[00:00]  Intro

[01:21] Haastattelija: Elikkä tänään meillä on aiheena Suomen kokonaisturvallisuuden malli ja sen kohtaamat haasteet 2020-luvun kriisissä. Aloitetaan aluksi sillä, että esittelen lyhyesti itsessä, että kuka olet ja mistä tulet. 

[01:34] Mari Aro: Jes, eli mun nimi on Mari Aro. Mä työskentelen turvallisuuskomitean sihteeristössä tällä hetkellä erityisasiantuntijana ja fokusoin siellä nimenomaan kyberturvallisuuteen ja hybridivaikuttamiseen. Toki myös muuhun, mutta nää on ehkä ne mun kaksi pääpainoa ollut tässä nyt viime aikoina. 

[01:49] Haastattelija: Okei, ja miten sinä olet päätynyt tähän sinun nykyisiin tehtäviin? 

[01:52] Mari Aro: No oikeastaan minä olen tehnyt aikana korkeakouluharjoittelun tuolla turvallisuuskomitean sihteeristössä koulutukselta, niin sotatieteen maisten sivilipuolelta, eli viranomaisyhteistyötä lukenut tuolla maanpuolustuskorkeakoululla. Ja sen jälkeen olen itse asiassa kiertänyt aika paljon tätä valtionhallintoa ollut muun muassa kyberturvallisuuskeskuksessa ja valtioneuvoston kansliassa. Vähän kävin verohallinnossa kokeilemassa ja sitten olen ollut puolustusministeriössä vielä ihan desk-officerina ennen kuin tulin tähän turvallisuuskomitean sihteeristöön. Sihteeristöhän on siis tämmöinen erillisyksikkö puolustusministeriössä, eli tehdään paljon kokonaisturvallisuutta. Meidän tehtävänä onkin koordinoida kaikkien valtionhallinnon toimijoiden kanssa ja toki siis ei pelkästään valtionhallinnon, vaan koko yhteiskunnan kanssa eli elinkeinoelämä ja viranomaiset, järjestökenttä ja kansalaiset sitten keskeisessä.

[02:39] Haastattelija: Okei, niin olet päätynyt puolustustoiminnan kautta sitten tänne turvallisuuspuolelle sitten. 

[02:45] Mari Aro: Joo, se on ollut oikeastaan mulla. Mä oon aikanaan käynyt Intin ja sieltä tuli oikeastaan semmoinen into ja ymmärrys siihen, että se puolustuskokonaisuus Suomessa on mulle lähellä sydäntä ja tehdään arvojenmukaisia töitä.Puolustushallinto tarjoaa hyvän näköalan totta kai, mutta tuossa turvallisuuskomitean sihteeristössä tehdään tosi paljon laajemmin yhteiskunnan kanssa, eli tavallaan laajennettu sitä perspektiiviä kattamaan sitten. Muutkin yhteiskunnan toimijat kuin pelkästään viranomaiset. 

[03:15] Haastattelija: Okei, kuulostaa hyvältä. Ja sitten voisiko sitten selittää, mikä tämä on Suomen kokonaisturvallisuuden malli, josta puhutaan aika paljon?

[03:24] Mari Aro: Joo, eli kokonaisturvallisuuden malli on erityisesti varautumisessa ja vastatoimessa ja niiden myötä sitten turvallisuuden rakentamisessa käytetty toimintamalli, joka korostaa erityisesti yhteistoimintaa. Niin kuin tuossa itse asiassa alustinkin jo vähän, niin viranomaisten elinkeinoelämän järjestökentä ja kansalaisten kanssa yhteistoiminnassa tehdään erilaisia turvallisuus- ja varautumistoimenpiteitä.

Ja tarkoituksena on sitten turvata meidän yhteiskunnan elintärkeät toiminnot. Elintärkeitä toimintoja on seitsemän, eli johtaminen, kansainvälinen ja EU-toiminta. Puolustuskyky, sisäinen turvallisuus, talous-, infrastruktuuri- ja huoltovarmuus, väestön toimintakyky ja palvelut sekä henkinen kriisinkestävyys. Eli nämä on ne meidän kulmakivet, minkä pitää ikään kuin käydä ja kukkua ihan missä tahansa tilanteessa ja kaikilla tasoilla, eli sekä valtakunnallisesti että alue- ja paikallistasolla. Nämä on ne peruselementit, minkä kautta pystytään sitten tarjoamaan meidän kansalaisille ja itse asiassa elinkeinoelämällä ja viranomaisille se toimintaympäristö, missä on sitten helppo toimia ja tehdä niitä perustehtäviä. Itse asiassa kaikki tämä kokonaisuus näistä elintärkeistä toiminnoista on kuvattu tuolla meidän yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa. Itse asiassa nämä seitsemän elintärkeitä toimintoa edelleen jakautuu 57 strategiseen tehtävään. Nämä strategiset tehtävät on sellaisia, mitkä on vastuutettu aina hallinnonolalle. Eli käytännössä se hallinnonala vastaa siitä varautumistoimista, että se strateginen tehtävä olkoot vaikka sitten meidän rahajärjestelmän toimivuus tai meidän infran huolto tai muu vastaava sisäisen turvallisuuden, oikeudenhoidon periaatteet. Ja he tekee sitä sitten yhteistoiminnassa kaikkien muiden kanssa. Eli ei pelkästään viranomaistoimintaa, mutta viranomaiset totta kai kantaa ehkä sen isoimman vastuun sitten kaikessa varautumistyössä. Ja tämän mallin etuna on siis sen skaalautuvuus, sanoinkin tuossa jo aikaisemmin, että täältä Helsingistä tai pääkaupungista on ihan turha huudella siitä, mitä maakunnissa pitää tehdä, mutta tämä alue- ja paikallistason varautuminen perustuu ihan samaan toimintamalliin, eli yhdessä pohtien niitä erilaisia uhkaskenaarioita ja sitten niiden kautta pyritään turvaamaan nämä meidän palvelut kaikille kansalaisille.

