1.4 Mikä on järjestelmä?

Jotta voimme syventää ymmärrystä järjestelmistä, on ensin syytä selventää, mitä sanalla järjestelmä (engl. system) tarkoitetaan.

Yleisluontoisen määritelmän mukaan järjestelmä koostuu osista ja osien välisistä (toiminnallisista) yhteyksistä, jotka muodostavat kokonaisuuden. Tämä yleisluontoinen määritelmä jättää kuitenkin paljon sanomatta järjestelmien luonteesta, ja on paljon erilaisia järjestelmiä, joiden kuvailu ja ymmärtäminen edellyttää hieman tarkempaa määritelmää ja kuvailua.

Donella Meadowsin mukaan järjestelmä on toisiinsa yhteydessä olevien osatekijöiden joukko, joka on johdonmukaisesti järjestäytynyt niin, että se saa jotakin aikaan. Tätä määritelmää tutkimalla selviää, että järjestelmässä on kolme olennaista asiaa: (1) osatekijät, (2) osatekijöiden väliset yhteydet ja (3) tarkoitus (engl. function or purpose).

Meadows siis lisää yleisluontoiseen järjestelmän määritelmään myös järjestelmän tarkoituksen. Tulemme kohta huomaamaan, että on myös järjestelmiä, joilla ei ole tarkoitusta tai joiden tarkoitus on epäselvä. Mutta ensin tarkastelemme järjestelmiä, joiden tarkoitus on helppo mieltää.

Esimerkiksi eläin, kuten ihminen, voidaan nähdä kudoksista koostuvana järjestelmänä, jonka eri kudosten välinen toiminta on sovitettu yhteen siten, että se edistää eläimen eloonjääntiä ja lisääntymistä. Myös kasvit ovat vastaavia järjestelmiä. Metsät ja muut ekosysteemit taas ovat kasveista, eläimistä, muista eliöistä sekä elottomasta luonnosta koostuvia järjestelmiä, joissa eri lajien toiminta yhdessä mahdollistaa niiden kaikkien olemassaolon.    

Jalkapallojoukkue on järjestelmä, joka koostuu pelaajista ja valmentajista. Joukkueen säännöt ja toimintatavat määrittävät, kuinka pelaajat ja valmentajat toimivat yhdessä, ja joukkueen tarkoitus voi olla esimerkiksi pitää hauskaa ja voittaa otteluita.

Jalkapallo-ottelua puolestaan voidaan pitää järjestelmänä, joka koostuu kahdesta joukkueesta, tuomareista, pelikentästä ja pallosta. Järjestelmän tarkoitus on selvittää, kumpi joukkueista on parempi, ja järjestelmän osatekijöiden vuorovaikutuksia määrittävät pelin säännöt ja fysiikan lait, jotka vaikuttavat pelaajiin ja palloon.

Edellisessä osiossa puhuimme myös prosesseista, joilla viitataan järjestelmien toimintaan. Järjestelmän sisäiset prosessit ovat kyseisen järjestelmän toiminnalle ominaisia tapahtumasarjoja; jalkapallojoukkueen tapauksessa esimerkiksi harjoitukset. Ja koska käytännössä kaikki järjestelmät ovat avoimia järjestelmiä, niillä on vaikutusta myös järjestelmän ulkopuolisiin prosesseihin, eli muiden järjestelmien toimintaan. Jalkapallojoukkueen vaikutukset ulottuvat esimerkiksi muihin joukkueisiin (otteluiden kautta) ja pelaajien perheisiin (ajankäytön kautta).

Järjestelmän ja satunnaisen osatekijöiden joukon ero on järjestelmän osien yhteinen, tarkoituksellinen toiminta. Yksitoista satunnaista ihmistä torilla ei muodosta järjestelmää, koska he eivät toimi yhteistä tarkoitusta varten. Yksitoista saman joukkueen jäsentä jalkapallokentällä taasen muodostavat järjestelmän, sillä heidän toiminnallaan on yhteinen tarkoitus.

Mitä yhtenäisempää (eli järjestelmällisempää) osatekijöiden toiminta on, sitä selvempi on kokonaisuuden järjestelmäluonne. Alle kouluikäisten jalkapallojoukkueissa pelaajat usein unohtuvat leikkimään ja puuhaamaan omiaan kesken pelin, joten näiden joukkueiden järjestelmäluonne on vähäisempi kuin ammattilaisjoukkueiden, joiden toiminta on hyvin päämäärätietoista.

