Onni: Hei, tässä jaksossa keskustelemme liikunnallisen sydänkuntoutuksen ryhmämuotoisesta toteutumisesta ja erityisesti Sydänliiton järjestämistä kuntoutuksen mahdollisuuksista. Tämän päivän asiantuntijavieraana on Pirjo Suomalainen Sydänliitosta. Tervetuloa. 

Pirjo: Kiitos, Onni.

Onni: Pirjo, kertoisitko tähän alkuun vähän, mikä on Sydänliitto? 

Pirjo: Joo, Sydänliitto on perustettu vuonna 1955. Se on Euroopan vanhin ja maailman toisiksi vanhin sydänjärjestö. Tarjoamme tietoa ja erilaista toimintaa, palvelua ja tukea sydänsairauksiin sairastuneille ja heidän läheisilleen. Tavoitteenamme on ollut alusta alkaen, että yksikään sydänsairauteen sairastunut ei jäisi yksin ja yhä harvempi suomalainen sairastuisi sydänsairauteen. Olemme sekä potilas- että kansanterveysjärjestö. Olemme järjestäytyneet niin, että meillä on paikallisesti, alueellisesti ja maanlaajuisesti toimintaa. Sydänliitossa on noin 65 000 henkilöjäsentä, 115 sydänpiiriä ja 205 sydänyhdistystä. Meillä on myös kolme valtakunnallista paikallisyhdistystä. 

Onni: Eli toimintaa on kattavasti hyvin paljon. 

Pirjo: Joo. Kyllä, ja itse työskentelen sairastuneiden tuen ja kuntoutuksen asioiden parissa. Työhöni liittyy lähinnä Tulppa-kuntoutus, joka on Sydänliiton tuottama kuntoutuksen malli, ja sitten Sydänliiton kurssit. Lisäksi tuotan erilaista tietoa meidän Sydan.fi-palveluun. 

Onni: Voisinko kysyä, mikä olisi viimeisin kehittämistyö, jonka olet päässyt toteuttamaan? Tuleeko mieleen, mitä viimeisimpänä olet tehnyt? 

Pirjo: Joo, kyllä. Olemme tuottaneet verkkovalmennuksen Terveyskylän alustalle, ja sitä olemme työstäneet nyt muutaman vuoden ajan. 

Onni: Kyllä. Vielä kysyisin Sydänliiton toiminnasta. Sanoit, että kukaan sairastunut ei jäisi yksin ja että vähennettäisiin sairastumisia. Miten Sydänliitto ja sen toiminta pyrkii auttamaan sepelvaltimotautia sairastavaa elämässään sairautensa kanssa? Mitä mahdollisuuksia siihen on tarjolla? 

Pirjo: Kyllä, meillä on monipuolisesti palvelua tarjolla. Moni äskettäin sydänsairauteen sairastunut kaipaa paljon tietoa sairaudestaan, esimerkiksi siitä, mikä sairaus on ja kuinka sen kanssa selviää. Meidän Sydan.fi-palvelussa on kaikkien käytettävissä monipuolista ja ajankohtaista tietoa sydänsairauksiin liittyen, lääkehoitoon, omahoitoon. Se on kaikille tarjolla, ja se on pääkanavamme, mistä jokainen kiinnostunut löytää itselleen tietoa. 

Järjestämme myös webinaareja ajankohtaisista aiheista. Niistä saa monipuolisesti tietoa esimerkiksi sydänsairauksista, hoidosta ja liikunnan näkökulmasta, miten aloitan liikunnan sairastamisen jälkeen. Kaikki webinaarimme ovat maksuttomia, ne tallennetaan ja ne löytyvät Sydänliiton YouTube-kanavalta. Tietoa on monipuolisesti tarjolla. 

Moni sairastunut kaipaa keskustelukumppania ja henkilöä, jonka kanssa voi jakaa omia kokemuksiaan. Meillä on vertaistukihenkilöitä, joita koulutamme, ja kaikki vertaistukihenkilömme löytyvät vertaistukihenkilöhaustamme. Sieltä jokainen voi hakea itselleen sopivan vertaistukihenkilön ja olla häneen yhteydessä. Henkilö voi olla läheltä tai kaukaa, ihan miten itse haluaa. 