[05:47] Haastattelija: Okei, ja miksi Suomi on ottanut käyttöön justiin tällaisen mallin? Miten se luoti alunperin ja mihin tällä yleisesti tarpeeseen se luoti? 

[05:57] Mari Aro: No itse asiassa meillä on varautumisessahan valtavan pitkät perinteet. Eli me ollaan itse asiassa tästä yhteistoiminnasta, ollaan lähdetty jo silloin toisen maailmansodan aikana ja erityisesti sen jälkeen. Eli huomattiin, että tämmöinen massiivinen meidän yhteiskuntaa koskettava kriisi. No siinä tapauksessa totta kai sota vaatii erilaisia asioita ja se itse asiassa lähti sieltä meidän huoltovarmuudesta. Eli me ruvettiin varmuusvarastoimaan sellaisia asioita, mitkä huomattiin, että näitä nyt ainakin tarvitaan. Siellä on lääkkeitä, siellä on polttoainetta ja esimerkiksi viljaa. Eli saadaan ensinnäkin kylvettyä lisää, mutta saadaan myös sitten kansalaisille vaikka sitten leipää ja jauhoja. Ja alettiin siis silloin jo toisen maailmansodan aikana puhua tämmöisestä yhteiskunnan eri toimintojen keskinäisriippuvuuksista. Ja silloin siis se on lähtenyt tämmöisestä kokonaismaanpuolustuksesta, mikä on ehkä nyt viime aikoina taas noussut, mutta joka tuossa meidän muutama vuosikymmenen pitkän rauhan aikana vähän ehkä painui enemmän unholaa. Eli se ajatus kokonaismaanpuolustuksessa on ollut, että näihin puolustustoimiaan Kun koordinoi puolustushallinto, niin koko muu yhteiskunta tukee. Eli reserviläiset on ollut siellä puolustamassa ja sitten poliisi on hoitanut tietenkin sisäistä turvallisuutta ja tulli on totta kai hoitanut sitten sitä, että saadaan kiinni vaikka rajalla niitä asioita, mitä ei haluta tänne, huumeita, mitä tahansa, laittomia aseita, paljon muutakin totta kai tullin kenttään, mutta tässä ehkä muutama esimerkki. Ja tota, no se on ollut se niinku lähtökohta. Mutta sitten siinä joskus 90-luvun Kieppeillä ruvettiin miettimään, että ehkä se sota ei ole nyt se ainoa uhka, mikä meidän yhteiskuntaa mahdollisesti kohtaa, vaan ruvettiin puhumaan tämmöisestä 360-uhkaperspektiivistä. Eli siellä on sitten kaikkea mahdollista luonnonkatastrofeista ihmisten tekemiin tämmöisiin häiriöihin ja uhkiin ja muihin ja silloin ruvettiin puhumaan kokonaisturvallisuudesta. Eli ensin määritettiin nämä meidän elintarkeat toiminnot, mitkä tosiaan pitää toimia ihan missä tahansa tilanteessa. Ja sitten ruvettiin miettimään, että yksikään hallinnon ala ei tähän yksin pysty. Eli yhteistyössä sitten. Ja huomionarvoista tosiaan on se, että meillähän esimerkiksi meidän kriittinen infrastruktuuri onks se nyt 90 jotain prosenttisesti ihan yksityisten yritysten hallinnassa. Mikä käytännössä tarkoittaa, että yksin ei kukaan taas tee Parhaalla mahdollisella tavalla, vaan yhdessä ollaan sitten päästy tekemään. Historiassa on varmaan monta tekijää, että miksi me ollaan päädytty tähän kokonaisturvallisuuden malliin. Varmaan merkittävin niistä on resurssien tehokas käyttö, että meitä suomalaisia on vaan se 5,5 miljoonaa, että me ei olla mikään ihan massiivinen kansakunta, minkä lisäksi meillä on aika iso maa. Eli ollaan jouduttu alueella paikallistasolla erityisesti tekemään paljon yhteistyötä ja pystytään ikään kuin tarjoamaan yhtälaisesti. Palvelut kaikille. Ja sit taas toisaalta onhan meillä tää reserviläisarmeija, elikkä kyllähän meillä alusta asti on ajateltu se, että kansalainen on toki turvallisuuden nauttija, mitä valtio tuottaa, mutta kansalaisella on aika valtava rooli myös turvallisuuden tuottajana. Jos me puhutaan vaikka, et miten me ollaan viime aikoina ajateltu tätä, niin paljon ollaan puhuttu kotivarasta. Eli siitä, että teillä kaikilla tai meillä kaikilla pitää olla noin kolmisen päivää Ruokavaroja ja mahdollisuus kokata se jotenkin, vaikka ei ole sähköä tai mitään muutakaan. Että on vettä riittävästi ja on lamppuja himassa ja on jotain lämmintä päälle pantavaa ja muuta. Että pärjätään, vaikka se kriisi iskisikin. Että kyllä viranomaiset sitten tekee sitä työtä, että me saadaan, ja totta kai yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa, että me saadaan meidän palvelut takaisin ylös. Mutta ei me voida kuitenkaan sitten kaikkia käydä auttamassa kahdeksan tunnin välein kotona. Niin se menee. Ja nyt kun kurssin aiheena on kyberturvallisuus, niin kokonaisturvallisuus ja kyberturvallisuus on toisistaan erottamattomia. Voidaan ajatella, että jos meillä on vaikka yksi kolikko ja toisella puolella puhutaan siitä meidän fyysisestä yhteiskunnasta, niin sen kolikon toinen puoli on se digitaalinen yhteiskunta. Eli käytännössä voisi sanoa, että joka ikinen meidän yhteiskunnan elintärkeä toiminto ja meidän strateginen tehtävä Ei tule toimimaan, jos kyberympäristössä on jotain häiriöitä. Eli ne on täysin erottamaton osa toisista. Ja nyt jos me vedetään tämä vielä sinne kansalaisen näkökulmasta, niin on ihan yhtä tärkeää, että se kotivara on kunnossa siellä kotona. Mutta se kyberhygieenia, On myös tärkeä. Eli ymmärtää tavallaan se, että mitä tahansa sieltä internetistä tulee, niin se ei välttämättä pidä paikkaansa. Ihan yhtä lailla meille kaikille tulee roskapostiin ihan hirveät määrät, samoin kuin jonnekin isoihin organisaatioihin ja yrityksiin. Ja silloin se kansalainen on se ensimmäinen portinvartija. Ja monesti sanotaankin, että first line of defense on itse asiassa kansalainen. 

