4.4. Kestävän kehityksen tavoitteet
Vuonna 2015 maailman johtajat hyväksyivät Agenda 2030 -toimintaohjelman, jonka tavoitteena on vapauttaa ihmiskunta köyhyydestä, turvata terve planeetta tuleville sukupolville ja rakentaa rauhanomaisia, osallistavia yhteiskuntia ihmisarvoisen elämän takaamiseksi kaikille. Agenda 2030 koostuu 17 kestävän kehityksen tavoitteesta (SDGt, Sustainable Development Goals), jotka korvaavat aiemmin mainitut vuosituhattavoitteet.
Kestävän kehityksen tavoitteet tarjoavat kansainvälisesti korkean tason normatiivisen (eli toimintaa ohjaavan) viitekehyksen, ja hallitusten odotetaan sovittavan kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista palvelevia toimia lainsäädäntöön. Tavoitteet eivät kuitenkaan ole millään tavoin laillisesti hallituksia (tai muita toimijoita) sitovia.
Kuinka kestävän kehityksen tavoitteet neuvoteltiin?
Rio de Janeirossa vuoden 2012 YK:n kestävän kehityksen kokouksessa (Rio + 20 Summit) sovittiin, että luotaisiin uudet, vuosituhattavoitteet korvaavat kestävän kehityksen tavoitteet. Kokouksen loppuasiakirjassa “The Future We Want” mainitaan, että “tavoitteiden tulisi käsitellä ja sisällyttää tasapainoisesti kaikki kolme kestävän kehityksen ulottuvuutta ja niiden yhteydet” (kappale 246). Niiden olisi myös oltava “toimintakeskeisiä, ytimekkäitä ja helposti kommunikoitavia, lukumäärältään rajallisia, kunnianhimoisia, luonteeltaan maailmanlaajuisia ja yleisesti sovellettavia kaikkiin maihin ottaen samalla huomioon erilaiset kansalliset realiteetit, valmiudet ja kehitystasot ja kunnioittaen kansallisia politiikkoja ja painopisteitä” (kappale 247).
YK:n edelliset tavoitteet, kahdeksan vuosituhattavoitetta, oli valmisteltu YK:n asiantuntijoiden ryhmässä YK:n pääsihteerin ohjauksessa. Uusien tavoitteiden osalta strategia oli kokonaan toinen. Rio + 20 -kokouksessa päätettiin, että tavoitteiden muotoilua varten perustettaisiin avoin työryhmä. Tämä työryhmä koostuisi 30 osallistujasta. Työryhmä neuvotteli kolmessatoista kokouksessa kestävän kehityksen uudet tavoitteet maaliskuun 2013 ja heinäkuun 2014 välisenä aikana.
YK:n neuvotteluprosesseille tyypillisellä tavalla myös tämä avoin työryhmä aloitti työnsä vaikeassa tilanteessa. Taustalla oli pitkällinen epäluottamus kehittyvien ja kehittyneiden maiden välillä. YK:n vuoden 2012 kokouksen loppuasiakirjassa osallistujien määrä avoimen työryhmän kokoonpanossa oli rajattu 30:een, koska uskottiin, että laajempi, kaikki maat sisäänsä sulkeva neuvotteluprosessi ei tulisi onnistumaan tavoitteiden sopimisessa.
Työryhmän osallistujista päätettäessä 70 maata kuitenkin ilmaisi kiinnostuksensa osallistua työryhmään. Koska ilmapiiriä ei haluttu alusta alkaen myrkyttää ja koska arveltiin poisjätettävien maiden hankaloittavan tavoitteiden yhteistä hyväksymistä, päädyttiin uudenlaiseen ratkaisuun. Työryhmän 30 paikkaa annettiin jaettavaksi YK:n viidelle maaryhmälle (Afrikan, Aasian ja Tyynenmeren, itäisen Euroopan, Latinalaisen Amerikan ja Karibian sekä Läntisen Euroopan (ja muiden) maiden muodostamat ryhmät) siten, että kaikki 70 halukasta maata pääsivät osallistumaan (esimerkiksi Australia, Hollanti ja Iso-Britannia jakoivat yhden paikan, Kolumbia ja Guatemala yhden jne.).
Neuvotteluprosessi alkoi tiedon kokoamisella asiantuntija- ja muita sidosryhmiä kuulemalla. Tällä tavalla pyrittiin rakentamaan yhteistä ymmärrystä kestävän kehityksen tavoitteista tilanteessa, jossa asiantuntemuksen määrässä oli valtavia eroja.
Neuvotteluprosessin yhtenä tärkeänä piirteenä pidettiin sitä, että siihen pääsi vaikuttamaan ruohonjuuritason toimijoita – kansalaisia ja kansalaisryhmiä – huomattavasti enemmän kuin YK:n prosesseihin yleensä. Myös yksityisen sektorin edustus kestävän kehitykseen liittyvissä prosesseissa on 2000-luvulla yleisesti kasvanut, mikä näkyi myös kestävän kehityksen tavoitteiden laadinnassa. Kriittisenä huomiona on esitetty, että kestävän kehityksen tavoitteita koskeviin prosesseihin osallistuneet yritykset tulivat pääosin vain tietyiltä sektoreilta, kuten kaivos-, öljy- ja kaasusektorilta sekä elintarvikesektorilta, sekä epäsuhtaisen paljon läntisestä Euroopasta ja Yhdysvalloista.
Maiden hallitusten välisten neuvottelujen sanotaan olleen dynaamisempia tässä uudessa 30-paikkaisessa järjestelyssä verrattuna YK:n perinteisempään rakenteeseen, jossa suuremmat koalitiot, esimerkiksi EU, G77 (134 kehittyvän maan koalitio) ja LDC (48 vähiten kehittynyttä maata) ovat keskiössä.
Neuvottelujen aikana YK:n yleiskokous päätti, että tulevat tavoitteet laajentaisivat aiempien vuosituhattavoitteiden soveltamisalaa köyhyydestä ja sosiaalisesta turvasta myös ympäristönsuojeluun ja talouskasvuun, minkä lisäksi päätettiin, että tavoitteena olisi myös saada nämä kolme kestävän kehityksen pilaria – taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen – toimimaan yhdessä.
Tämän neuvotteluprosessin lopputuloksena 193 maan päämäärät ja tavoitteet puristettiin 17 kestävän kehityksen tavoitteeksi ja 169 alatavoitteeksi.