Onni: Onko vertaistukihenkilö yleensä aina itse sairastunut? 

Pirjo: Kyllä. 

Onni: Näin, joten hänellä on taustatietoa. 

Pirjo: Joo, vertaistukihenkilöillä on eri sydänsairauksia. Hakupalvelusta löytyy heidän ikänsä, harrastuksensa, missä he asuvat, mitä sairautta he sairastavat. Meillä on myös vertaistukihenkilöitä, jotka ovat läheisiä. 

Onni: Aivan, eli monipuolisesti. Tähän väliin vielä pakko kysyä näistä vertaistukihenkilöistä. Jos nyt itse haluaisi lähteä tällaiseen toimintaan, niin mitä kautta se on mahdollista? 

Pirjo: Joo, meidän sydänyhdistykset ottavat vapaaehtoisia vastaan ja he kouluttavat vertaistukihenkilöt. Siinä haastatellaan ja käydään keskustelua siitä, sopisitko vertaistukihenkilöksi, ja sitten voi hakeutua vertaistukihenkilökoulutukseen. Sitä kautta pääsee mukaan vertaistukihenkilötoimintaan. Meidän piirit organisoivat alueellisesti vertaistukihenkilöt niihin tarvittaviin paikkoihin, missä vertaistukihenkilö toimii. Sairaaloissa, vertaistukihaussa, ryhmissä. He toimivat myös asiantuntijoina terveydenhuollon järjestelmissä. 

Onni: Joo. Lähdettäisiin etenemään vähän tämän podcastin aiheen mukaan tuohon ryhmämuotoiseen sydänkuntoutuksen. Sydänliitto on jo pitkään järjestänyt Tulppa-kuntoutusta, joten kertoisitko vähän, mitä Tulppa-kuntoutus varsinaisesti on? 

Pirjo: Joo, meidän Sydänliiton rooli on tuottaa toimintamalli, mikä on tämä kuntoutus. Emme siis itse järjestä Tulppa-kuntoutusta, vaan Tulppa-kuntoutus on terveydenhuollon palvelu. Tällä hetkellä hyvinvointialueet ovat ne, jotka järjestävät Tulppa-kuntoutusta. Sen Tulppa-kuntoutuksen tarkoituksena on tarjota tukea sairastuneille ja vahvistaa voimavaroja. Esimerkiksi jos olet äskettäin sairastunut sepelvaltimotautiin, niin sen jälkeen noin puolen vuoden päästä Tulppa-kuntoutus voisi olla passeli. 

Onni: Onko niin, että puolisen vuotta sairastumisen jälkeen? Tässä välissä ehkä kiinnostaa, miten sitten voi hakeutua sinne kuntoutukseen? Lähteekö sitten sieltä hyvinvointialueen kautta se ohjaus sinne? 

Pirjo: Kyllä. Meidän tarkoituksenamme on ollut pitkään se, että Tulppa-kuntoutus löytyisi esimerkiksi hoitoketjusta tai palvelupoluista ja kaikki sen alueen toimijat tuntisivat ne palvelut, ja että kuka järjestää, missä järjestetään, ja osaisivat ohjata sopivat henkilöt näihin ryhmiin. Elikkä se on hyvinvointialue, joka järjestää palvelun ja heidän tehtävänsä on informoida, että lähin piste on oma terveyskeskus tai se asiointipaikka, missä käy itse ja kysyy sieltä sitten aktiivisesti. 

Onni: Ja oliko niin, että nämä ovat nimenomaan paikallisia, että on aina siinä lähellä mahdollisuus päästä oman kunnan alueella tai hyvinvointialueen sisällä? 

Pirjo: Joo. Ihan kattavaa verkostoa ei Suomessa ole, että korona-aika on vähentänyt tätä verkostoa. Sen jälkeen vähitellen lähtee käyntiin nämä lähiryhmät uudelleen. 

Onni: Aivan, eli on ollut vähän taukoa, joten saatavuus on ehkä ollut haastavampi. Aivan, no kertoisitko, mitä se Tulppa-kuntoutus ihan käytännössä on? Ehkä kiinnostaa, että sisältyykö siihen esimerkiksi moniammatillista toimintaa ja nyt tässä meitä kiinnostaa, että miten se liikunta näkyy osana sitä Tulppa-kuntoutusta. 