[10:54] Haastattelija: Eli kansalaisilla on hyvin suuri merkittävä rooli tässä kokonaisturvallisuuden tuottamisessa sitten? 

[10:59] Mari Aro: Kyllä. Eli tämä on tämmöinen, jos vähän veikkausta lainaa, että kaikki pelaa. Että kaikilla on oma roolinsa siinä. Ja se on hirveän tärkeää ymmärtää.

[11:09] Haastattelija: Tämä kybermaailma ja IT-laitteet riippuvat toisesta kriittisestä yhteiskunnan järjestelmistä. Käytäänkö sitä yleisesti vain itsenäisenä kokonaisuutena tällä alalla? 

[11:18] Mari Aro: Siis tottakai, jos mietitään vaikka internetiä yleisesti, niin eihän meillä ole kansallista internetiä. Meillä on globaali internet ja kaikki mikä maailmalla tapahtuu näkyy myös Suomessa. Ja toisinpäin, että se mikä Suomessa näkyy, niin saattaa näkyä sitten jossain muualla vähän eri tavoin. Eli ei voi ajatella, että laitteet tai jotkut muut asiat. Mun mielestä Supo hyvin toi tuossa joku aika sitten esiin tavallaan se, että mikä merkitys kotireitittimillä on meidän tähän kansallisen kyberturvallisuuden ja kyberresilienssin kasvattamisessa. Nämä on kaikki keskinäisriippuvaisia toisistaan. 

[11:53] Haastattelija: Okei, eli niitä ei kannata katsoa itsenäisinä kokonaisuuksina vaan? Sillä ihan yhdessä sitten laajempaana kokonaisuudella ja miten ne linkittyy toisiinsa. 

[12:02] Mari Aro: Kyllä, ehdottomasti. Eli sinällään tässäkin ikään kuin kuulutetaan sitä, että meillä kaikilla on roolia ja pitää pitää huoli niistä omista laitteistaan ihan yhtä lailla kuin sitten, että jos sä oot töissä, niin ihan yhtä lailla älä klikkaile niitä sähköposteja ja muuta, että sieltä saattaa tulla aika paljon pahuutta, niin kuin kyberturvallisuuskeskuksessa tupataan sanoa. 

[12:23] Haastattelija: Toki. 2020-luvulla Suomi on kohdistunut monta kriisiä ja poikkeustilannetta. On ollut muun muassa koronapandemia ja sitten on ollut talouslama, Ukrainan sota ja siitä vielä syntynyt pakolaisaalto ja sähkön hintakriisi. Niin miten kokonaisturvallisuuden malli on toiminut näissä kriiseissä, mitkä on tapahtunut tässä 20-luvulla? 

