasektori (suuret teollisuus- ja energiantuotantolaitokset, EU:n sisäinen lentoliikenne ja suuren mittakaavan meriliikenne), ns. taakanjakosektori (päästökaupan ulkopuoliset alat) sekä maankäyttösektori (LULUCF). Vihreän kehityksen ohjelman keskeisin säädös lienee kuitenkin eurooppalainen ilmastolaki, joka velvoittaa kaikkia jäsenmaita saavuttamaan vuoden 2050 ilmastoneutraaliustavoitteen.

Mikäli EU-tason vastuullisuusraportointia koskeva sääntely kiinnostaa enemmän, voit halutessasi katsoa siihen liittyvän videon [kesto 6:26] tästä linkistä.

Kansallinen ilmastopolitiikka Suomessa

Monet ilmastotoimiin liittyvät kansallisen tason säädökset pohjaavat YK:n ilmastosopimuksen ja EU:n sääntelyn asettamiin velvoitteisiin. Ehkä keskeisin kansallinen säädös on Suomen ilmastolaki (423/2022), joka määrittelee muun muassa Suomen kansalliset ilmastotavoitteet, ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmän, sekä eri viranomaistahojen työnjaon ilmastotoimien suunnittelussa ja seurannassa. Suunnittelujärjestelmän neljä suunnitelmaa, pitkän ja keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmat, ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelma sekä maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma, asettavat tavoitteet ja toimenpiteet päästöjen vähentämiseksi ja ilmaston lämpenemiseen sopeutumiseksi eri hallinnonaloilla. Ilmastolaissa säädetään myös kahdesta ilmastopolitiikan rintamalla toimivasta riippumattomasta asiantuntijaelimestä, Suomen ilmastopaneelista ja saamelaisesta ilmastoneuvostosta.

Ilmastolain ohella myös muussa lainsäädännössä, kuten maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999), jätelaissa (646/2011) tai tulvariskien hallinnasta annetussa laissa (620/2010) käsitellään ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen teemoja.

Missä mennään? Tilannekuva ilmastotavoitteiden etenemisestä

Asetetut ilmastotavoitteet, -strategiat ja suunnitelmat ovat hyviä, mutta niitä ei tulla saavuttamaan ilman ripeää toimintaa ja tuntuvia muutoksia nykyisiin toimintatapoihin. Alla olevasta kuvasta nähdään, että nykyisellä toiminnalla on saatu aikaan jo 1,3 asteen nousu maapallon keskilämpötilassa esiteolliseen aikaan verrattuna. Kuvaan on koottu myös ennustetut keskilämpötilat vuosisadan lopussa erilaisissa päästöskenaarioissa. 

Kuva. Ennustettu maapallon keskilämpötilan nousu vuoteen 2100 mennessä erilaisilla päästöskenaarioilla. Lähde: Climate Action Tracker (2024). The CAT Thermometer. November 2024. Available at: https://climateactiontracker.org/global/cat-thermometer/ Copyright © 2024 by Climate Analytics and NewClimate Institute. All rights reserved.

Tällä hetkellä voimassa olevilla toimenpiteillä (kuvassa Policies & action) päädytään arviolta 2,7 asteen lämpötilannousuun. Jos Pariisin ilmastosopimuksen mukaiset kansalliset tavoitteet (Pledges & targets) toteutuvat, ennustetaan lämpötilan nousevan noin 2,1 astetta. Monet maat ovat myös ilmoittaneet pidemmän aikavälin päästövähennysstrategioista, ja jos nämä toteutetaan, arvioidaan lämpenemisen jäävän 1,8 asteeseen. Kasvihuonekaasupäästöjä pitää siis vähentää huomattavasti nykyisiä toimia enemmän, jotta ilmastotavoitteet olisi mahdollista saavuttaa.