Pirjo: Joo, meillä on Tulppa-kuntoutuksessa kaksi eri vaihtoehtoa tällä hetkellä tarjolla. Aikaisemmin perinteisesti meillä on ollut kasvokkainen lähiryhmä, lähikuntoutus. Ja nyt viime vuosina siihen on tullut rinnalle digitaalinen verkkovalmennus, mutta sisällöllisesti ne ovat aika samantyyppisiä, toteutustapa vain vaihtelee. Eli terveydenhuolto on se taho, joka järjestää nämä kuntoutuspalvelut ja me tuotamme ja ylläpidämme niitä sisältöjä, ohjaamisen välineitä, ja perehdytetään ja koulutetaan nämä paikalliset toimijat ohjaamaan ja toimimaan kuntoutuksessa vetäjinä. 

Ja näissä molemmissa malleissa käsitellään monipuolisesti hyvinvointiin liittyviä teemoja, kuten sydän- ja verenkiertoelinten sairauksia, lääkehoitoa, omahoitoa. Keskustellaan paljon myös elintapojen vaikutuksesta näihin sydän- ja verenkiertoelinsairauksiin, ravitsemuksen ja liikunnan merkityksestä. Ja sitten myös vaikeampia aiheita, kuten mielen hyvinvointiin liittyviä teemoja, ihmissuhteisiin ja sairastumisen herättämiin tunteisiin liittyviä asioita. 

Näissä on kummassakin teemallisia tapaamisia, ryhmämuotoisessa kuntoutuksessa 8-10 tapaamista viikoittain ja sen jälkeen on puolen vuoden päästä ja vuoden kohdalla seurantatapaaminen. Keskeistä kuntoutuksessa on, että jokaisella kuntoutuksen osallistujalla on oma tavoite, ja että hän lähtee sitä omaa tavoitetta kohti toimimaan ja tekee arkeen sopivan suunnitelman, ja nämä kuntoutusta ohjaavat henkilöt tukevat siinä oman tavoitteen toteutumisessa. 

Onni: Eli vaikka on ryhmämuotoista, niin siellä huomioidaan aina yksilö ja suunnitellaan. Onko jos mietitään tätä yksilöllistä suunnittelua, niin huomioidaanko se liikunta yksilöllisesti ja lähdetään sitten ohjaamaan vai onko se esimerkiksi ryhmissä yhteistä liikuntaa, vai mitenkä se liikunta näkyy siinä käytännössä? 

Pirjo: Kasvokkaisissa tapaamisissa ryhmän malli on toteutettu niin, että jokaisella tapaamisella, näillä 8-10 tapaamisella, on liikuntatuokio. Se voi olla eri pituinen. Se voi olla vaikka taukoliikunnan tyyppistä. Tai se voi olla jotain tutustumista tai liikuntamuotoon tutustumista tai toisiin henkilöihin tutustumista, että jokaisella kerralla olisi jonkunlainen liikuntakokemus. Ja sitä kautta, että niitä mukavia liikkumisen kokemuksia tulee usein, niin suhde liikkumiseen toivottavasti paranee. 

Ja sitten Tulppa-kuntoutuksessa on mahdollisuus osallistua kävelytestiin, joka tehdään alussa ja päättyessä. Se on monta kertaa aika odotettu, että henkilöt toivovat sitä, että ne näkevät, onko kunto parantunut. Toki se mittaa myös liikuntakuntoa, mutta se on myös ohjauksellinen elementti kuntoutuksessa, eli että uskaltaa rohkeasti liikkua ripeästi ammattilaisen ohjauksessa, että harjoitellaan ripeämpääkin liikkumista. Ja sitten siellä voi olla erilaisia tapaamiskertoja ryhmän tarpeiden ja toiveiden mukaan, jotka kokonaan käsittelevät liikkumista, että lähdetään vaikka yhdessä kuntosalille tai vesivoimisteluun mukaan. 