[12:47] Mari Aro: Joo, aika paljon on tosiaan tapahtunut tässä viimeisten vuosien aikana. Kokonaisturvallisuuden edistämisen paras puoli on jatkuva ja luottamukseen perustuva yhteistoiminta. Eli se, että meillä on vahvat verkostot, meillä on vahvat foorumit, meillä on vahvat toimintamallit, meillä on perinteet siihen, että me tehdään näitä asioita yhdessä. Ja näin ollen sitten tämä toimintamallin ja yhteistoiminnan käynnistäminen tämmöisessä kriisi- tai poikkeustilanteessa on aika ketterää. Ja vaihtoehto olisi se, että me ruvettaisiin kriisissä miettimään tapua, että miten sitä ruvetaankaan tekemään, että ketkä tässä nyt on relevantteja toimijoita. Niin sitä ei oikeastaan tarvitse enää miettiä, että sitten vaan käynnistetään ne meidän olemassa olevat prosessit ja sitten ihan aluepaikallistasolla, jos miettii tai ylipäätään, jos kansalaistakin kohtaa kriisi, niin kyllähän sä tiedät, mihin sun pitää soittaa, jos sä tarvit apua. Ja ihan samanlailla se toimii. Eli on nämä vahvat mallit ja tosiaan ihan yhteystiedoista lähtien sä tiedät, että ketä pitää ottaa mukaan. Ja sitten toisaalta, kun turvallisuusasioista puhutaan tosi säännöllisesti ja koko ajan, niin mikään ei tavallaan tule täysin puntakaan. Kyllähän vaikka koronakriisiä seurattiin jo silloin vuoden 19 syksyllä ja talviaikana. Ja sittenhän se vasta näkyi Suomessa 2020 silloin ihan alkuvuodesta ja maaliskuuhun, kun mentiin, niin sitten julistettiinkin ensimmäistä kertaa ikinä. Poikkeusolot Suomeen. Eli seurataan sitä tilannetta koko ajan, kun meillä on keskusteluyhteydet ja yhteistoimintamallit alla, niin helppohan se on käynnistää. Ja toisaalta saada sparrattua sitä, että missä vaiheessa ikään kuin ylitetään sellainen kriittinen raja, että nyt tarvitsee rajoittaa ihmisten kansalaisoikeuksia tai perusoikeuksia, mikä on siis poikkeusolojen viimekätinen rooli. Sitten kun tosiaan tunnetaan nämä toimijat ja sitten nämä yhteistoiminta, niin silloin niitä ristiriitotilanteetakaan ei ole kauhean usein tarvii odottaa. Että se verkostot ja yhteistoiminta voi sanoa, että ne on kaiken kivijalka. Ja itse asiassa mikä on tosi hauska, niin jos mennään vähän konkretiaan, että miten tämä kokonaisturvallisuuden malli näkyy, niin nuo valtakunnalliset ja alueelliset maanpuolustuskurssit on se, että missä saadaan laaja-alaisesti yhteiskunnan eri kriittisissä toimissa oleville ihmisille samanlainen ajattelumalli. Että ei ymmärry siitä, että mikä tämä kokonaisturvallisuuden malli on, mutta toisaalta me rakennetaan siellä myös sitä vahvaa verkostoa. Niin siinä oikeastaan semmoinen, että vois sanoa, että ihan hyvin on toiminut. Toki aina kehitettävää riittää, eihän maailma koskaan ole valmis. 

[15:22] Haastattelija: Ei niin, että aina sitä voi pikkuisen tuunata kaikkea mahdollista, aina vaan paljon maksaa sitten.

[15:27] Mari Aro: Just näin.

[15:27] Haastattelija: Okei. Entä minkälaisena sinä näet Suomen kokonaisturvallisuuden tällä hetkellä? 