Tämän jälkeen alkoi toinen neuvotteluprosessi, joka koski tavoitteiden toimeenpanoa ja seurantaa. Tämä prosessi ei enää tapahtunut avoimen työryhmän puitteissa. Prosessissa neuvoteltiin esimerkiksi siitä, koskisiko “yhteinen, mutta eriytetty vastuu” kaikkia kestävän kehityksen ulottuvuuksia, kuten kehittyvät maat halusivat, vai vain ekologista pilaria, kuten kehittyneet maat halusivat.
Myös nämä neuvottelut olivat pitkiä ja monipolvisia, mutta yhteinen kanta saatiin sovittua illalla 2. elokuuta 2015.
Kestävän kehityksen 17 tavoitetta
Kestävän kehityksen tavoitteet (SDGt) sisältävät 17 erilaista tavoitetta (goal), jotka puolestaan jakautuvat 169 alatavoitteeksi (target). Kaikille näille on määritelty erilaiset indikaattorit, eli mittarit, joiden perusteella tavoitteen toteutumista voidaan seurata. Näitä erilaisia mittareita on 231 (alatavoitteissa mittareita on yhteensä 247, koska joitakin käytetään useammassa alatavoitteessa).
Kuva: Yhdistyneiden kansakuntien 17 kestävän kehityksen tavoitetta.
Esimerkiksi ensimmäinen tavoite “Ei köyhyyttä” tai pidemmin “Poistetaan köyhyys kaikissa muodoissa kaikkialta” jakautuu seitsemäksi alatavoitteeksi, kuten “Vähentää vuoteen 2030 mennessä vähintään puolella kaikenikäisten köyhyydessä elävien miesten, naisten ja lasten osuutta kaikissa köyhyyden ulottuvuuksissa kansallisten määritelmien mukaisesti” (alatavoite 1.2). Tälle alatavoitteelle on puolestaan kaksi mittaria, “Osuus kansallisen köyhyysrajan alapuolella elävästä väestöstä sukupuolen ja iän mukaan” (indikaattori 1.2.1) ja “Kaikenikäisten köyhyydessä elävien miesten, naisten ja lasten osuus kaikissa köyhyyden ulottuvuuksissa kansallisten määritelmien mukaisesti’” (indikaattori 1.2.2).
Tiedeyhteisö on pitänyt SDG-suunnitelmaa selvänä parannuksena edellisiin tavoitteisiin nähden. Siinä missä vuosituhattavoitteet olivat erityisesti kehittyvien maiden auttamiseksi räätälöity suunnitelma, SDGt asettavat maailmanlaajuiset tavoitteet kaikille. Vuosituhattavoitteet keskittyivät erityisesti köyhyyden poistamiseen, kun taas SDG-tavoitteet huomioivat tasapuolisemmin kestävän kehityksen eri osa-alueet, eli sosiaalisen, taloudellisen ja ekologisen kestävyyden. Vuosituhattavoitteissa ympäristö oli pikemmin lisäosa köyhyyteen ja oikeudenmukaisuuteen keskittyneisiin tavoitteisiin (MDG 7). Kestävän kehityksen tavoitteista sen sijaan kolme tavoitetta (SDGt 13–15) keskittyy ympäristön tilan parantamiseen. Samoin tiedeyhteisö katsoo tavoitteiden ottavan aiempaa systeemisemmän näkökulman ongelmien ratkaisuun. SDGt ovat kuitenkin saaneet osakseen myös runsaasti kritiikkiä, johon palaamme myöhemmin tässä osassa.
Kuten edellä kuvasimme, SDG-tavoitteet muotoutuivat kolmen pilarin ympärille. Tämän myötä esimerkiksi aiemmin mainittu kulttuurinen kestävyys ei esiinny Agenda 2030:ssä omana tavoitteenaan. Kulttuuri kuitenkin mainitaan tavoitteissa Koulutus (SDG 4), Ihmisarvoista työtä ja talouskasvua (SDG 8), Kestävät kaupungit ja yhteisöt (SDG 11) sekä Vastuullinen kuluttaminen (SDG 12). Tavoitteissa kulttuurista puhutaan esimerkiksi monimuotoisuuden ja turismin yhteydessä, tai se esiintyy osana termejä kulttuurienvälisyys ja kulttuuriperintö. Kulttuurilla on siis roolinsa kestävän kehityksen tavoitteissa, vaikka sitä ei mainitakaan omana tavoitteenaan.
Kulttuurisen kestävyyden uupuminen SDG-tavoitteista johtunee osittain siitä, ettei sille ole olemassa yhtä, selkeää määritelmää. Kulttuurin roolista osana kestävää kehitystä onkin käyty keskustelua ainakin 1980-luvun lopulta saakka. Kulttuurisella kestävyydellä on myös yhtäläisyyksiä sosiaalisen kestävyyden kanssa, ja se määritelläänkin usein osaksi sosiaalista kestävyyttä. Joskus käytetään myös termiä sosio-kulttuurinen kestävyys. Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys liittyvät toisiinsa esimerkiksi sitä kautta, että kulttuurissa vakiintuneet arvot ja vaikkapa eri aikojen arkkitehtuuri – esimerkiksi se, millaisia asumuksia rakennetaan – vaikuttavat siihen, millaisiksi yhteiskunnat muotoutuvat sekä miten sosiaalinen kestävyys niissä toteutuu.
Osa tutkijoista on kuitenkin ehdottanut, että kulttuurista ja sosiaalista kestävyyttä tulisi tarkastella erillisinä kestävyyden osa-alueina. Jos kulttuuri ymmärretään laajasti elämäntapoina ja arvoina, kulttuurinen kestävyys näyttäytyy sosiaalista kestävyyttä laajempana, kenties jopa edellytyksenä kaikkien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiselle. Palaamme elämäntapoihin ja arvoihin kurssin viimeisessä osiossa.
Miten maailmalla menee nyt?
Tässä kurssin neljännessä osassa lähdimme liikkeelle kestävän kehityksen pilarien esittelystä ja totesimme, että niiden välillä on jännitteitä. Kävimme läpi kestävän kehityksen agendan muovautumista vuosikymmenten saatossa ja huomasimme pilarien yhteensovittamisen osoittautuneen kovasta yrityksestä huolimatta vaikeaksi toteuttaa.