Eli yritetään tarjota niitä liikkumisen kokemuksia sen matkan varrella usein ja sitten myös tietenkin käsitellään sitä liikkumista, että mikä merkitys liikunnalla on siihen sairauteen, mikä oma suhtautuminen, minkälaisia ajatuksia ja tunteita se liikkuminen on omalla kohdalla merkinnyt. 

Onni: Kuulostaa enemmän siltä, että opetetaan vähän liikkumiseen eikä niinkään liikuta, että se ei ole se tarkoitus, että käydään siellä ryhmässä jumppaamassa joka viikko, vaan että saadaan niitä onnistumisen kokemuksia ja ehkä sitten motivaatiota liikkumiseen. 

Pirjo: Olet oikeassa Onni, juuri näin. Eli se on Tulppa-kuntoutuksen idea, että se ei ole varsinaista liikunnallista kuntoutusta, vaan siellä käsitellään laajasti monipuolisesti elämää ja hyvinvointia. 

Onni: Tässä sanoit, että siellä tullaan ehkä myös tapaamaan muita ihmisiä. Näkyykö se niissä Tulppa-ryhmissä, että sitten sieltä saadaan vertaisia ja aletaan kenties yhdessä harjoittamaan jotakin liikuntaa tai näin, että miten semmoinen näkyy siinä kuntoutuksessa? 

Pirjo: Kyllä, ryhmä ryhmäytyy nopeasti ja siitä tulee aika tiiviskin ryhmä. Olenpa kuullut, että sieltä on ihan avioparejakin syntynyt. Kyllä sieltä vertaistukea saa, keskustelua ja sitten näissä ryhmissä on ihan koulutettu vertaistukihenkilö, joka kertoo sen oman tarinansa kautta ja tuo siihen keskusteluun sitä omaa kokemusta käytännön asioista. Hän voi olla malli ja esimerkki sitten siitä, että miten sen sairauden kanssa pääsee eteenpäin.  

Onni: Kuulostaa aika monipuoliselta ja mahtava mahdollisuus niille joilla on sydänsairaus.  Minkälaisia merkityksiä Tulppa-kuntoutuksella on sitten sydänkuntoutujille? 

Pirjo: Joo, jos ajatellaan sitä sepelvaltimotautiin sairastumista, se voi tarkoittaa sitä, että voi joutua opettelemaan uudenlaisia tapoja ja keinoja, joiden avulla pärjää arjessa sen sairauden kanssa. Se on ehkä tärkeimpiä tavoitteita kuntoutuksessa, että löytää niitä uusia omaan arkeen sopivia keinoja. Kuntoutuksessa saa myös tukea ja ohjausta elämäntilanteeseen ja arjessa selviytymiseen. Sitten sieltä kannustetaan myös tähän elintapojen muutokseen, eli keskeistä on sydän- ja verenkiertoelinsairauksista myös niiden lääkehoitojen lisäksi on elintapojen merkitys. Kannustetaan siihen, jotta se arki olisi hyvää ja elämä tasapainoista. Ehkä ne ovat tärkeimmät asiat siitä merkityksestä, joka toivottavasti jää näille osallistujille. 

Onni: Kyllä. Vielä, en tiedä mainitsitko tuossa äsken tavallaan ne elämäntapamuutokset, mutta jos mietitään sitä kestoa, oliko Tulppa-kuntoutus kuinka pitkäkestoinen? 

Pirjo: Tuossa aikaisemmin sanoin, että siinä oli tiivis jakso, eli 8-10 viikon tiivis jakso ja sitten siinä on kaksi seurantajaksoa, eli tavataan sitten siellä puolen vuoden päästä ja sitten vuoden päästä. Sillä halutaan tukea näitä elintapamuutosten tai sen oman tavoitteen toteutumista. Eli tulee sellainen pidempiaikainen seuranta ja tuki siihen elämän varrelle. Se konsepti on rakennettu sillä tavalla. 

Onni: Se on hyvä että on sitä seurantaa, koska se elämäntapamuutos voi viedä pitkänkin ajan. Se varmasti motivoi myös sitten kuntoutujaakin, että tietää että vuoden päästä taas nähdään. Ehkä vähän myös sitä varten, mutta itseä varten totta kai sitä eniten tekee. 