[15:35] Mari Aro: No, jos puhutaan turvallisuustilanteesta yleensä, tämä nyt ei ole siis mun sinällään leipälajia, että meidän turvallisuusviranomaisethan seuraa ja arvioi sitä meidän tilannetta jatkuvasti, mutta siis meillähän menee Suomessa ihan hyvin. Maailmalla käy ja kuohuu ja totta kai meilläkin on noita kriisejä tässä näkynyt ja en halua niitä ollenkaan vähätellä, mutta tämä meidän yhteiskunta on ihan valtava resilientti. Ja nythän ei voida puhua oikeastaan yksittäisistä kriiseistä, että meillä on niin sanottu monihairiatilanne käynnissä, että koronahan ei ole painunut yhtään mihinkään. Me edelleen nähdään, että korona vaikuttaa meidän yhteiskuntaan. Totta kai nämä energiaan liittyvät haasteet, eli saatavuushaasteet ja sitten taas toisaalta valtavasti kohonneet hinnat vaikuttavat ihan kotitalouksiin. Silloin pitää miettiä, että pistetäänkö sähkönrahaa vai mahdollisesti ruokaan ja muuta. Niin kyllähän tämä näkyy periaatteessa kansalaisten, viranomaisten ja kaikkien muidenkin toimijoiden kuormitustilassa. Eli töitä on ihan valtavasti ja koko ajan joutuu oikeastaan miettimään sitä, että miten tämä maailmantilanne vaikuttaa tähän meidän arkeen. Suomalaisilla on kuitenkin  semmoinen vahva tahto osallistua esimerkiksi sähkön säästötalkoisiin, mikä oli tuossa oikeastaan puolitoista vuotta, tai vajaa puolitoista vuotta sitten syksyllä. Se oli mun mielestä tosi hieno huomata, että tämä oli tämmöinen hyvä osoitus tämmöisestä suomalaisten ja suomalaisen yhteiskunnan joustavuudesta ja resilienssistä semmoisessa herjotilanteessa. Eli käytännössä puhutaan kyvystä sietää erilaisia epävarmoja tilanteita. Ja tämä Astetta Alemmas-kampanja oli mun mielestä äärimmäisen hyvä ja tärkeä esimerkki siitä, että miten hyvin tämä meidän yhteiskunta toimii. Ja muutenkin esimerkki tämmöisestä poikkisektorallisesta yhteistyöstä. Kun puhutaan, että yksityisten toimijoiden omistavat sähköyhtiöt kertovat avoimesti siitä, että tällainen tilanne on, että jos sähköä ei riitä, niin me joudutaan lähteä näihin kiertäviin sähkökatkoihin. Ja sitten jos niihin lähdetään, niin se tulee tietenkin vaikuttamaan kaikkiin toimijoihin. Ja pyydettiinkin sitten, että ihmiset Lähtee tähän Astetta alemmaksi!-kampanjaan, elikkä ruvetaan aktiivisesti säästämään sitä energiaa Suomessa ja kotona, esimerkiksi kun lähdet pois huoneesta, niin laitat valot pois, laitat ehkä Astetta alemmas, sitä sun sisälämpötilaa ja muuta, ja katot ehkä silleen, että jos on vaikka just jouluna, kun kaikki paistaa kinkkuun, niin kaikki ei paista ehkä samalla sekunnilla, vaan että sitä sitten jaettiin muutamalle päivälle. Sitten taas toisaalta, kun viranomaiset julkaisten kampanjaan, niin sitten kansalaiset oikeastaan tarttu siihen ihan valtavan hienosti, että mä oon ollut tosi ylpeä suomalainen tässäkin suhteessa, että meidän yhteiskunta on todella resilientti. Ja siis tämähän päättyi siihen, että me ei koskaan jouduttu menemään niihin kiertäviin sähkökatkoihin, että kyllähän se kertoo tosi paljon tästä tavallaan yhteiseen hiileen tai yhteen hiileen puhaltamisesta Suomessa. Me olemme tehneet varautumistietä väsymättä jo vuosikymmeniä. Tämä on todella pitkät perinteet. Me olemme kohdanneet matkan varrella kaikenlaisia kriisejä. Eihän tässä jos miettii vaikka 90-luvun jälkeen, mikä ehkä pidetään kuin kylmäsota ikään kuin loppu ja Neuvostoliitto romahti, niin onhan meillä ollut valtavasti erilaisia kriisejä tässä. Ja toisaalta sitten jos miettii näitä 2020-luvun kriisejä, niin on ollut ilo nähdä, kuinka ketterästi Suomi on siirtynyt esimerkiksi koronapandemiassa siitä, että sen sijaan, että tehdään läsnötyötä, niin mentiin etätöihin ja saatiin sillä tavalla suojattua meidän kansalaisia. Ja sitten taas toisaalta, että miten nopeasti, se meidän suomalaiset palautu siitä epäuskon tuomasta semmoisesta lamaantumisesta, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Eli tavallaan sen sijaan, että me oltaisiin jääty voivottelemaan ja ehkä katsottu, että apua, että onko Suomi seuraava, totta kai me siitä keskustellaan ja se on tosi tärkeää, että me kuullaan. Erilaisia näkökulmia tästä asiasta. Mutta sen sijaan, että suomalaiset olisi jäänyt jotenkin sinne laakereilemalla makaamaan, niin me lähdettiin kursseille. Me lähdettiin kerryttämään sitä omaa asiantuntemusta, ammattitaitoa, toimintakykyä, erilaisia toimintamalleja, vaikka järjestökentän kurssithan on ollut täynnä oikeastaan siitä asti. Ja sehän meni siihen, että siinä vaiheessa, kun... Kansalaisjärjestöiltä loppui kädet kesken, että me ei pystytä enempää tarjoamaan, mutta paino on valtava. Valtiolta tuli rahoitusta, että he pystyivät ikään kuin laajentamaan sitä toimintaa. Kyllähän tämä on mun mielestä valtava osoitus siitä, että vaikka minkälaisia kriisejä kohdataan Suomessa, niin suomalaiset ei tykkää siitä, että me istutaan käsien päällä, vaan sitten ruvetaan kasvattamaan sitä omaakin toimintakykyä erilaisissa tilanteissa. Meillähän on tapahtunut tosi isoja muutoksia vaikka viimeisen kahden vuoden aikana, ihan siis valtavasti. Esimerkiksi varautumisen näkökulmasta 2023 alkuvuodesta aloittaneet hyvinvointialueet, nehän on todella iso rakenteellinen muutos, ei itse asiassa varautumisen kannalta vielä. Koska siellä hyvinvointialueet vastaa nyt siitä koko palvelujärjestelmästä laajemmalla alueella, että kansalaiset pääsee hoitoon silloin, kun pitää. Mutta se, mikä ehkä yleensä unohdetaan tässä sote-uudistuksessa tai hyvinvointialueessa on se, että myös pelastustoimi, joka on siis merkittävä varautumisen ja valmiuden ja turvallisuuden tuottaja-alueen paikallistasolla, niin he siirtyivät mukana. Eli tuli tämmöisiä rakenteellisia muutoksia. Pakko varmasti mainita tässä yhteydessä NATO-jäsenyys. Sehän on tietenkin Suomelle iso turvallisuuden tuottaja ja takaaja ja Suomi itse asiassa isona kontribuuttorina NATOssa. Eli meillä on tehty pitkään jo sellaisia asioita ja nyt aika moni NATO-maa on käynytkin Suomessa kysymässä, että miten te teette, kun teillä on niin hyvä systeemi täällä meillä. Toki on hyvä nostaa tässä yhteydessä myös tähän kokonaisturvallisuuden mallein keskeisinä muutostekijöinä EU-sta tulevat direktiivit. Meillä on nyt tulossa tällainen SER ja NIS2-direktiivi, eli SER on Critical Entities Resilience Directive. Ja NIS2 on kyberturvallisuutta kriittisillä toimialoilla parantava direktiivi. Nämä molemmat tulevat itse asiassa tänä vuonna täytäntöön. Sen lisäksi ne kehittävät Suomen resilienssiä ja Suomen kykyä varautua Erilaisiin häiriötilanteihin ja toisaalta vastata niihin, niin se itse asiassa EU-tasolla on todella merkittävä. Eli nyt saadaan ikään kuin sitä meidän eri jäsenmaiden eri tavoin tehtyä turvallisuustyötä yhtenäistettyä ja sitten taas toisaalta saatuu niitä ääripäitä lähemmäs toisiaan. Eli se kokonaisuutena tulee kyllä kehittämään merkittävällä tavalla meidänkin varautumista. 