Agenda 2030 on YK:n uusin yritys sovittaa kolme pilaria yhteen ihmiskunnan ja planeetan parhaaksi. Vaikka kestävän kehityksen SDG-tavoitteet kerrotaan rakennetun kolmen pilarin pohjalta, tavoitteet eivät aivan yksiselitteisesti jakaannu näihin pilareihin, vaan ne voidaan jakaa useammalla tavalla. Esimerkiksi alla olevassa kuviossa tavoitteet järjestyvät ekologiselle perustalle ja sen sisään rakentuville sosiaaliselle ja taloudelliselle kehälle, vahvan kestävyyden idean mukaisesti. Niiden kaikkien läpi kulkee 17. tavoite, “yhteistyö ja kumppanuus”.
Tässä osassa jaamme tavoitteet kolmen pilarin mukaisesti ja katsomme jokaista tavoitetta siitä näkökulmasta, miten sen saavuttamisessa on onnistuttu muutaman mittarin ja avainluvun valossa – eli miten maailmalla menee 2020-luvulle saavuttaessa. Tiedot ovat peräisin YK:n eri tavoitteiden toteutumista käsittelevistä raporteista, joista tuorein on vuodelta 2024.
Kuva: Yksi tapa jakaa 17 kestävän kehityksen tavoitetta ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen ulottuvuuden mukaan kehinä pilareiden sijaan. Lähde: Azote Images for Stockholm Resilience Centre, Stockholm University.
Ekologinen ulottuvuus
Kurssin aikana on käynyt selväksi, että vaikka lukemattomia ympäristösopimuksia on onnistuttu solmimaan, eivät suurimmat ympäristöuhat, ilmastonmuutos ja luontokato, ole ratkenneet, vaan tilanne on päinvastoin entisestään heikkenemässä. SDG-tavoitteet 13–15 kuuluvat itsestään selvästi ekologiseen ulottuvuuteen, minkä lisäksi siihen sisällytetään toisinaan muitakin tavoitteita.
Tavoite 13. Ilmastonmuutos – Toimia kiireellisesti ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia vastaan.
Vuonna 2023 rikkoutuivat ilmastoennätykset, kun ilmastokriisi kiihtyi todenteolla. Lämpötilojen nousu ei ole hellittänyt, ja maailmanlaajuiset kasvihuonekaasupäästöt kasvavat edelleen. Yhteisöt kaikkialla maailmassa kärsivät äärimmäisistä sääolosuhteista ja yhä useammin toistuvista ja voimakkaammista katastrofeista, jotka tuhoavat elämiä ja elinkeinoja päivittäin. Samaan aikaan fossiilisten polttoaineiden tuet ovat saavuttaneet ennätyskorkean tason.
Tavoite 14. Monimuotoisuus vesissä – Säilyttää meret ja merten tarjoamat luonnonvarat sekä edistää niiden kestävää käyttöä.
Valtameriin kohdistuu merkittäviä haasteita, joita aiheuttavat rehevöityminen, happamoituminen, kalakantojen heikkeneminen, lämpötilan nousu ja laajalle levinnyt saastuminen. Kaikki nämä tekijät tuhoavat elinympäristöjä, vähentävät biologista monimuotoisuutta ja uhkaavat rannikkoyhteisöjä ja meriekosysteemien terveyttä, jotka ovat elintärkeitä yli 3 miljardille ihmiselle.
Tavoite 15. Monimuotoisuus maalla – Suojella maaekosysteemejä, palauttaa niitä ennalleen ja edistää niiden kestävää käyttöä; edistää metsien kestävää käyttöä; taistella aavikoitumista vastaan; pysäyttää maaperän köyhtyminen ja luonnon monimuotoisuuden häviäminen.
Maailmanlaajuinen metsäpinta-ala vähenee edelleen, mikä johtuu pääasiassa maatalouden laajenemisesta, vaikka kestävässä metsänhoidossa on tapahtunut huomattavaa edistystä. Hälyttävää on, että lajeja kuolee hiljaa sukupuuttoon, biologisen monimuotoisuuden kannalta keskeisten alueiden suojelu on pysähtynyt, ja maailmanlaajuinen luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laiton kauppa on lisääntynyt jatkuvasti, mikä uhkaa vakavasti biologista monimuotoisuutta ja sen ihmisille tarjoamia hyötyjä.
Sosiaalinen ulottuvuus – ihmisen hyvinvointi
Entä miten ihmiskunnalla menee tarkasteltuna SDG-tavoitteiden näkökulmasta? Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että 2000-luvun kuluessa ihmisten elinolosuhteissa on tapahtunut huomattavia parannuksia. Viime vuosikymmenten ennennäkemätön talouskasvu on erityisesti kehittyvissä maissa vaikuttanut positiivisesti moniin niistä SDG-tavoitteista, joiden katsotaan kuuluvan sosiaalisen kestävyyden alueelle. Ruokaturva on parantunut (SDG 2), samoin puhdasta vettä ja kelvollista sanitaatiota (SDG 5), energiaa (SDG 7), koulutusta (SDG 4) ja terveydenhuoltoa (SDG 3) on saatavilla yhä useammalle. Siitä huolimatta ongelmat ovat edelleen massiivisia, ja kehitys eri alueiden välillä ja sisällä on epätasaista. Ongelmat kasautuvat monilta osin tietyille alueille, globaalissa tarkastelussa erityisesti Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan.
Tavoite 2. Nälkä – Poistaa nälkä, saavuttaa ruokaturva, parantaa ravitsemusta ja edistää kestävää maataloutta.
Nälänhätä ja ruokaturvan puute pysyivät maailmanlaajuisesti korkealla tasolla ja lähes muuttumattomina kolmen vuoden ajan sen jälkeen, kun ne olivat nousseet jyrkästi COVID-19-pandemian seurauksena. Vuonna 2023 noin 733 miljoonaa ihmistä näki nälkää ja 2,33 miljardia ihmistä kärsi kohtalaisesta tai vakavasta ruokaturvattomuudesta. Edistyksestä huolimatta 148 miljoonaa alle 5-vuotiasta lasta kärsi vuonna 2022 kitukasvuisuudesta. Jos nykyinen suuntaus jatkuu, joka viides alle 5-vuotias lapsi kärsii kitukasvuisuudesta vuonna 2030.
https://unstats.un.org/sdgs/report/2024/Goal-02/
Tavoite 3. Terveys ja hyvinvointi –Taata terveellinen elämä ja hyvinvointi kaiken ikäisille.
