Hiilijalanjäljen laskenta

Kun tarvittava aineisto on koossa, on seuraavana hiilijalanjäljen laskennan prosessin vaiheena itse laskeminen. Hiilijalanjäljen laskentaa voidaan toteuttaa muutamilla erilaisilla menetelmillä, jotka ovat toisin sanoen erilaisia tapoja muodostaa päästökertoimia. Päästökertoimia voidaan sitten hyödyntää erilaisissa laskennan työkaluissa, kuten hiilijalanjälkilaskureissa.

Matemaattisesti hiilijalanjäljen laskeminen on yksinkertaista, sillä se on pohjimmiltaan vain kertolaskua. Tarvitaan aineistoa organisaation toiminnasta, esimerkiksi kulutetun sähkön määrä, sekä tätä toimintaa vastaava päästökerroin, esimerkiksi päästöjen määrä per kilowattitunti sähköntuotantoa. Kun nämä kaksi lukua kerrotaan keskenään, saadaan selville jonkin toiminnon, tässä tapauksessa organisaation sähkönkulutuksen, aiheuttamat päästöt.

Katso video

Videolla [kesto 20:21] käydään läpi esimerkki organisaation hiilijalanjäljen laskennasta. 

Varsinaiseen hiilijalanjäljen laskennan toteuttamiseen on olemassa monenlaisia ratkaisuvaihtoehtoja ja työkaluja. Valittu lähestymistapa voi vaikuttaa tarvittavaan aineistoon ja sen keräämiseen, joten laskentaprosessin toinen ja kolmas vaihe kulkevat oikeastaan rinnakkain. 

Organisaatioiden hiilijalanjäljen laskennan tavat eivät toistaiseksi ole kovin tarkkaan säänneltyjä, eikä laskennan toteuttamiseen ole määritelty tiettyjä pätevyysvaatimuksia. Laskentaa voidaan siis toteuttaa organisaatiossa omankin henkilöstön voimin, jos resursseja ja kiinnostusta perehtyä aiheeseen riittää. Vaihtoehtona on hyödyntää myös erillistä laskentapalvelua kuten erilaisia konsulttiyhtiöitä. Lisäksi tärkeää voi olla omien laskelmien varmentaminen jollakin ulkopuolisella taholla. Näin varmistutaan siitä, että laskelma noudattaa yleisesti hyväksyttyjä periaatteita ja standardeja. Osa laskennan viitekehyksistä, kuten Science Based Targets -aloitteen (SBTi) standardi, edellyttää laskelmien varmennusta. Viitekehyksistä opit lisää kurssin osiossa 4. Mikäli organisaatio aikoo tehdä julkisia ilmastoväittämiä, kuten kertoa olevansa hiilineutraali tai tavoittelevansa hiilinegatiivisuutta, luotettavuuden ja uskottavuuden kannalta voi olla hyvä, että hiilijalanjälkitulokset ovat varmennettuja. Ilmastoväittämien käytöstä tarkemmin kurssin osiossa 3. Jos organisaatio laskee hiilijalanjälkeään vain sisäiseen käyttöön ja oman toiminnan kehittämisen tueksi, voinee laskentaa toteuttaa vähemmänkin virallisesti. 

Vaikka hiilijalanjäljen laskenta on vielä melko vapaamuotoista, ei laskelmien varmentamisen merkitystä kannata silti väheksyä. Päinvastoin, ulkopuolinen verifiointi kasvattaa laskennan tulosten, päästövähennystavoitteiden ja niiden seurannan uskottavuutta. Sen myötä myös päätöksenteko laskelmien perusteella on luotettavampaa.  Varmentamisen avulla varmistutaan siitä, että laskenta on toteutettu oikeaoppisesti, ja valmistaudutaan samalla tulevaisuuden vaatimuksiin ja velvoitteisiin hiilijalanjäljen laskennassa. Laskelmien ja aineiston läpikäymisestä varmentamisen yhteydessä voi olla apua myös kirjanpidon ja toiminnan seurannan kehittämisessä.

Hiilijalanjälki ei ole staattinen, vaan jatkuvasti muuttuva, kun organisaation toimintatavoissa, materiaaleissa tai toimittajissa tapahtuu muutoksia. Myös laskennan menetelmät, päästökertoimet ja ohjeistukset kehittyvät jatkuvasti, joten hiilijalanjälkeä on tärkeää mitata säännöllisesti.

Jos organisaation toiminnassa tai hiilijalanjälkilaskennan rajauksessa tai menetelmissä ei tapahdu merkittäviä muutoksia, voi palveluna toteutettu laskenta olla melko vaivatonta toistaa seuraavana vuonna omin voimin jonkinlaisia laskentatyökaluja hyödyntäen.

Laskentamenetelmät

Kasvihuonekaasupäästöjen arviointiin on olemassa erilaisia menetelmiä, joista esitellään tässä lyhyesti muutamia. Nämä laskentamenetelmät ovat hieman eri näkökulmista lähteviä tapoja mallintaa erilaisista toiminnoista aiheutuvia päästöjä.