Vähän jo sivuttiinkin tuossa, eli sitä Tulppa-kuntoutusta järjestää hyvinvointialueet, niin vielä se, että jos se on siellä hoitokäytännöissä, niin onko se yleensä sitten niin, että sitä automaattisesti ehkä tarjotaan kuntoutujalle sairastumisen tai vaikkapa pallolaajennusleikkauksen jälkeen, vai mitenkä tämä sairastunut sitten pääsee mukaan tähän kuntoutukseen? Täytyykö olla itse aktiivinen vai mikä siinä on se väylä? 

Pirjo: Joo, kyllä hyvinvointialueella on siellä koko hoitoketjulla tietoa siitä, että me olemme tuotettu esimerkiksi videomateriaalia, joita voi näyttää infotauluilla. Sieltä voi itse bongata ja sitä kautta innostua ja lähteä. Myös nämä terveydenhuollon toimijat vaikka siellä sydänsairaalassa; kardiologi, sydänhoitaja tai fysioterapeutti voi suositella jo sairaalassaoloaikana, että voisi sitten osallistua. Samalla tavalla sitten niillä seuranta- ja vastaanottokäynneillä perusterveydenhuollossa pystytään suosittelemaan ja ohjaamaan tähän kuntoutukseen. 

Onni: Aivan. 

Pirjo: Mutta oma aktiivisuuskin tietenkin auttaa. 

Onni: Osaatko sanoa vielä, jos joku kuuntelija vaikka miettii, että haluaisi tähän Tulppa-ryhmään ja se on ehkä mennyt ohi, että mihin sitten voisi olla yhteydessä, kuka olisi se avainhenkilö? Voiko vaikka Sydänliittoon olla yhteydessä? 

Pirjo: Ehkä itse lähtisin kysymään seuraavalla vastaanottokäynnillä, jos se on siellä sairaalassa kardiologin tai sydänhoitajan luona, terveyskeskuksessa tai työterveyshuollossa, että miten ryhmään meidän alueella pääsisi. 

Onni: Aivan, eli aina sieltä oman terveydenhuollon kautta. Kerroit, että Tulppa-kuntoutusta järjestetään kahdella tapaa, eli on tämmöistä kontaktitapaamista ja verkkovalmennusta. Eroavatko nämä oleellisesti toisistaan, tämä verkkovalmennus tästä lähikontaktimuotoisesta kuntoutuksesta?  

Pirjo: Kyllä, vaikka siinä keskeinen sisältö on sama sillä tavalla, että käsitellään sitä sepelvaltimotautia ja sairautta niiden samojen teemojen kautta, mutta se on rakennettu sillä tavalla, että siellä Terveyskylässä on tämmöinen digitaalinen Oma polku -palvelu, jossa on itsenäisesti omaan tahtiin etenevä materiaali. Siellä on tietoa, videoita, tehtäviä ja harjoitteita, joita jokainen voi itsenäisesti edetä ja käsitellä sitä tietoainesta ja asioita.

Sitten siihen on liitettynä tämmöisiä ryhmätapaamisia, jotka toteutetaan etämuotoisesti videovälitteisesti. Tällä Terveyskylän alustalla kuntoutuja voi olla yhteydessä terveydenhuollon toimijoihin, sydänhoitajaan ja fysioterapeuttiin, ja sitä kautta saada sen keskusteluyhteyden ammattilaisten kanssa. Se toteutustapa on kokonaan tämmöinen digitaalinen, siinä ei ole kasvokkaisia lähitapaamisia ollenkaan, muuta kuin verkkovälitteisesti. Tämä tietoaines ja muu mitä on, se on sitten täällä Terveyskylän alustalla. Kestoltaan verkkovalmennus on noin puoli vuotta kokonaisuudessaan. 

Onni: Miten tämmöisessä verkkovalmennuksessa, kun puhuit esimerkiksi näistä kävelytesteistä, onko siellä sitten myös jotain tämmöistä arviointia tai muuta, että sitä omaa fyysistä kuntoa tai muuta pystyy jollakin tavoin arvioimaan? 