COVID-19-pandemia on tuhonnut maailmanlaajuisen terveydenhuollon ja tehnyt tyhjäksi lähes 10 vuoden edistyksen elinajanodotteessa. Vaikka useimmat terveyteen liittyvät indikaattorit kehittyvät maailmanlaajuisesti oikeaan suuntaan, nykyiset suuntaukset eivät riitä vuodelle 2030 asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen.
Äitiyskuolleisuus on suurelta osin juuttunut tasolle, joka on yli kolminkertainen vuoden 2030 tavoitteeseen verrattuna. Alle 5-vuotiaiden kuolleisuus saavutti historiallisen alhaisen tason vuonna 2022, mutta edistyminen on hidastunut. Ilman nopeampaa laskua 35 miljoonaa lasta ei elä viidenneksi vuoteen 2030 mennessä.
Tartuntatautien maailmanlaajuinen torjunta on pelastanut miljoonia ihmishenkiä ja tasoittanut tietä terveemmille yhteisöille. Eriarvoisuus ja uudet uhat vaarantavat kuitenkin nämä saavutukset, mikä korostaa tarvetta jatkuviin ponnisteluihin ja innovatiivisiin strategioihin.
Yli puolet maailman väestöstä ei ole keskeisten terveyspalvelujen piirissä, ja ikääntyvän terveydenhuoltohenkilöstön on nyt vastattava ikääntyvän väestön kasvaviin vaatimuksiin. Yleisen terveydenhuollon kattavuuden varmistaminen ilman taloudellisia vaikeuksia on ratkaisevan tärkeää kaikkien terveen elämän ja hyvinvoinnin kannalta.
Tavoite 4. Koulutus – Taata kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimismahdollisuudet.
Edistyminen tavoitteen 4 saavuttamisessa on ollut hidasta vuodesta 2015 lähtien, ja vain 58 prosenttia maailman oppilaista saavuttaa lukutaidon vähimmäistason vuoteen 2019 mennessä. Viimeaikaiset arvioinnit osoittavat, että matematiikan ja lukutaidon tulokset ovat laskeneet merkittävästi monissa maissa, mikä korostaa useita tekijöitä, jotka eivät liity pelkästään COVID-19-pandemian vaikutukseen maailmanlaajuiseen koulutukseen.
Monissa maissa on haasteita, kuten riittämätön koulutusinfrastruktuuri, opettajapula ja riittämätön opettajien koulutus. Vaikka teknologia on laajentanut koulutusmahdollisuuksia, se on myös lisännyt eriarvoisuutta ja jättänyt miljoonat ihmiset, erityisesti syrjäytyneissä ja pienituloisissa yhteisöissä, ilman koulutusmahdollisuuksia.
https://unstats.un.org/sdgs/report/2024/Goal-04/
Tavoite 5. Sukupuolten tasa-arvo – Saavuttaa sukupuolten välinen tasa-arvo sekä vahvistaa naisten ja tyttöjen oikeuksia ja mahdollisuuksia.
Maailma on yhä jäämässä jälkeen sukupuolten tasa-arvon saavuttamisessa vuoteen 2030 mennessä. Haitalliset käytännöt vähenevät, mutta vauhti ei pysy väestönkasvun tahdissa. Yksi viidestä tytöstä menee yhä naimisiin ennen 18 vuoden ikää. Järkyttävät 230 miljoonaa tyttöä ja naista on joutunut naisten sukuelinten silpomisen kohteeksi. Aivan liian monet naiset eivät vieläkään voi toteuttaa oikeuttaan päättää seksuaali- ja lisääntymisterveydestään. Naisiin kohdistuva väkivalta jatkuu, ja se kohdistuu suhteettomasti vammaisiin.
Naisten tasa-arvoinen osallistuminen julkiseen elämään on edelleen vaikeasti saavutettavissa, ja johtotehtävissä tasa-arvon saavuttamiseen tarvitaan nykyisellä vauhdilla vielä 176 vuotta. Naiset kantavat kohtuuttoman suuren taakan palkattomasta kotihoidosta, sillä he tekevät sitä 2,5 kertaa enemmän tunteja päivässä
https://unstats.un.org/sdgs/report/2024/Goal-05/
Tavoite 6. Puhdas vesi – Varmistaa veden saanti ja kestävä käyttö sekä sanitaatio kaikille.
Joistakin edistysaskelista huolimatta vesi- ja sanitaatiopalveluissa saavutettu edistys on edelleen riittämätöntä. Nykyisellä vauhdilla vuonna 2030 2 miljardia ihmistä elää edelleen ilman turvallisesti järjestettyä juomavettä, 3 miljardia ihmistä ilman turvallisesti järjestettyä sanitaatiota ja 1,4 miljardia ihmistä ilman perushygieniapalveluja.
Vuonna 2022 noin puolet maailman väestöstä kärsii vakavasta vesipulasta ainakin osan vuotta. Neljäsosalla vesistressi on " erittäin suuri". Ilmastonmuutos pahentaa näitä ongelmia ja aiheuttaa merkittäviä riskejä yhteiskunnalliselle vakaudelle. Vaikka 153 jäsenvaltiolla on yhteisiä rajat ylittäviä vesiä, vain yksi alue on pääsemässä siihen, että kaikki rajat ylittävät joet, järvet ja pohjavesialueet katetaan yhteistyöjärjestelyillä vuoteen 2030 mennessä.
Tavoite 7. Kestävä energia – Varmistaa edullinen, luotettava, kestävä ja uudenaikainen energia kaikille.
Kestävän energian tavoitteiden saavuttamisessa on edistytty huomattavasti. Ilman sähköä elävien ihmisten määrä väheni 958 miljoonasta vuonna 2015 685 miljoonaan vuonna 2022. Ilman puhtaita ruoanlaittopolttoaineita elävien ihmisten määrä väheni 2,8 miljardista 2,1 miljardiin samalla ajanjaksolla. Maailmanlaajuinen tuotantokapasiteetti uusiutuvista energialähteistä on tuotetun sähkön osalta alkanut kasvaa ennennäkemättömällä vauhdilla, ja tämän suuntauksen odotetaan jatkuvan.
