Tulosten tulkinta ja raportointi

Hiilijalanjäljen laskenta antaa tilannekuvan organisaation ilmastovaikutuksista nykyisillä toimintatavoilla. Laskenta auttaa hahmottamaan, mitkä toiminnan osa-alueet ovat suurimpia päästöjen lähteitä, ja mihin kannattaisi keskittää resursseja, kun päästöjä halutaan vähentää.

Kun hiilijalanjälkilaskelma on saatu valmiiksi, on syytä tarkastella tuloksia – missä suurimmat päästöjen lähteet ovat, miten niitä saataisiin pienennettyä, ja mitä tämä tarkoittaa organisaation toiminnan kannalta. Jos organisaation hiilijalanjälki on laskettu jo aiemmin, on saatuja tuloksia hyvä vertailla keskenään, jotta nähdään, miten päästöt ovat kehittyneet. 

Tuloksia voi myös olla mielekästä verrata yleisellä tasolla myös muihin saman toimialan vastaaviin organisaatioihin, jos tietoa muiden hiilijalanjäljistä on julkisesti saatavilla. Vaikka laskenta olisikin toteutettu toisella menetelmällä tai erilaisella rajauksella, voi tarkkojen lukuarvojen sijaan vertailla tulosten suuruusluokkaa ja päästöjen jakautumista eri toimintojen välillä. Näin saadaan kuva siitä, vaikuttaako tulosten mittakaava oikealta tai onko toiminnan osa-alueiden välillä eroja tai yhtäläisyyksiä.

Tärkeä osa tulosten tulkintaa on myös tulosten luotettavuuden arviointi. Onko kaikki tarpeellinen varmasti mukana laskelmissa, onko laskelmat tarkistettu virheiden varalta ja onko epävarmuudet huomioitu ja kirjattu ylös? Jos tarkastelun yhteydessä havaitaan virheitä, voidaan joutua palaamaan laskentaprosessin aiempiin vaiheisiin niitä korjaamaan. Prosessi ei siis välttämättä etene lineaarisesti alusta loppuun, vaan välillä voi joutua hyppimään edestakaisin vaiheiden välillä, jotta lopputuloksena on kattava, luotettava ja organisaation hiilijalanjälkeä mahdollisimman todenmukaisesti kuvaava laskelma.

Jotta hiilijalanjälkitulokset eivät jää pöytälaatikkoon pölyttymään, vaan pääsevät esiin ja käyttöön toiminnan kehittämisen työkaluksi, on niistä syytä raportoida ainakin organisaation sisäisesti, ja mahdollisesti myös ulkoisille sidosryhmille. Raportointi voi olla vapaaehtoista ja siten vapaamuotoisempaa, mutta esimerkiksi jonkin laskentastandardin tai -aloitteen seuraaminen voi edellyttää raportointia tietyllä tavalla. Kasvihuonekaasupäästöistä raportointi on pakollista myös esimerkiksi EU:n vastuullisuusraportointidirektiivin (CSRD) alaisille organisaatioille, joiden tulee raportoida ympäristövaikutuksistaan ESRS-kriteeristön (European Sustainability Reporting Standards) mukaisesti. Tällaista raportointia kannattaa harkita myös muiden kuin direktiivin piirissä olevien organisaatioiden, sillä sääntely voi tulevaisuudessa koskea nykyistä laajempaakin joukkoa organisaatioita, ja paine raportointiin voi ”valua” isoilta organisaatioilta pienemmillekin toimijoille arvoketjussa. ESRS-kriteeristön noudattaminen tarkoittaisi hiilijalanjäljen näkökulmasta etenkin arvoketjun päästöjen (scope 3) huomiointia sekä GHG Protocol -standardin noudattamista. Hiilijalanjäljen laskentaan ja raportointiin liittyvään sääntelyyn tutustutaan tarkemmin kurssin osiossa 4.

Tunnettu hiilijalanjälkilaskennan standardi GHG Protocol ohjeistaa, että standardia noudatettaessa laskennasta tulisi raportoida julkisesti seuraavaa:

• Kuvaus laskennan kohteena olevasta organisaatiosta ja laskennan rajauksesta, eli millaisia toimintoja organisaatioon sisältyy, mitkä niistä on huomioitu laskennassa ja mitä on mahdollisesti rajattu sen ulkopuolelle.
• Tiedot päästöistä eriteltyinä kolmeen scope-luokkaan (erillään päästökompensaatioista, jos sellaisia on käytetty). Jos hiilijalanjälkeä on laskettu jo aiemminkin, pitäisi raportoinnissa olla mukana ns. lähtötaso (baseline year), eli usein ensimmäisen laskentavuoden tulokset, joihin päästöjen kehitystä peilataan.
• Tiedot käytetyistä laskentamenetelmistä ja niihin liittyvistä poikkeamista, jos sellaisia on.
• Vapaaehtoista, mutta hyödyllistä lisätietoa ovat myös laskelmien epävarmuuden arviointi, muiden laskentavuosien tulokset lähtötason lisäksi, suunnitelmat hiilijalanjäljen pienentämiseksi, sekä tiedot päästökompensaatioista, mikäli organisaatio on sellaisia hyödyntänyt.
• Itse laskennan ohella myös hiilijalanjälkiraportin tulisi noudattaa osiossa 2.1 esiteltyjä laskennan periaatteita, eli raportin pitäisi olla mahdollisimman olennainen, läpinäkyvä, tarkka, johdonmukainen ja kattava.