Pirjo: Meillä ei ole vielä teknistä valmiutta tai mahdollisuutta tehdä kävelytestiä tai muuta tehdä, mutta alustalla on hyvin monipuolinen sisältö liikkumiseen liittyen. Siellä voi tehtävien avulla arvioida omaa suhtautumista liikkumiseen, ja siellä on videomuotoisena ohjausta erilaisten liikuntainterventioiden tekemiseen kotona, mutta ei ole samanlaista testausmahdollisuutta.

Onni: No siirrytään hei vielä vähän seuraavanlaiseen: paikalliset sydänyhdistykset taikka sydänpiirit, niin nehän järjestävät myös paljon erilaista toimintaa tämän Tulppa-kuntoutuksen lisäksi. Jos sitä ei nyt mietitä, niin avaisitko vähän, että minkälaista tämä toiminta sitten sepelvaltimotautia sairastaville voisi paikallisesti olla, jos mietitään näitä sydänpiirejä ja yhdistyksiä?

Pirjo: Joo. Yhdistyksissä tapahtuvaa toimintaa on harvoin on vain yhdelle sairausryhmälle,  vaan yleensä toiminta sopii kaikille sydänsairautta sairastaville, myös niille jotka ovat sairastuneet sepelvaltimotautiin. Paikalliset yhdistykset järjestävät tosiaan tämän vertaistuen. Siellä on vertaistuellisia ryhmiä, siellä voi olla liikuntaryhmiä, tapahtumia ja retkiä. Meidän yhdistyksissä on eri tavalla monipuolisesti liikuntaryhmiä, jotka ovat yleensä sitten terveydenhuollon ammattilaisten, liikunnanohjaajien ja sydänfysioterapeuttien ohjaamia ryhmiä. Ne toimivat alueellisesti lähellä niitä asukkaita. 

Onni: Aivan, eli paikallisyhdistykset tavallaan tarjoavat sen mahdollisuuden, ja sitten siellä on asiantuntijat mukana valmentamassa ja ohjaamassa. 

Pirjo: Kyllä. Hyvin suosittuja ovat vesivoimisteluryhmät, kuntosaliryhmät, kävelyryhmät, mutta voi olla vaikka curlingia tai jotain muuta. Ihan mitä se alue tarjoaa, mutta kyllä siellä on liikuntaa tarjolla. 

Onni: Entä sitten jos näihin haluaa hakeutua, niin se on varmaan sitten sen paikallisen sydänyhdistyksen kautta, että kontaktoi sitä ja kysyy tarjontaa vai onko jotain muita väyliä sitten tämmöiseen? 

Pirjo: No ihan yhteydenotto paikallisiin yhdistyksiin ja sitten sydan.fistä löytyy kaikki paikallisyhdistykset, joista löytyy sitten yhteyshenkilöt ja yleensä myös ryhmien ajankohdat ja vetäjien tiedot, johon voi sitten olla itse suoraan yhteydessä. 

Onni: Eli sydan.fi tarjoaa asiasta tietoa tässä. 

Pirjo: Kyllä. 

Onni: Aivan. Sydänliiton toiminnasta laaja-alaisemmin, onko sitten Sydänliitolla minkälaisia kursseja, jos nyt on kiinnostunut vaikkapa liikunnallisesta sydänkohtauksesta? Tai sitten vaikka ihan asiantuntijoille, että minkälaista tarjontaa itse Sydänliitto sitten tarjoaa?

Pirjo: Eli me Sydänliittona järjestetään tosiaan kurssitoimintaa. Nehän eivät ole varsinaista kuntoutusta, mutta parhaimmillaan tämmöinen kurssi tukee sitä kuntoutumista. Meillä on tämmöinen Elämää sydänsairauden kanssa -kurssi, joka on yleensä parin päivän kestoinen lähikurssi. On muutamia verkkokursseja, ja näissä yhtenä muotona on sellainen kurssi, joka painottuu enemmän liikuntaa. 