Viimeaikaiset tapahtumat, kuten COVID-19-pandemia ja Ukrainan sota, ovat horjuttaneet edistystä muun muassa vähentämällä jo ennestään riittämättömiä kansainvälisiä rahoitusvirtoja puhtaaseen energiaan kehitysmaissa. Mikäli kurssia ei muuteta, arviolta 660 miljoonaa ihmistä jää edelleen vaille sähköä ja noin 1,8 miljardia ihmistä jää ilman puhtaita ruoanlaittopolttoaineita ja -teknologioita vuoteen 2030 mennessä.
https://unstats.un.org/sdgs/report/2024/Goal-07/
Tavoite 10. Eriarvoisuus – Vähentää eriarvoisuutta maiden sisällä ja niiden välillä.
Pandemian aiheuttamista taloudellisista häiriöistä huolimatta niiden ihmisten osuus, jotka elävät alle puolella mediaanitulosta, on vähentynyt maailmanlaajuisesti sosiaalitukiohjelmien ansiosta. Työntekijöiden palkat eivät kuitenkaan ole pysyneet tuottavuuden tahdissa, ja työvoiman osuus BKT:stä on jatkanut pitkäaikaista laskuaan.
historiallinen käänne uhkaa maiden välisen eriarvoisuuden paranemista. Puolessa maailman heikoimmassa asemassa olevista maista talouskasvu on ollut hitaampaa kuin rikkaissa maissa.
Vuonna 2023 siirtolaisreiteillä kuoli enemmän ihmisiä kuin kertaakaan aiemmin. Pakolaisten määrä maailmassa saavutti historiallisen huippulukeman.
Kehittyvien maiden edustus kansainvälisessä taloudellisessa päätöksenteossa ei ole oikeudenmukainen. Niiden äänen ja osallistumisen vahvistaminen on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan varmistaa osallistavampi ja oikeudenmukaisempi globaali talousjärjestelmä.
https://unstats.un.org/sdgs/report/2024/Goal-10/
Tavoite 11 Yhteisöt – Taata turvalliset ja kestävät kaupungit sekä asuinyhdyskunnat.
Yli puolet maailman väestöstä asuu tällä hetkellä kaupungeissa. Maailmanlaajuisesti noin neljännes kaupunkiväestöstä asuu slummeissa, ja slummien kokonaisväestömäärä on 1,1 miljardia vuonna 2022. Julkisen liikenteen tasapuolisen saavutettavuuden puute on merkittävä huolenaihe erityisesti vähiten kehittyneissä maissa, joissa vain neljällä kymmenestä ihmisestä on vaivaton kulkuyhteys.
Vaikka ilmansaasteet ovat vähentyneet useimmilla alueilla, ne ovat edelleen huomattavasti korkeammat kuin kansanterveyden suojelemiseksi suositellut ilmanlaadun suuntaviivat.
Vain 40 prosenttia kaupunkilaisista pääsee helposti avoimiin julkisiin tiloihin. Vuosina 2000-2020 kaupungit laajenivat jopa 3,7 kertaa nopeammin kuin ne tiivistyvät, mikä vaikuttaa kielteisesti luonnonympäristöön ja maankäyttöön.
https://unstats.un.org/sdgs/report/2024/Goal-11/
Tavoite 16. Rauha ja oikeudenmukaisuus – Edistää rauhanomaisia yhteiskuntia ja taata kaikille pääsy oikeuspalveluiden pariin; rakentaa tehokkaita ja vastuullisia instituutioita kaikilla tasoilla.
Lisääntyvät konfliktit ja väkivaltainen järjestäytynyt rikollisuus vaikuttavat edelleen ympäri maailmaa, aiheuttavat suunnatonta inhimillistä kärsimystä ja haittaavat kestävää kehitystä. Toukokuussa 2024 pakkosiirtolaisten määrä nousi ennennäkemättömään 120 miljoonaan. Siviiliuhrien määrä aseellisissa konflikteissa kasvoi 72 prosenttia vuonna 2023.
Korruptio vie edelleen resursseja pois kestävästä kehityksestä, ja joka viides ihminen ilmoittaa, että häntä on pyydetty maksamaan tai hän on maksanut lahjuksen julkiselle virkamiehelle viimeisten 12 kuukauden aikana. Kolmasosa vangeista on tuomitsematta maailmanlaajuisesti, joten oikeudenmukaisten oikeusprosessien aikaansaaminen ja vankilaolojen parantaminen on välttämätöntä.
https://unstats.un.org/sdgs/report/2024/Goal-16/
Talouden ulottuvuus
Kestävään kehitykseen kiinnittyvä talousajattelu on kokenut mittavan muodonmuutoksen vuosikymmenten varrella. Kuten edellisessä osassa kuvattiin, vuoden 1972 Tukholman kokouksessa talouden rooli korostui kehittyvien maiden vaatimuksissa. Tuolloin taloutta koskevan keskustelun keskiössä oli yksinkertaisesti sosiaaliset tavoitteet mahdollistava mahdollisimman suuri talouskasvu. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin talous oli jälleen YK:n ympäristö- ja kehityskokouksen pääteema, mutta nyt muodossa “vihreä talous”. Ennen tuota kokousta YK:n ympäristöohjelma UNEP määritteli vihreän talouden:
“sellaiseksi, joka parantaa ihmisten hyvinvointia ja sosiaalista tasa-arvoa ja vähentää samalla merkittävästi ympäristöriskejä ja ekologisia niukkuuksia. Yksinkertaisesti ilmaistuna vihreää taloutta voidaan pitää vähähiilisenä, resurssitehokkaana ja sosiaalisesti osallistavana taloutena. Vihreässä taloudessa tulojen ja työllisyyden kasvun pitäisi ohjata julkisia ja yksityisiä investointeja, jotka vähentävät hiilidioksidipäästöjä ja saastumista, parantavat energia- ja resurssitehokkuutta ja estävät biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen häviämisen.” (UNEP 2011, sivu 2, suomennos tämän kirjoittajan.)
