2.5 Systeemiset riskit

Vaikka jonkinasteinen kytkeytyneisyys on välttämätöntä järjestelmien olemassaololle ja sopeutumiselle, järjestelmän liian voimakas kytkeytyneisyys voi olla hyvin vaarallista. 

Hyvä esimerkki voimakkaasti kytkeytyneestä järjestelmästä ja sen aiheuttamista riskeistä on tiiviissä väkijoukossa tapahtuva hallitsematon liike, jonka seurauksena ihmiset voivat menettää henkensä. Tiukkaan pakkautuneessa joukossa tahattomat tönäisyt etenevät ja voimistuvat, kun jokainen tönäisty ihminen tönäisee edelleen useampia lähellään olevia ihmisiä. Kerran liikkeelle lähdettyään häiriö helposti voimistuu ja johtaa eri suuntiin eteneviin aaltoihin, kun ihmiset pyrkivät korjaamaan tasapainoaan ja saamaan tilaa ympärilleen. Vaikka yksikään ihminen ei halua aiheuttaa vahinkoa, väkijoukon tiheydestä johtuva liikkeiden kytkeytyneisyys johtaa katastrofiin, kun ihmiset kompastuvat ja jäävät muiden jalkoihin. 

Modernien yhteiskuntien kehitys on kulkenut kohti yhä suurempaa kytkeytyneisyyttä monissa eri järjestelmissä. Tietotekniikan kehittyminen ja sosiaalisen median alustat ovat mahdollistaneet viiveettömän ja lähes minne tahansa yltävän tiedonsiirron, energiajärjestelmät kuten sähköverkot ovat hyvin laajoja ja toisiinsa kytkeytyneitä, laiva- ja ilmaliikenne liikuttavat valtavia määriä ihmisiä ja tavaraa nopeasti ympäri maailmaa ja pääomat liikkuvat esteettä maasta toiseen.

Tämän lisäksi järjestelmät ovat yhä enenevissä määrin kytkeytyneitä toisiinsa. Sähköverkot esimerkiksi ovat välttämättömiä tietoverkkojen toiminnalle, ja tietoverkot ovat tarpeellisia sähköverkkojen toiminnalle. Tietoverkot ovat myös yhä suuremmassa määrin välttämättömiä lähes kaikille yhteiskunnallisille järjestelmille, kuten pankeille, sairaanhoidolle, liikenteelle, kaupalle, tuotannolle, energianjakelulle ja niin edelleen. 

Ei myöskään tule unohtaa “luonnonjärjestelmien” ilmiöiden, kuten myrskyjen, aurinkomyrskyjen, metsäpalojen, tulvien, kuivuuden, tarttuvien tautien, tulivuorenpurkausten ynnä muiden tekijöiden suuria vaikutuksia kaikkiin ihmisten järjestelmiin, eikä ihmisen vaikutuksia luonnonjärjestelmien toimintaan, joista ilmaston ilmastonmuutos ja luonnonvarojen ylikulutuksesta johtuva luontokato ovat ilmeisimmät.

Lisääntyneen kytkeytyneisyyden myötä systeemiset riskit, eli riskit laajan mittakaavan häiriöille, jotka leviävät järjestelmästä toiseen ja voimistuvat, ovat kasvaneet. Yksi tunnetuimmista toteutuneista systeemisistä riskeistä on vuoden 2008 finanssikriisi, jossa koko rahoitusjärjestelmä oli lähellä romahdusta, koska monimutkaiset uudet rahoitusinstrumentit olivat altistaneet kaikki finanssialan toimijat samoille riskeille. Jotkut kyllä osasivat varoittaa kasvavista riskeistä koko talousjärjestelmälle, tunnetuimpana suursijoittaja Warren Buffet, joka kutsui uusia rahoitusinstrumentteja “taloudellisiksi joukkotuhoaseiksi”. Mitään ei kuitenkaan tehty, ennen kuin riski toteutui.

Toinen esimerkki on Covid-19, joka levisi vain muutamassa kuukaudessa koko maailmaan ja aiheutti valtavia muutoksia ihmisten terveyteen, liikkumiseen ja sosiaaliseen elämään. Tieteentekijät olivat varoittaneet globaalin pandemian riskistä toistuvasti, mutta mitään konkreettisia muutoksia järjestelmiin ei tehty ennen kuin riski toteutui. 

Nyt kesällä 2022 Ukrainan sota aiheuttaa ongelmia kansainväliseen diplomatiaan, maailman ruokaturvaan ja Euroopan energiahuoltoon, emmekä luultavasti osaa vielä edes aavistaa, mitkä sodan lopulliset vaikutukset eri järjestelmiin tulevat olemaan. Kriisien eteneminen ei välttämättä ole nopeaa, mutta niitä voi olla erittäin vaikea pysäyttää. Ukrainan 2013-2014 levottomuudet Maidanin aukiolla esimerkiksi tunnistettiin todennäköiseksi järjestelmäkriisin laukaisijaksi jo Frankin ja kumppaneiden tutkimuksessa vuodelta 2014.