[22:16] Haastattelija: Ja vaikuttaako nämä? Uudet direktiivit myös tavallisten kansalaisten toimintaan myöskin jollain tavalla vai onko tämä enemmän EU-yhteistyön toimintaa painottava direktiivitoiminta?

[22:26] Mari Aro: No siis, koska direktiivihän velvoittaa meitä tekemään se kansallinen implementaatio, niin me ollaan nyt virkakenttään ruvennut Yhteistyössä toki muiden kanssa, että toki helposti tältä valtionhallintatasolta puhuu aina viranomaisista, mutta en halua millään muotoa sanoa, että tämä on pelkästään viranomaisten jumppa. Mutta se, että sä pystyt paremmin luottamaan siihen, että meidän kriittinen toiminta, joka on siis yhtenäistetty sitten EU-tasolla, esimerkiksi meidän vesihuolto, meidän satamat, meidän lentoasemat, meidän sähköverkot, kaikki, niin niitä ikään kuin katsotaan tarkemmin. Ja kyllähän se kasvattaa sitä meidän kansallista varautumisen tasoa ja meidän resilienssiä ja sitten sietää erilaisia häiriötilanteita. Eli vaikka kansalainen ei tässä suhteessa ole ehkä aktiivinen toimija, niin se näkyy kuitenkin jokaisen meidän arjessa, koska meidän häiriösietokyky paranee merkittävällä tavalla. Eli ehkä tälleen summa summarum, että kyllähän tämä kokonaisturvallisuuden malli elää tässä ajassa ja onkin hyvä, että näitä huomioidaan nyt käynnissä olevassa yhteiskunnan turvallisuusstrategian päivitystyössä.

[23:35] Haastattelija: Kuinka yleisesti näet tämän kokonaisturvallisuuden mallin toimineen tässä nyt viimeisinä kriisinä, että onko se toiminut hyvin vai voisiko siinä olla vielä jotain näiden kriisen perusteella jotain kehitettävää sellaista, jota voisi päivittää tässä? 

[23:48] Mari Aro: Siis totta kai meillä on aina kehitettävä. Kyllähän koronakriisin opit, vaikka meidän johtamisesta ja viestinnästä ja tavallaan siitä yhteensovittamisesta, niin nehän on tosi tärkeitä ja pitää ehkä muistaa, että vaikka kriisit on aina ikäviä, niin niissä on aina se hopeareunus jokaisessa tummassa pilvessä. Että oppien kauttahan sitä, tavallaan kokemusten kauttahan sä pääset ikään kuin niihin kipupisteisiin. Eli on meillä totta kai kehitettävää. Eihän varautumistyö kuitenkaan... Ikinä ole valmis, vaikka meillä olisi täydellinen kokonaisturvallisuuden malli, niin ei varautuminen koskaan ole. Minkä lisäksi, kun maailma muuttuu, sieltä tulee vaikka minkälaisia ilmiöitä, puhutaan vaikka hybridivaikuttamisesta tai informaatiovaikuttamista. Ja erityisesti informaatiovaikuttaminen, joka iskee sinne kansalaisten mieliin ja mielipiteisiin, mielialoihin, pelkoon, sitähän se pyrkii lietsomaan. Ja epävarmuuteen, niin onhan niillä semmoisia tavallaan herättäviä tekijöitä, missä sitten kaikki joutuu tekemään paremmin töitä ja totta kai meidän eriarvoistuminen ja muut on semmoisia asioita, mitkä tällä hetkellä puhuttaa tosi paljon. 

[24:51] Haastattelija: Toki, että onko se eriarvoistuminen myöskin mahdollinen sellainen Hypoteettinen asia, johon kokonaissurvallisuudessa pitää tulevaisuudessa ottaa huomioon? 