Tähän suuntaan on pyritty suuntaamaan myös nykyisiä taloudellisen pilarin SDG-tavoitteita. Maailmantalouden suuntaviivoja ei kuitenkaan piirretä YK:ssa. Kuten edellä totesimme, YK:lla ja erityisesti sen pienellä ympäristöohjelmalla ei ole mitään sellaista mandaattia, jolla se pystyisi konkreettisesti vaikuttamaan globaalin talouden rakenteisiin ja pelisääntöihin. Se voi keskustella maailmantalouden suurten organisaatioiden, kuten Maailman kauppajärjestön (WTO) tai Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) kanssa, mutta esimerkiksi UNEPin kyky muuttaa kritisoimaansa nykyistä talousjärjestelmää on hyvin vähäinen. Muun muassa tämän vuoksi kansainvälisen vahvan mandaatin omaavan ympäristöorganisaation perustamisen tarpeesta on puhuttu jo vuosikymmenten ajan.
Tavoite 1. Köyhyys – Poistaa köyhyys sen kaikissa muodoissa kaikkialta.
COVID-19-pandemia ja sitä seuranneet sokit vuosina 2020-2022 ovat haitanneet maailmanlaajuisia ponnisteluja äärimmäisen köyhyyden poistamiseksi. Maailmanlaajuinen äärimmäisen köyhyyden määrä kasvoi vuonna 2020 ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin, mikä peruutti edistystä kolmella vuodella. Sen jälkeen elpyminen on ollut epätasaista, ja pienituloiset maat ovat jääneet jälkeen. Jos nykyinen suuntaus jatkuu, 590 miljoonaa ihmistä saattaa edelleen elää äärimmäisessä köyhyydessä vuoteen 2030 mennessä.
Ilmastonmuutos haittaa köyhyyden vähentämistä, ja katastrofien seurauksena miljoonat kotitaloudet köyhtyvät tai jääavät köyhyyden loukkuun.
https://unstats.un.org/sdgs/report/2024/Goal-01/
Tavoite 8. Talouskasvu – Edistää kaikkia koskevaa kestävää talouskasvua, täyttä ja tuottavaa työllisyyttä sekä säällisiä työpaikkoja.
Tavoitteen 8 saavuttamista haittaavat COVID-19:n jälkiseuraukset, kauppapoliittiset erimielisyydet, kehitysmaiden kasvava velkaantuminen, konfliktit ja geopoliittiset jännitteet, jotka kaikki yhdessä uhkaavat maailmanlaajuista talouskasvua. Vaikka maailmanlaajuinen reaalinen BKT:n kasvu henkeä kohti elpyi vuonna 2021, se hidastui vuonna 2022, ja sen ennustetaan vakiintuvan edelleen vuoteen 2025 asti.
Maailmanlaajuinen työttömyys saavutti historiallisen alhaisen 5 prosentin tason vuonna 2023, mutta ihmisarvoisen työn saavuttamisessa on edelleen sitkeitä esteitä. Naisten ja nuorten työttömyysaste on korkeampi. Epävirallinen työ on merkittävä maailmanlaajuinen haaste, sillä yli 2 miljardia epävirallisissa työpaikoissa työskentelevää työntekijää on vailla sosiaaliturvaa vuonna 2023. Vähiten kehittyneissä maissa, Saharan eteläpuolisessa Afrikassa sekä Keski- ja Etelä-Aasiassa lähes yhdeksän kymmenestä työntekijästä työskentelee epävirallisesti. On hälyttävää, että yli yksi viidestä nuoresta on koulutuksen, työn tai ammatillisen koulutuksen ulkopuolella. Työntekijöiden perusoikeuksien noudattaminen on heikentynyt.
https://unstats.un.org/sdgs/report/2024/Goal-08/
9. Infrastruktuuri - Rakentaa kestävää infrastruktuuria sekä edistää kestävää teollisuutta ja innovaatioita.
Vuodesta 2022 lähtien tehdasteollisuuden kasvu on pysähtynyt noin 2,7 prosenttiin, ja tämän tason odotetaan jatkuvan vuoteen 2024 asti COVID-19-pandemian ja geopoliittisten jännitteiden pitkittyneiden vaikutusten vuoksi. Keski- ja huipputeknologiasektorin osuus teollisuuden arvonlisäyksestä pysyi noin 46 prosentissa vuonna 2021. Lentoliikenneteollisuus on elpymässä voimakkaasti. Pienyrityksillä on edelleen esteitä, kuten rajallinen luotonsaanti, erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja vähiten kehittyneissä maissa; vain noin 17 prosentilla on mahdollisuus saada lainoja tai luottolimiittejä.
Vaikka tuotannon hiili-intensiteetti on laskenut, maailmanlaajuiset päästöt ovat saavuttaneet ennätyskorkean tason. Mobiililaajakaistan kattavuuden puute on edelleen 5 prosenttia.
https://unstats.un.org/sdgs/report/2024/Goal-09/
Tavoite 12. Tuotanto ja kulutus - Varmistaa kulutus- ja tuotantotapojen kestävyys.
Maat ovat edistyneet vaarallisia jätteitä ja muita kemikaaleja koskevien kansainvälisten ympäristösopimusten mukaisten velvoitteiden täyttämisessä ja kattavien lähestymistapojen toteuttamisessa ympäristön pilaantumisen torjumiseksi. Kestämättömän kulutuksen ja tuotannon toimintamallit jatkuvat kuitenkin edelleen.
Vuonna 2022 maailmanlaajuinen ruokajäte oli 1,05 miljardia tonnia, mutta vain yhdeksän maata 193:sta sisällytti ruokajätteen ilmastonmuutostoimia koskeviin kansallisiin sitoumuksiinsa. Maailmanlaajuisen elektroniikkaromun nopeaan kasvuun ei edelleenkään ole juurikaan puututtu, sillä vain 22 prosenttia jätteestä kerätään ja hoidetaan kestävällä tavalla.
https://unstats.un.org/sdgs/report/2024/Goal-12/
Näiden eri ulottuvuuksiin sijoitettujen tavoitteiden lisäksi kestävän kehityksen tavoitteisiin sisältyy myös yhteistyö ja kumppanuus, jota useimmiten ei sijoiteta mihinkään pilariin vaan sen on tarkoitus olla luonteeltaan kaikkia muita tavoitteita läpileikkaava.
Tavoite 17. Yhteistyö ja kumppanuus – Tukea vahvemmin kestävän kehityksen toimeenpanoa ja globaalia kumppanuutta.
Kehitysmailla on vuosittain 4 biljoonan dollarin investointivaje, jotta ne voivat saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet. Ulkomaiset suorat investoinnit kehitysmaihin ovat vähentyneet, kun taas rahalähetysten ja virallisen kehitysavun kasvu on ollut vaatimatonta. YK:n pääsihteeri on kehottanut maita tukemaan SDG-ohjelman edistämistä vähintään 500 miljardilla dollarilla vuosittain.