Se kurssi mahdollistaa keskustelun ja kanssakäymisen sellaisessa lyhytmuotoisessa ajassa muiden sairastuneiden kanssa. Niissä ihan kokeillaan ja rohkaistaan liikkumaan. Liikutaan yhdessä siellä kurssilla ja joillain kursseilla tehdään kävelytesti tai muita testejä. Sellaista toimintaa, ja yleensä nämä kurssit järjestetään jossain liikuntakeskuksessa tai valmennuskeskuksessa, joissa on monipuolinen liikuntarjonta. Kokeillaan ja liikutaan yhdessä sen mukaan, mitä kurssipaikka tarjoaa. Olen kuullut fatbike -pyöräilystä, keilailusta, joogasta ja vesivoimistelusta. Niiden tarkoituksena on myös rohkaista liikkumaan ja monet, jotka ovat käyneet kursseilla, kokevat ne rohkaisevana, innostavana ja kannustavana liikkumiseen. Epävarmuus ja pelkokin saattavat lieventyä sen ansiosta, että on ammattilaisen ohjauksessa osallistunut liikkumiseen. 

Onni: Se taitaa nimenomaan sydänsairauksissa olla, että tulee semmoinen epävarmuus ja pelko, että uskaltaako lähteä liikkeelle. Sitten saa sitä rohkaisua ja ehkä tietoakin siihen, että se on turvallista ja mikä on sitten turvallista liikuntaa. 

Pirjo: Joo. Monien sydänsairauksien oireet ilmenee sen liikunnan aikana, vaikkei se liikunta sinänsä niitä oireita tuo esille tai aiheuta niitä oireita, mutta se tuo siinä rasituksen myötä niitä esille, vaikka nyt sydäninfarktin oireet esille. Siitä voi monelle jäädä sellainen epävarmuus, että uskallanko liikkua, vaikka se täysin turvallista onkin sen hyvän hoidon ansiosta. 

Onni: Kyllä. Sisällöt, mitä Sydänliitto tarjoaa ja nämä Tulppa-ryhmät kuulostavat erinomaisilta. Haluaisin kysyä, että minkälaista palautetta sitten on kuntoutujilta tullut? Sanoitkin tuossa äsken, että palautetta on tullut rohkaistumisesta ja uskalluksesta. Olisiko siellä jotain, mikä siellä palautteessa ehkä korostuu tai tuleeko minkälaisia oivalluksia? 

Pirjo: Joo, positiivista ja kannustavaa palautetta saadaan ja osallistujat ovat kiitollisia saamastaan tuesta kuntoutuksessa ja kursseilla. Ehkä ne omat oivallukset ovat ne tärkeimmät asiat, mitä ihminen sitten saa kursseilta ja kuntoutuksesta. Yleensä ne omat oivallukset ovat niitä asioita, jotka siirtyvät siihen omaan arkeen ja elämään, ja niistä voi saada sitten niitä pitkäaikaisia, kauaskantoisia vaikutuksia. Liikunnan osalta. Juuri innostus, yhdessä tekeminen ja liikkumisen ilo, tämän tyyppiset asiat, hyvät ja mukavat kokemukset ovat se, mikä niissä selvästi toistuu usean osallistujan osalta. 

Onni: Olisiko sinulla Pirjo vielä tähän, ennen kuin lopetellaan, niin jotain mitä haluaisit vielä kertoa kuulijoille? Joko Sydänliiton toiminnasta, sydänkuntoutuksesta tai mistä tahansa tämän aiheen ympäriltä. 

Pirjo: Ehkä haluaisin vielä lopuksi kiteyttää sen keskeisen viestin, että sydänsairauden kanssa ei kannata tai tarvitse jäädä yksin. Monenlaista apua ja tukea on tarjolla niin terveydenhuollossa, kuin myös järjestöissä ja yhdistyksissä. Rohkeasti vaan mukaan ja apua ja tukea hakemaan. 

Onni: Kiitoksia Pirjo hyvästä keskustelusta. Meidän on aika lopetella, ja jos Sydänliiton toiminta herätti vielä kysymyksiä, joihin haluaisi ehkä tarkennuksia, niin voit tutustua Sydänliiton toimintaan nettisivuilla, sydan.fi. Tietysti paikallisjärjestöt ovat varmasti myös sellainen, mihin voi olla yhteydessä, jos jokin asia askarruttaa. Kiitoksia Pirjo keskustelusta, 

Pirjo: Kiitos.

Onni: Hei hei.