[25:00] Mari Aro: Totta kai. Jos puhutaan yhteistoimintamallista tai mallista, jossa yhteistoiminta on keskiössä, niin kyllähän meidän pitää sitten miettiä, että miten me yhdessä voidaan paremmin taklata siitä sitten niitä uusia ongelmia. Eriarvoistuminen johtuu tosi monesta asiasta. Meillä on paljon tullut viime aikoina maahanmuuttoon, meillä on tullut tosi paljon pakolaisia, meillä on väliaikaista suojelua tarvitsevia ihmisiä. Heillä on oma kulttuurinen näkemyksensä ja kyllä meidän pitää silloin pystyä heitä auttamaan tavallaan siinä koska se, että jos heidät jätetään yksin, niin eihän he tule koskaan integroitumaan tähän meidän yhteiskuntaan. Eli kyllähän tätä pitää skaalata ja sen takia onkin tosi tärkeää, että meillä on eri toimijat mukana. Koska esimerkiksi en mä ole välttämättä henkisen kriisinkestävyyden paras asiantuntija, mutta kyllä meistä seuraa mielenkiinnolla ja vähän huolestuneenakin välillä, että saadaan ikään kuin kaikille Että kaikille sitä turvallisuuden tunnetta ja resilienssiä kestää niitä haasteita. Kyllä tämä on iso juttu ja pitää elää tosiaan ajassa. 

[25:58] Haastattelija: Tietenkin joillain kansalaisilla tuli huoli tässä Ukrainan sodan syttyessä, että sitten hypoteettisesti Suomessakin voisi jonain päivänä syttyä uudestaan sota. Miten tämä kokonaisturvallisuuden malli toimisi tällaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että Suomi olisi sotatilanteessa?

[26:18] Mari Aro: Musta on tosi tärkeetä, että me saadaan suomalaiset sanoa se ääneen, että meitä pelottaa ja meillä on epävarmuutta ja on hyvä, että siitä käydään avointa keskustelua. Jälleen en ole meidän sota-asioiden erityisasiantuntija, mutta se mitä on puolustusvoimien kanssa paljon käynyt keskusteluun, niin se on tosi epätodennäköistä, että Suomeen kohdistuisi sotilaallinen hyökkäys ja se tavallaan uhka tällä hetkellä on varsin matala. Hyvin epätodennäköistä, että Suomea vastaan tullaan hyökkäämään. Ainakaan keskipitkällä aikavälillä. Tästä kannattaa totta kai jututtaa puolustusvoimia enemmän ja katsoa, mikä heidän arvionsa on, mutta tämmöinen käsitys mulla on. 

[26:56] Haastattelija: Eli mitä tarkoitetaan tällä keskipitkällä aikavälillä? 

[27:00] Mari Aro: Puolustusvoimat käsittelee noin viittä vuotta ja jos mietitään sitä potentiaalista tai hypoteettista sotatilannetta, niin tokihan, koska kokonaisturvallisuuden malli perustuu siihen yhteistoimintaan, niin onhan sillä merkitystä siellä taustalla. Mutta jos me puhutaan oikeasti sotatilasta, niin kyllä se kokonaismaanpuolustuksen malli on silloin se keskiössä, eli tavallaan se yhteiskunta tukee sitä puolustusefforttia, mutta tästä paras asiantuntija löytyy puolustusministeriöstä, että melkein kannattaa heitä haastatella tästä. Tästä asiasta enemmän. 

[27:34] Haastattelija: Toki. Voisiko tämä Suomen kokonaisturvallisuuden malli toimia myös muissa EU- ja NATO-maissa? Ja olisiko Suomella hypoteettinen mahdollisuus viedä osaamista ulkomaille? Onko täällä mahdollisesti ollut kiinnostusta aikaisemmin näissä valtioissa?