Ulkoisen velan määrä on pysynyt kehitysmaissa ennennäkemättömän korkeana. Noin 60 prosentilla alhaisen tulotason maista on suuri riski velkaongelmiin tai ne ovat jo velkaantuneet.
Noin 67 prosenttia maailman väestöstä on internetissä vuonna 2023, mikä on 69 prosenttia enemmän kuin vuonna 2015. Investoinnit infrastruktuuriin ja kohtuuhintaisiin internet-yhteyksiin lopuille 2,6 miljardille ihmiselle ovat ratkaisevan tärkeitä osallistavalle kehitykselle.
https://unstats.un.org/sdgs/report/2024/Goal-17/
Kestävän kehityksen tavoitteiden kritiikki
Kestävän kehityksen tavoitteita on kritisoitu liki kaikesta mahdollisesta. Tavoitteita on katsottu olevan liian paljon nykytilanteessa, jossa vaadittaisiin enemmän priorisointia – tai liian vähän maailman nykyongelmien kirjoon nähden.
Kritiikkiä on esitetty myös siitä, että tavoitteiden jakaminen mitattaviksi osiksi ei ole onnistunut. Samoin tavoitteiden todellista vaikuttavuutta on epäilty niiden ei-velvoittavan luonteen vuoksi.
On myös pidetty epäselvänä kenen tehtävä kestävän kehityksen tavoitteisiin pyrkiminen lopulta on, ja millä resursseilla tavoitteita pyritään saavuttamaan. On arvioitu, että kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen maksaa moninkertaisesti valtioille asetetun kehitysavun tavoitteen määrän (ja tavoitettakaan ei olla läheskään saavutettu).
Painokasta kritiikkiä on kohdistettu siihen, että kestävän kehityksen tavoitteille asetetut mittarit eivät todellisuudessa mittaa sitä, mitä olisi tarkoitus. Tämä on huomioitu erityisesti ekologisen pilarin osalta. On esitetty, että vaikka ekologiseen pilariin lukeutuville tavoitteille on määritelty huomattava joukko indikaattoreita, joiden maakohtainen tarkastelu viittaa ympäristön suhteellisen positiiviseen tilanteeseen, todellisuudessa ympäristön tila vain huononee. Zengin ja kumppanien vuonna 2020 julkaistun artikkelin johtopäätös Nature Sustainability -lehdessä onkin murskaavaa: asetetuissa indikaattoreissa on perustavanlaatuisia puutteita, minkä vuoksi ne eivät edistä biologisen monimuotoisuuden suojelemista. Tutkijat korostavat sellaisten uusien indikaattorien tarvetta, jotka mittaavat maailmanlaajuisen biologisen monimuotoisuuden todellista tilaa ja uhkia. Jos näitä virheitä ei korjata, kestävän kehityksen tavoitteet voivat edistää ympäristön tuhoamista kestävän kehityksen nimissä.
Yllä mainitut ongelmat ovat kuitenkin ainakin periaatteessa ratkaistavissa. Kenties raskainta kritiikkiä kestävän kehityksen tavoitteita kohtaan on kuitenkin esitetty tavoitteiden epäjohdonmukaisuudesta suhteessa toisiinsa. Kritiikin kärki on sama kuin mistä lähdimme liikkeelle kestävän kehityksen esittelyssä: kestävän kehityksen taloudellista ja ekologista pilaria ei kritiikin mukaan voi sovittaa yhteen.
Tavoitteiden synergiat ja ristiriidat
SDG-tavoitteiden saavuttaminen olisi valtava parannus ainakin ihmisten – ja mahdollisesti myös ei-inhimillisen luonnon – hyvinvoinnille. Kuitenkin tiedeyhteisö on huomauttanut jo siitä saakka, kun SDG-tavoitteita vielä suunniteltiin, että eri tavoitteiden välillä on ristiriitoja: kaikkia tavoitteita ei voida saavuttaa yhtä aikaa, eli yhden tavoitteen edistäminen heikentää mahdollisuuksia saavuttaa jokin toinen tavoite (englanniksi tätä ilmiötä kuvataan sanalla trade-off).
Kestävän kehityksen tavoitteiden välillä on ristiriitojen lisäksi kuitenkin myös synergiaetuja, eli jonkin tavoitteen saavuttaminen parantaa samalla mahdollisuuksia saavuttaa jokin toinen tavoite. Kuten kurssin kolmannessa osiossa jo todettiin, esimerkiksi naisten aseman paraneminen laadukkaan koulutuksen avulla (SDG 4) ja parantamalla seksuaali- ja lisääntymisterveyttä (SDG 5, alatavoite 5.6.) erityisesti kehittyvissä maissa, tutkitusti vähentää väestönkasvua, millä on myönteisiä vaikutuksia ilmastonmuutoksen (SDG 13) ja biodiversiteetin heikkenemisen (SDGt 14 &15) hillitsemiseen.
Planetaarisen hyvinvoinnin saavuttaminen on vaikeaa juuri siksi, että valittujen kehittämistoimien tulisi parantaa nykytilaa sekä sosiaalisen että ekologisen ulottuvuuden osalta, ja vieläpä hyvin nopealla aikataululla. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen rajoittaminen 1,5 asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna tulee aiheuttamaan sekä synergioita että ristiriitoja kestävyystavoitteiden kanssa, mutta kuitenkin toisistaan poikkeavilla tavoilla – riippuen millaisia toimenpidekokonaisuuksia valitaan. Synergioita 1,5 asteen lämpenemiseen tähtäävillä poluilla on IPCC:n mukaan erityisesti SDG-tavoitteiden 3 (terveys), 7 (kestävä energia), 11 (kestävät kaupungit ja yhteisöt), 12 (kestävä kulutus) ja 14 (vedenalainen elämä) välillä. Ristiriitoja IPCC katsoo olevan erityisesti tavoitteiden 1 (köyhyys), 2 (nälkä), 6 (vesi) ja 7 (kestävä energia) kanssa, mikäli näiden välisiin suhteisiin ei kiinnitetä erityistä huomiota.