Ehkä keskeisin hiilijalanjäljen laskennan menetelmä on elinkaariarviointi (life cycle assessment, LCA). Se on nimensä mukaisesti menetelmä, jolla arvioidaan erilaisten prosessien koko elinkaaren aikana syntyviä vaikutuksia aina raaka-aineen hankinnasta käyttöön ja käytöstä poistoon asti. Elinkaariarviointia käytetään tyypillisesti tuotteiden hiilijalanjäljen arviointiin, ja sen avulla voidaan perehtyä kasvihuonekaasupäästöjen ohella muihinkin toiminnan ympäristövaikutuksiin. Koska elinkaariarviointi kattaa monia vaiheita ja monimutkaisiakin arvoketjuja, on lopputulos yksityiskohtainen, mutta itse arviointi voi olla melko työlästä ja vaatii usein paljon taustadataa.

Toinen yleisesti käytetty menetelmä on ympäristölaajennettu panos-tuotosanalyysi (environmentally extended input-output analysis, EEIO), jota hyödynnetään usein organisaatioiden tai vaikkapa valtioiden laajuisiin ympäristövaikutusten arviointeihin. Menetelmä perustuu eri sektoreiden välillä liikkuvien raha- ja materiaalivirtojen, sekä niihin linkittyvien ympäristövaikutusten mallinnukseen. Ympäristölaajennettu panos-tuotosanalyysi mahdollistaa ostoperusteisen hiilijalanjäljen laskennan, sillä se yhdistää rahallisen kulutuksen fysikaalisiin ympäristövaikutuksiin, kuten kasvihuonekaasupäästöihin. Analyysin tarkkuustaso on elinkaariarviointiin verrattuna useimmiten karkeampi, mutta se mahdollistaa laajempien kokonaisuuksien ympäristövaikutusten tarkastelun.

Sekä elinkaariarvioinnilla että ympäristölaajennetulla panos-tuotosanalyysilla on vahvuutensa ja heikkoutensa. Näitä voidaan tasapainottaa hyödyntämällä kumpaakin menetelmää yhdistävää hybridimenetelmää (hybrid-LCA). Käytännössä tämä tarkoittaa, että osa arvioinnista toteutetaan toisella menetelmällä ja osa toisella, riippuen mitä arvioinnissa halutaan painottaa ja millaista aineistoa sitä varten on käytettävissä.

Laskentatyökalut

Helpoin tapa toteuttaa tai testailla organisaation hiilijalanjäljen laskentaa on hyödyntää hiilijalanjälkilaskuria. Tarjolla on laaja valikoima kotimaisia ja kansainvälisiä laskureita ja työkaluja niin ilmaiseksi kuin maksua vastaankin. Kuten aiemmista luvuista muistetaan, päästöjen lähteissä voi olla suurtakin eroa eri toimialojen välillä. Siksi osa hiilijalanjäljen laskennan työkaluista on suunniteltu jonkin tietyn toimialan tarpeisiin. On kuitenkin olemassa myös yleisempiä työkaluja, jotka kattavat lähinnä scopet 1 ja 2, sekä yleisimpiä osa-alueita scope 3:sta. Laskentatyökaluissa joudutaan tasapainottelemaan ja joskus tekemään kompromisseja helppokäyttöisyyden ja laskennan tarkkuuden välillä. Vaikka laskurista saatavan tuloksen tarkkuus olisikin karkea, voi siitä silti hahmottaa esimerkiksi päästölähteiden suuruusluokkia suhteessa toisiinsa.

Koska laskurit eivät välttämättä kata kaikkia tarpeellisia toiminnan osa-alueita, voidaan valmiiden työkalujen ohella tai rinnalla hyödyntää yksittäisiä päästökertoimia tietyille organisaation toiminnan osa-alueille. Päästökertoimia löytyy esimerkiksi tutkimuskirjallisuudesta, tilastoista ja päästötietokannoista. Niiden avulla voi myös rakentaa juuri organisaation tarpeisiin sopivan oman ”laskurin” vaikkapa Exceliin.

Työkaluja on tarjolla monenlaisia ja erilaisten tahojen tarjoamana, joten on hyvä olla tarkkana siitä, millaisen laskentatyökalun valitsee. Tärkeää on läpinäkyvyys – onko tiedossa, kuka työkalun on kehittänyt, millaiseen käyttöön se sopii, mistä päästökertoimet ovat peräisin tai milloin työkalua on viimeksi päivitetty? Myös helppokäyttöisyys tai ainakin tarpeeksi tarkat käyttöohjeet ovat hyvästä, jotta työkalua käytettäisiin oikein.

Hiilijalanjäljen tarkastelun yhteydessä on hyvä muistaa, että laskennallisesti aikaansaatu tulos on aina arvio, jonka tarkkuus riippuu käytettyjen lähtötietojen, menetelmien ja työkalujentarkkuudesta. Tarkimpaan tietoon päästään käsiksi mittauksilla, mutta useimmiten suuntaa antava arvio on varsin riittävä, eikä päästöjen suora mittaaminen olisi monessakaan tapauksessa edes mahdollista.

Seuraavana kurssilla on vuorossa harjoitustehtävä, jossa pääset kokeilemaan ilmaisen hiilijalanjälkilaskurin käyttöä.