[27:50] Mari Aro: Itse asiassa nyt kun tässä maailmassa nyt sattuu ja tapahtuu jo siis pitkällä aikavälillä, jos puhutaan vaikka vuoden 2014 silloin kun Venäjä miehitti Krimin. Niin oikeastaan sen jälkeen Suomen malli on ollut aika sellaisen kasvavan kiinnostuksen kohteena ja se koskee ihan kattavasti tätä meidän koko yhteiskuntaa, eli heitä kiinnostaa tosi voimakkaasti se vaikka, että miten meidän siviilivalmiutta kehitetään tai miten meidän kokonaismaanpuolustusta kehitetään. Kokonaisturvallisuuden mallista käydään ihan valtavasti puhumassa. Suomeen tulee ihan valtava määrä erilaisia delegaatioita. Me käydään itse eri NATO-maissa, EU-maissa, me käydään komissiossa puhumassa näistä asioista. Eli kyllä se kiinnostus on ihan valtavaa. Toki meidän malli tällaisenaan, kun me se tunnetaan, On riippuvainen monesta Suomelle ominaisesta asiasta. Esimerkiksi meidän matala hierarkkia Suomessa, mehän voidaan kuka tahansa sopii periaatteessa tai laittaa viestiä meidän kansanedustajille, se on ihan fine, ja todennäköisesti sieltä jonkinlainen vastaus jossain kohtaa jopa tulee. Meillä on hirveän vahva demokratia, mistä meidän juuri päättyneet pressavaalit on äärimmäisen hyvä esimerkki. Sitähän on monessa maassa oikein katsottu, että wow, että meidän kaksi viimeisellä kierroksella ollut ehdokasta, Niin kuin kakkoseksi jäänyt, otti sen tosi hyvin, hän onnitteli lämpimästi ja sitten taas toisaalta meidän valittu presidentti kävi Haaviston siellä illanistujaisissa vielä erikseen kiittämässä rehdistä vaalista, eli tämä meidän demokratia on ihan valtavan vakaalla pohjalla. Toisaalta meillä on taas kansalaisten kokema luottamus muun muassa viranomaisia kohtaan. Sehän minua aina välillä naurattaa, kun näen niitä mittauksia. Puolustusvoimia luottaa 90 prosenttia suomalaisista ja poliisiin luottaa 90 prosenttia suomalaisista. Nämä ovat kuitenkin sellaisia toimijoita, jotka monessa maassa on sellaisia, joihin ei pystytä luottamaan ollenkaan, jopa meidän poliittisiin päätöksentekijöihin luotetaan melkein 70 prosenttia kansalaisista. Ja se on ihan valtava iso juttu. Ei tarvitse mennä itse asiassa kauhean kauas tämän Euroopan mantereella, kun se luottamus ei ole millään muotoa tämän tasoinen. Meillä on totta kai tosi korkea maanpuolustustahto ja pitkä perinne tässä turvallisuusyhteistyössä ja muussa. Eli sinällään tätä mallia ei pystytä viemään tällaisenaan ulkomaille. Sitä ruvetaan käsittelemään elementteinä. Esimerkiksi meidän maanpuolustuskurssit, yhteistoiminta, se, että kuullaan laajasti, kasvatetaan luottamusta, poliisi on oikeasti auttamassa silloin, kun kansalaisista tarvitsee ja sinua kohdellaan lain edessä. Samalla tavalla kuin ketä tahansa muuta. Sillä ei ole mitään väliä, että mistä sä olet itseasiassa tullut tai mikä sun vaikka rahallinen tausta on. Sä saat samanlaista terveydenhuoltoa riippumatta sun tulotasosta. Niin kyllähän meillä on tosi monta sellaista elementtiä, mitä ei voida viedä, mutta kyllähän siellä totta kai on niitä ja siis kiinnostus on valtavaa ja meillä onkin Suomessa nyt kampanja viedä tätä mallia esimerkiksi EUn suuntaan. Ollaan puhuttu tämmöisestä. Kokonaisturvallisuuden viemisestä tuonne seuraavaan komission ohjelmaan. Eli kyllä me sitä ajatusmallia halutaan toki viedä eteenpäin. Ja siitähän meidät tunnetaan. Me ollaan matalahierarkkinen, hyvin yhteistyötä tekevä yhteiskunta, josta on paljon oppeja sitten kaikille. Ja jos me puhutaan kybertoimijoista, niin ihan yhtä lailla ne tekee yhteistyötä ja puhuu ja kehittää ja pohtii ja meillä on... Toisaalta voi ajatella, että Suomi on kylä. Kun sä tiedät tietyn verran ihmisiä, niin sä oot käytännössä kätellyt kaikki suomalaiset jonkun parin kolmen kättelyn kautta ja se tekee siitä puhelimeen tarttumisesta myös tosi paljon helpompaa. Sä tiedät kelle sä soitat, sä tiedät, että sä voit sanoa silleen, että hei kuule, että mulla on nyt tämmönen ongelma pystytkö sä jeesaamaan, pystytkö sä sparraamaan mun kaa tästä asiasta ja siellä ei oo semmoista pelkoa tavallaan, että mä en uskalla sanoa, että meillä on ongelma. Olkoon organisaatio ihan mikä tahansa, niin apua saa aina.

[31:52] Haastattelija: Kaikki toimii sitten kummatalla hierarkkiaa täällä yhteiskunnassa. 

[31:55] Mari Aro: Kyllä. 

[31:56] Haastattelija: Entä onko puolestaan muissa EU- tai NATO-valtioissa jotain kokonaisturvallisuuden osaa tai kappaleita, joista voisi hypotettisesti ottaa vaikutteita myös Suomen kokonaisturvallisuuden kehittämiseen? 

[32:08] Mari Aro: No tästä oikeastaan mä en ole ehkä se paras puhumaan. Totta kai me seurataan tilannetta, mitä muualla tehdään. Ruotsissa tällä hetkellä esimerkiksi keskitytään tosi paljon siihen kokonaismaanpuolustuksen käsitteeseen. Ja totta kai silloin puolustushallinnot tekee tosi paljon yhteistyötä. Mä tiedän, että Liettuassa on itse asiassa kopioitu aika paljonkin Suomesta lähtien meidän valmiuslaista. Heillä toimii ja pyörii tämä maanpuolustuskurssiajattelu. Virossa tehdään valtavasti esimerkiksi järjestöjen kanssa töitä ja totta kai sieltä hyviä käytäntöjä voidaan implementoida Suomeen. Mutta kyllä se vaatii sitä, että sen lisäksi, että käydään ikään kuin katsomassa ja tutustumassa siihen konseptiin, niin sitten sä näet, että miten se toimii käytännössä. No niin kuin mä sanoin aikaisemmin, varautuminen ei ole koskaan valmista, eli meillä on vieläkin tekemistä siinä. 

[32:56] Haastattelija: Okei, eli näissä yhteistoimintatapahtumissa voitaisiin paljon tietysti keskustella siitä ja saada vaikutteita sitten uudelleen toimintaan. 

[33:03] Mari Aro: Ehdottomasti. Eli ei me olla mikään, vaikka meillä on hyvin toimiva malli, niin ei me nyt mikään semmoinen niin paras ja kirkkain tähti olla, etteikö me voitaisiin kehittää vielä meidän mallia, että kyllä semmoinen suomalainen nöyryys pitää ottaa tässäkin vaiheessa esiin. Se on tärkeää.

[33:20] Haastattelija: Okei noin, kiitos.