Ilmastonmuutoksen hillitsemiseen on useita erilaisia mahdollisia polkuja. Sen vuoksi ilmastonmuutoksen torjunnan ja SDG-tavoitteiden väliseen yhteyteen liittyy huomattavasti epävarmuuksia. Toiset IPCC:n esittämät polut painottavat hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen päästöjen nopeaa vähentämistä. Toiset korostavat jo päästetyn hiilidioksidin poistamista ilmakehästä (Carbon dioxide removal, CDR), mikä voi tapahtua esimerkiksi metsittämällä. Metsitys voi kuitenkin kilpailla ruoan tuotantoon vaaditun maa-alan kanssa (mikä on vain yksi esimerkki mahdollisista ristiriidoista).
Ilmastonmuutoksen rajoittamiseen tähtäävät toimet vaativat runsaasti investointeja, mikäli muutos aiotaan pysäyttää 1,5 asteen tasolle. IPCC arvioi energiajärjestelmän muutokseen tarvittavan investointeja noin 2,4 biljoonaa (tuhatta miljardia) dollaria vuodessa vuosien 2016 ja 2035 välillä. Näihin investointeihin verrattuna hädänalaisia suojaamaan tarvittavat investoinnit (esimerkiksi ruoan tuotannon takaamisen vaatimat poliittiset ratkaisut edellä mainitussa metsitykseen liittyvässä esimerkissä) ovat selvästi pienempiä.
Kuten edellä on jo mainittu, kenties kaikkein perustavin ristiriita kestävän kehityksen agendassa on syvällä taloudellisen ja ekologisen pilarin välillä. Esimerkiksi paljon huomiota saanut Dasguptan (2021, 119) raportti alleviivaa tunnettua paradoksia: Ilman talouskasvua ei katsota olevan varoja pienentää ekologista jalanjälkeämme, jonka puolestaan tiedetään kasvavan juuri tuon talouskasvun myötä. Dasgupta kritisoi sitä, että muun muassa kansainväliset ilmastoneuvottelut lähtevät oletuksesta, että CO2-päästöjen hillitsemistä, köyhyyden poistamista tai kestävää kehitystä ei voida saavuttaa ilman talouskasvua. Nämä oletukset ovat Dasguptan näkemyksen mukaan myös SDG-tavoitteiden taustalla.
Kestävän kehityksen tavoitteiden ristiriitojen ja synergioiden tarkastelua koskevia tieteellisiä artikkeleja julkaistaan kiihtyvää tahtia. Nämä useimmiten tarkastelevat vain joitain tavoitteita rajatulla maantieteellisellä alueella, useimmiten maakohtaisesti. Systemaattisesti kaikki tavoitteet huomioivia kaikkia maita koskevia tarkasteluja on vasta vähän. Yksi tällainen on Pradhanin ja kumppanien Earth’s Future -lehdessä vuonna 2017 julkaisema artikkeli. Heidän tutkimuksensa osoitti, että kaikkein tyypillisin ristiriita 227 maan vertailussa löytyy tavoitteen 3, eli hyvinvointi, ja tavoitteen 12, eli kestävä kulutus ja tuotanto, väliltä. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että siellä missä ihmisen hyvinvointi on SDG-mittareilla mitattuna suuri, myös materiaalinen jalanjälki (kestävän kulutuksen ja tuotannon yksi indikaattori) on suuri. Toisin sanoen olemme lukkiutuneet tilanteeseen, jossa ihmisten hyvinvointi sekä materiaalinen tuotanto ja kulutus kulkevat käsi kädessä. SDG 12, kestävä kulutus ja tuotanto, oli tässä tarkastelussa kaikkein eniten ristiriidassa muiden tavoitteiden kanssa.
Kirjoittajien viesti on yksinkertainen, kehittyneet maat tarjoavat keskimäärin parempaa ihmisten hyvinvointia, mutta niillä on suurempi ympäristö- ja materiaalijalanjälki, joita on vähennettävä huomattavasti kestävän kehityksen vastuullista kuluttamista ja tuotantoa koskevan tavoitteen 12 saavuttamiseksi. Tämä tulee olemaan vaikeaa, mutta se on kuitenkin mahdollista: jo silläkin perusteella, että Pradhanin ja kumppanien tulosten mukaan maailmasta löytyy myös maita, jossa tämä yhteys on aiemmilla ja nykyisillä poliittisilla ratkaisuilla jo katkaistu. Joka tapauksessa materiaalisen yltäkylläisyyden kasvun ja ihmisen hyvinvoinnin välisen yhteyden katkaiseminen on perusedellytys planetaariselle hyvinvoinnille, johon pureudumme kurssin seuraavassa osiossa.
Meillä on vielä toistaiseksi vain vähän ymmärrystä siitä, millaisia maiden rajat ylittäviä synergioita ja ristiriitoja SDG-tavoitteiden välillä on. Se kuitenkin ymmärretään, että mikäli Agenda 2030 -ohjelman tavoite globaalista hyvinvoinnista ja terveestä planeetasta halutaan saavuttaa, eivät yhdet maat voi saavuttaa SDG-tavoitteita toisten maiden kustannuksella. Kun SDG-tavoitteiden tämänhetkistä toteutumista tarkastellaan maittain, kaikkein korkeimmalle sijoittuvat pohjoismaat Suomi, Ruotsi ja Tanska. Muutoinkin rikkaat OECD-maat, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, lukeutuvat parhaaseen viidennekseen. Sijoitukset keikahtavat kuitenkin hyvin erilaisiksi, kun tarkastellaan sitä, kuinka paljon rajat ylittävää heikentävää vaikutusta muiden maiden SDG-tavoitteiden saavuttamiseen, eli niin kutsuttua läikkymisvaikutusta (spillover effect), mailla on. Tässä tarkastelussa OECD-maat pärjäävät huonosti, ja myös kärjessä olleet Pohjoismaat sijoittuvat vasta heikoimpaan neljännekseen.
Löydät paljon lisää tärkeää ja hyödyllistä tietoa SDG-tavoitteista, niiden saavuttamisesta ja läikkymisvaikutuksesta maittain täältä.
Pohdittavaksi: Olivatko SDG-tavoitteet sinulle tuttuja jo ennestään? Muutuiko näkemyksesi tavoitteista tekstiä lukiessasi? Voit jakaa pohdintasi ja keskustella muiden kurssilaisten kanssa allaolevasta linkistä avautuvalla sivulla.
Jäikö tästä osiosta jotain mieleen, mitä haluaisit kommentoida? Vapaaehtoinen.