Mitä kurssin toinen osio käsittelee?

Tässä osiossa tutustutaan yleisellä tasolla hiilijalanjäljen laskennan prosessiin organisaatiossa. Organisaatiolla voidaan tässä yhteydessä tarkoittaa paitsi yrityksiä, myös esimerkiksi kaupunkiorganisaatioita, yhdistyksiä tai muita vastaavia toimijoita. Osio alkaa kahdella videolla organisaation hiilijalanjäljen muodostumisesta ja laskennasta, joiden jälkeen syvennytään tarkemmin laskennan periaatteisiin ja osa-alueisiin. Hiilijalanjäljen laskentaa ohjaamaan on luotu erilaisia ohjeistuksia, viitekehyksiä ja standardeja, joita käsitellään tarkemmin kurssin osiossa 4. Tämän luvun sisällöt perustuvat pääosin tunnettuun ja paljon käytettyyn GHG Protocol -hiilijalanjälkistandardiin.

Katso videot

Aloita katsomalla kaksi videota siitä, mistä organisaation hiilijalanjälki koostuu, ja miten laskennan prosessi etenee [kestot 14:16 ja 18:03]. Videoiden teemoihin syvennytään tarkemmin tämän osion seuraavissa luvuissa 2.2–2.6.

Hiilijalanjäljen laskennan periaatteet

Paljon käytetty hiilijalanjäljen laskennan viitekehys GHG Protocol määrittelee viisi perusperiaatetta, jotka tulisi ottaa huomioon hiilijalanjälkeä laskettaessa. Näitä periaatteita noudattamalla laskennan tuloksena saadaan mahdollisimman totuudenmukainen kuva organisaation hiilijalanjäljestä. Periaatteet ovat:

1. Olennaisuus (Relevance)
   1. Kun organisaation hiilijalanjälkilaskelma on olennainen, se on tarkoitukseensa sopiva ja palvelee niitä tavoitteita, joita varten laskentaa on lähdetty toteuttamaan. Näin tulosten käyttäjät sekä organisaation sisällä että sidosryhmissä voivat hyödyntää tuloksia päätöksenteossa. Erityisen tärkeää olennaisuuden kannalta on laskennan rajaaminen, josta lisää luvussa 2.2.
2. Täydellisyys (Completeness)
   1. Kun organisaation hiilijalanjälkilaskelma on ”täydellinen” eli riittävän kattava, se huomioi kaikki valitun rajauksen sisään lukeutuvat päästöjen lähteet. Esimerkiksi datan saatavuus voi joskus hankaloittaa täydellisyyden periaatteen toteutumista, mutta siihen tulisi silti pyrkiä, ja mahdolliset poikkeukset ja epävarmuudet dokumentoida ja raportoida selkeästi.
3. Johdonmukaisuus (Consistency)
   1. Kun organisaation hiilijalanjäljen laskentaa toteutetaan johdonmukaisesti, auttaa se päästöjen seurannassa ja vertailussa eri vuosien välillä. Samojen menetelmien ja rajauksen käyttäminen eri vuosina on tässä mielessä tärkeää. On kuitenkin mahdollista, että laskentaa esimerkiksi laajennetaan kattavammaksi tai menetelmät kehittyvät alkuperäisestä, ja muutokset tulisikin dokumentoida ja perustella selkeästi. Alkuperäinen data on hyvä säilyttää, jotta jonkin vuoden laskelmia voidaan tarkentaa tai laskea uudelleen myös jälkikäteen.
4. Läpinäkyvyys (Transparency)
   1. Kun organisaation hiilijalanjäljen laskentaa toteutetaan läpinäkyvästi, tuloksista saadaan totuudenmukainen ja kattava kuva paitsi organisaation päästöistä, myös laskentaan mahdollisesti liittyvistä epävarmuuksista tai puutteista. Laskentaprosessia tulisikin dokumentoida, valinnat perustella ja tietolähteet nimetä riittävän tarkasti, jotta laskenta voidaan varmentaa ja todeta luotettavaksi ja uskottavaksi. Riittävä tarkkuustaso tarkoittaa esimerkiksi sitä, että joku ulkopuolinen taho pystyisi dokumentoinnin perusteella päätymään samasta lähtödatasta samaan laskentatulokseen.
5. Tarkkuus (Accuracy)
   1. Kun organisaation hiilijalanjälkilaskelma on tarkka, antaa se mahdollisimman totuudenmukaisen kuvan organisaation todellisista päästöistä. Päästöjä ei tule systemaattisesti yli- tai aliarvioida, ja epävarmuustekijöitä tulisi vähentää niin paljon kuin mahdollista. Tietojen tulee olla niin tarkkoja, että laskelmien käyttäjät voivat tehdä sen perusteella uskottavia päätöksiä. Epävarmuustekijöiden raportointi lisää paitsi läpinäkyvyyttä, myös uskottavuutta.

Laskentaprosessi

Osion seuraavat luvut mukailevat laskentaprosessin vaiheita organisaation näkökulmasta. Prosessia käydään läpi yleisellä tasolla, mutta yksityiskohtaisempaa tietoa kaivatessasi voit tutustua tarkemmin GHG Protocol Corporate Standard -dokumenttiin.

Ensin mietitään laskennan tavoitteita ja rajausta. Laskentaa rajataan esimerkiksi sen perusteella, mihin tarpeisiin laskentaa tehdään ja miten hyvin aineistoa on laskentaa varten saatavilla. Sitten tunnistetaan rajauksen sisältämät päästölähteet ja kerätään niihin liittyvät kulutustiedot ja mahdollisesti myös päästökertoimet. Näiden tietojen pohjalta toteutetaan itse laskenta joko omin voimin tai jonkin palveluntarjoajan toimesta. Laskennan tulosten luotettavuus ja merkitys toiminnan kannalta arvioidaan, ja niistä raportoidaan ainakin sisäisesti ja mahdollisesti myös ulkoisesti. Tulosten perusteella asetetaan tavoitteita hiilijalanjäljen pienentämiseksi ja seurataan tavoitteiden toteutumista säännöllisillä uudelleenlaskennoilla.

Hiilijalanjäljen laskentaprosessin vaiheet voivat olla keskenään päällekkäisiä, ja välillä voidaan joutua palaamaan edellisiin vaiheisiin. Kun yksi ”laskentakierros" on saatu valmiiksi, alkaa prosessi alusta uudelleen. Toki nollasta ei tarvitse enää lähteä, jos laskenta on jo kertaalleen toteutettu ja esimerkiksi päästöjen lähteet organisaation toiminnassa on tunnistettu. Ennen prosessiin ryhtymistä on syytä aloittaa tiedonhausta ja aiheeseen perehtymisestä.