Olennaista on ymmärtää, että tekijät, jotka laukaisevat kriisin, eivät ole kriisin syy. Kriisin syy on järjestelmien rakenteessa ja korkeassa kytkeytyneisyydessä. Tällaisessa järjestelmässä pienikin häiriö missä tahansa järjestelmän osassa voi potentiaalisesti laukaista kriisin. Laukaiseva tekijä voi itsessään olla pieni suhteessa sen seurauksiin. Esimerkiksi “arabikevät” 2010-2012, jossa laajat mielenosoitukset, kansannousut ja väkivaltaisuudet levisivät läpi Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän johtaen lukuisiin vallanvaihdoksiin ja yhä jatkuvaan Syyrian sisällissotaan, sai alkunsa korruptioon kyllästyneen tunisialaisen katukauppiaan Mohamed Bouazizin tekemästä polttoitsemurhasta. Bouzasin itsemurha ei tietenkään ollut kriisin syy, mutta se laukaisi olemassa olleet jännitteet valtaeliitin ja kansan välillä. Internet ja joukkotiedotusvälineet levittivät levottomuudet nopeasti koko kulttuuripiiriin.

Mitä seuraavaksi?

Nykyiset monimutkaiset ja toisiinsa kytkeytyneet järjestelmät ovat syntyneet ilman keskusjohtoista suunnittelua yksittäisten toimijoiden, kuten valtioiden ja yritysten, tekemien päätösten seurauksena. Tämä tarkoittaa myös sitä, että maailmassa ei ole olemassa yhtäkään toimijaa tai järjestelmää, joka pystyisi hallinnoimaan tai edes hahmottamaan nykyistä monimutkaisten järjestelmien verkostoa kokonaisuutena.

Paradoksaalisesti yksittäisten toimijoiden pyrkimykset vähentää omia riskejään järjestelmässä saattavat lisätä koko järjestelmän riskiä. Esimerkiksi yksi vuoden 2008 finanssikriisin taustalla olevista tekijöistä oli finanssi-innovaatiot, joiden tarkoituksena oli vähentää sijoittajien kantamaa riskiä. Näiden innovaatioiden leviämisen seurauksena koko globaali finanssijärjestelmä altistui samoille riskeille, mikä lisäsi järjestelmän kytkeytyneisyyttä ja realisoitui lopulta globaalina talouskriisinä.

Tutkijoilla ei valitettavasti ole antaa kovin hyviä neuvoja, kuinka kasvaviin systeemisiin riskeihin tulisi reagoida. Systeemiset riskit ovat nousseet tutkijoiden tietoisuuteen vasta viimeisen parin vuosikymmenen aikana, ja tutkimus on lähinnä keskittynyt riskien luonteen, laajuuden ja moniulotteisuuden hahmottamiseen. Tämänhetkinen ymmärrys on, että riskit ovat suuria, ne ovat alkaneet realisoitua ja että tilanne ei ole minkään toimijan hallinnassa. 

Galaz ja kumppanit (2017) analysoivat globaaleihin systeemisiin riskeihin liittyviä hallinnollisia järjestelmiä ja päätyivät seuraaviin johtopäätöksiin: 

1. Kansainvälisen yhteistyön mekanismeilla, kuten ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja otsonikerroksen suojeluun liittyvillä sopimuksilla, on vaikutusta valtioiden toimintaan, mutta koska nämä sopimukset koskevat yksittäisiä järjestelmiä, niiden kyky hallita kytkeytyneisiin järjestelmiin liittyviä riskejä on kehno. Muutokset kohti monikeskistä hallintoa, hallinnonalojen laajempaa vuorovaikutusta ja kansainvälisten oikeusmekanismien vahvistamista voisivat auttaa systeemisten riskien hallinnassa, mutta näiden muutosten edistäminen ei ole helppoa.
2. Kansainväliseen toimintaan liittyvät normit ja arvot ovat merkityksellisiä, sillä ne luovat johdonmukaisuutta pirstaloituneeseen hallinto- ja toimintaympäristöön. Normien muutos tapahtuu kuitenkin yleensä hitaasti ja “pinnan alla”; todelliset muutokset normeissa ja arvoissa vaativat yleensä toteutuneen kriisin. 
3. Kansainväliset kriisien havaitsemista, hallintaa ja palautumista varten kehitetyt organisaatiot, kuten kansainvälinen atomienergiajärjestö (IAEA) ja YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) voivat toimia resursseina systeemisten riskien hallinnassa. 
4. Näiden instituutioiden kehittäminen niin, että ne pystyisivät paremmin vastaamaan muuttuviin riskeihin, on tarpeellista mutta vaikeaa.
5. Tulevaisuudessa globaaleihin riskeihin ja niiden hallintaan liittyvät keskustelut eivät saa keskittyä pelkkään tehokkuuteen. Hallinnon ja päätösten hyväksyttävyyden kannalta keskeisiä arvoja ovat läpinäkyvyys, laaja osallistuminen ja vastuuvelvollisuus. Näiden arvojen huomiotta jättäminen aiheuttaisi vakavia hyväksyttävyyteen liittyviä ongelmia ja vaikeuttaisi pyrkimyksiä selviytyä tulevaisuudesta, jossa globaalisti verkottuneet riskit korostuvat.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että tietoisuus systeemisistä riskeistä on kasvanut tieteentekijöiden parissa, mutta tämä ei ole ainakaan vielä muuttanut toimintatapoja hallinnollisissa järjestelmissä. Tarvittavia muutoksia pystytään jo hahmottamaan, mutta niiden toimeenpano tulee olemaan hidasta ja vaikeaa ja tapahtuu todennäköisimmin vasta reaktioina toteutuneisiin riskeihin.

Jäikö tästä osiosta jotain mieleen, mitä haluaisit kommentoida?Vapaaehtoinen