Kaikilla järjestelmillä ei ole tarkoitusta

Kaikilla järjestelmillä ei kuitenkaan ole tarkoitusta. Esimerkiksi ilmastojärjestelmällä ei ole tarkoitusta: ilmakehän molekyylien liikkeiden ja vuorovaikutusten tarkoituksena ei ole tuottaa sateita tietyille alueille ja kuivuutta toisaalle, vaikka sateet ja kuivuus ovatkin seurausta ilmastojärjestelmän toiminnasta.

Meadowsin käyttämää järjestelmän määritelmää, joka painottaa toiminnan yhteistä tarkoitusta, onkin mielekästä käyttää vain, kun puhutaan järjestelmistä, jotka on (1) kehitetty jotakin tarkoitusta varten, kuten jalkapallojoukkue on kehitetty otteluiden voittamista ja hauskanpitoa varten, tai jotka (2) ovat kehittyneet palvelemaan jotakin tarkoitusta, kuten eliöt ovat kehittyneet edistämään eloonjäämistään ja lisääntymistään. 

Puhtaasti fysikaalisten luonnonjärjestelmien, kuten ilmastojärjestelmän, toiminnan seurauksena syntyviä suuremman mittakaavan ilmiöitä kutsutaan usein emergenteiksi ilmiöiksi. Emergentit ilmiöt ovat usein jollakin tavalla laadullisesti erilaisia tai kokemuksellisesti sellaisia, että niitä on hyvä kuvata omilla termeillään ja käsitteillään. 

Ilmastojärjestelmän emergentteihin ilmiöihin viittaamme puhumalla esimerkiksi tuulesta ja lämpötilasta sen sijaan, että puhuisimme molekyylien liikkeistä ja törmäyksistä. Pohjoisen pallonpuoliskon selvästi toisistaan erottuvat vuodenajat - kevät, kesä, syksy ja talvi - ovat olleet tällaisia emergenttejä, säännönmukaisesti toistuvia ilmiöitä. Ilmastonmuutoksen myötä ilmastojärjestelmässä tapahtuvat muutokset ovat kuitenkin muuttamassa näitä ilmiöitä ja kokemuksiamme niistä.

Sisäkkäisten järjestelmien tarkoituksesta

Ihmisten toimintaa koskevat järjestelmät koostuvat tyypillisesti monista sisäkkäisistä järjestelmistä (tai toimijoista), joilla kaikilla voi olla erilaisia päämääriä tai tarkoituksia, jotka eivät välttämättä ole sopusoinnussa keskenään tai koko järjestelmän tarkoituksen kanssa. 

Yliopisto esimerkiksi on järjestelmä, jonka lain asettamana tehtävänä on “edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa.” Yliopisto koostuu kuitenkin monista eri toimijoista, joilla on omat päämääränsä.

Yliopiston taloudesta vastaava hallinto huolehtii yliopiston vakavaraisuudesta, professori haluaa tehdä tutkimusta, ja opiskelija haluaa korkeita arvosanoja. Jos taloushallinto kutistaa yliopiston menoja vähentämällä henkilökuntaa, professori laiminlyö opetusta tutkimuksen vuoksi tai opiskelija huijaa tentissä, ei yliopiston tehtävä välttämättä toteudu, vaikka yksittäisten toimijoiden päämäärät toteutuvat.

Toimivissa järjestelmissä järjestelmän sisällä toimivien tekijöiden päämäärät ovat yhteneväisiä koko järjestelmän päämäärän kanssa. Tämän sopusoinnun saavuttaminen ja ylläpito on yksi kestävien järjestelmien tärkeimmistä ominaisuuksista.

Järjestelmän merkitys ilmenee sen toiminnassa

Käytännössä mikään järjestelmä ei kuitenkaan toimi täydellisesti, tuottaen vain toivottuja lopputuloksia. Jalkapallojoukkue ei aina voita, eikä treeneissä ole aina hauskaa. Eliöt ikääntyvät ja kuolevat, muun muassa syöpäkasvaimiin, jotka ovat järjestelmän kontrollista karanneita solulinjoja.

Järjestelmien merkitys onkin monesti helpompi hahmottaa havainnoimalla niiden todellista toimintaa ja todellisia seurauksia, julkilausutun tai oletetun tarkoituksen sijaan. Jos esimerkiksi valtio sanoo pyrkivänsä eroon fossiilisista polttoaineista mutta tukee niiden tuotantoa tai kannustaa niiden käyttöön esimerkiksi alennetuilla verokannoilla, valtio tosiasiallisesti ylläpitää fossiilisten polttoaineiden käyttöä omalla toiminnallaan. Järjestelmän merkitys ilmenee järjestelmän toiminnassa ja seurauksissa, ei väitetyssä tarkoituksessa.

Jäikö tästä osiosta jotain mieleen, mitä haluaisit kommentoida?Vapaaehtoinen.