4.4 Planetaarinen hyvinvointi vaatii muuttamaan sekä mieltä että toimintaa

Nyt ja lähitulevaisuudessa tehtävät toimet vaikuttavat merkittävästi sekä nykyisten että tulevien ihmissukupolvien ja muunlajisten elämänmuotojen hyvinvoinnin mahdollisuuksiin. Joidenkin lajien ja luontotyyppien osalta kyse on jopa olemassaolosta – mahdollisuudesta elämän kyseisessä muodossa jatkumiseen. Ympäristöetiikan suuriin nimiin lukeutuva Holmes Rolston III on todennut, että “Lajien hävittäminen on kuin sivujen repimistä kirjasta, joka on kirjoitettu kielellä jota tuskin osaamme vielä edes lukea”. Rolstonin mukaan meillä on moraalinen velvollisuus suojella vaarantuneita lajeja, sillä meillä on velvollisuus kunnioittaa ja arvostaa lajeja historiallisesti ainutlaatuisina elämän ja sen uusiutumiskyvyn jatkumoina. Ajatus on vahvasti planetaarisen hyvinvoinnin hengen mukainen. 

Samaan tapaan syväekologian pioneeri ja merkittävä norjalaisfilosofi Arne Naess puhui elämästä rikkaana historiallisena prosessina, jossa elämän paljastuminen, “auki kääriytyminen” ja kehittyminen (suomessa ei ole yhtä hyvää käännöstä monimerkityksiselle englannin kielen sanalle unfolding) saa valtavan monia erilaisia muotoja. Elämän potentiaali toteutuu erilaisissa lajityypillisissä elämänmuodoissa ja erilaisille ekosysteemeille tyypillisissä toiminnallisissa kokonaisuuksissa, joita me ihmiset havaitsemme erilaisina elämänmuotojen kokoelmina ja aistittavina kokonaisuuksina (havumetsä, tunturiaapa, vuoristoniitty). Arne Naess asetti syväekologisen etiikan keskiöön ajatuksen, että kaikilla näillä elämänmuodoilla on moraalinen oikeus itsensä toteuttamiseen (self-realisation) eli niille lajityypillisiin olemisen ja elämisen muotoihin – planetaarisen hyvinvoinnin käsitteillä sanottuna hyvinvointiin.

Myös ihminen lajina on yksi ainutlaatuisten historiallisten jatkumoiden ilmentymä. Itsemme toteuttaminen on myös meille hyvinvoinnin korkein muoto, joka edellyttää sekä planetaarisen hyvinvoinnin sisältämien prosessien eheyttä materiaalisten tarpeidemme tyydyttämiseksi että meille lajityypillisten psykologisten ja sosiaalisten tarpeiden tyydyttämistä. Tällainen hyvinvointikäsitys on vahvasti eudaimoninen eli hyvän elämän elämistä (nautintojen sijaan) korostava, kuten opimme Hyvä elämä ja planetaarinen hyvinvointi -kurssilla.

Ihmiskunnan kulttuurinen monimuotoisuus ja sopeutuminen hyvin erilaisiin olosuhteisiin on ihmislajin rikkaus ja tuottanut lajin sisäistä monimuotoisuutta. Ihmiset ovat (pitkälti kulttuurin ja teknologian ansiosta) generalisteja eli lajina pystymme elämään hyvin monenlaisissa olosuhteissa. Sen lisäksi teknologinen kehityksemme ja tiedonsiirron välineet sekä tallennetun ja aiemman tiedon päälle kasatun ja muokkautuvan uuden tiedon kerryttäminen – kuten tieteellinen toiminta – ovat tuottaneet suuren määrän välineitä, jotka auttavat muokkaamaan erilaisia ympäristöolosuhteita meille paitsi elinkelpoisiksi myös mieluisiksi ja mukavammiksi.

Elinympäristön muokkaamisen kykymme on kuitenkin saavuttanut sellaisen mittakaavan ja kompleksisuuden, että ihmistoiminnan vaikutukset vaarantavat niitä maapallo- ja ekosysteemitason prosesseja, joiden toiminnallinen eheys on kaiken hyvinvoinnin perusta. Kaiken lisäksi ympäristön muokkaamisen kyvyt tekevät ihmislajin hyväosaisista yhteisöistä muihin elämänmuotoihin verrattuna poikkeuksellisen sietokykyisiä ympäristön tilan häiriöille. Monet muut lajit ja ihmiskunnan sisäisten riistosuhteiden myötä huonompaan asemaan ajetut ihmisyhteisöt kärsivät jo siinä vaiheessa, kun hyväosaisemmat ihmisyhteisöt voivat perustarpeidensa tyydyttämistä vakavasti uhkaavien seikkojen sijasta edelleen keskittyä pohtimaan keittiöverhojen väriä, joulukoristeita tai sosiaalisessa mediassa jakamansa viestin tarkkaa sanamuotoa.

Ekososiaalinen sivistys (filosofi Arto O. Salosen esittelemä idea, jota käsittelimme Hyvä elämä ja planetaarinen hyvinvointi -kurssin osiossa 3.1) ja vastuullinen kansalaisuus merkitsevät sen tiedostamista, että me kaikki olemme ihmisten määrittämien kansalaisuuksien lisäksi myös koko biosfäärin eli elonkehän jäseniä miljoonien muiden lajien edustajien kanssa. Hyödymme samoista prosesseista, joiden myötä elämä maapallolla on aikojen saatossa muotoutunut nykymuotoonsa ja jatkaa muotoutumistaan koko ajan, ja osallistumme niihin. Sillä, millaisiksi rakennamme ihmisten omia järjestelmiä ja niitä ylläpitäviä prosesseja, on valtava vaikutus tulevaisuuteen. Vaikka ihmisten järjestelmät ovat monessa suhteessa monimutkaistuvia ja niiden täydellinen hallinta ei ole mahdollista, ne ovat siitä huolimatta ihmisten järjestelmiä: niiden olemassaolo ja toiminta on kiinni siitä, mitä ihmiset ajattelevat, sanovat ja tekevät. Siksi järjestelmät ovat myös muutettavissa. Me kaikki olemme näiden järjestelmien jäseniä lukuisten roolien kautta, ja rooleistamme käsin meillä on myös mahdollisuus ja vastuu vaikuttaa näihin järjestelmiin planetaarisen hyvinvoinnin tavoittelemiseksi sekä sanojen että tekojen kautta.

Jäikö tästä osiosta jotain mieleen, mitä haluaisit kommentoida? Vapaaehtoinen.