3.6. Oikeudenmukainen siirtymä
3.6 Oikeudenmukainen siirtymä
Järjestelmämurroksilla on merkittäviä sosio-ekonomisia ja kulttuurisia vaikutuksia. Jos näitä vaikutuksia ei ole tapahtunut, riittävä järjestelmätason murros ei todennäköisesti ole tosiasiassa toteutunut. Esimerkiksi siirtyminen vähäpäästöisempään yhteiskuntaan tuo jotkin elinkeinot ja kulttuurisesti normalisoituneet toimintatavat tiensä päähän ja luo uudenlaisia työpaikkoja ja arkisia toimintatapoja. Uudistukset vaativat päivittämään sekä omaa toimintaa että osaamista. Muutoksilla on myös hyvinvointivaikutuksia. Siksi on tärkeää tarkastella kestävyysmurroksen vaikutuksia myös oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Nykyään puhutaan laajasti oikeudenmukaisesta siirtymästä tai reilusta murroksesta (engl. just transition), kun tarkoitetaan kestävyysmurroksen oikeudenmukaisuutta tai aiheeseen liittyviä toimia ja tutkimusta.
Oikeudenmukainen siirtymä on saanut eniten huomiota energiamurroksen kohdalla. Se on otettu osaksi fossiilisen energiantuotannon kuten hiiliteollisuuden toimien alasajoon tähtääviä politiikkaohjelmia sekä sopimuksia, kuten EU:n vihreän siirtymän politiikkaa koskevaa sopimusta (European New Deal). Globaalien ilmastoneuvotteluiden kokouksessa vuonna 2018 Katowicessa hyväksyttiin ensimmäinen oikeudenmukaiseen siirtymään liittyvä ilmastoneuvottelujen oheisasiakirja, Solidarity and Just Transition Silesia Declaration (avautuu uuteen ikkunaan). Julistus ajoittui juuri Puolan Katowicen kokoukseen, sillä Puolassa kivihiileen perustuva, hiili-intensiivinen eli niin sanottu ruskea talous muodostaa yhä hyvin merkittävän osan taloudesta, ja maa on vähähiilisyyssiirtymän osalta jälkijunassa useimpiin Euroopan maihin verrattuna. Silesian alueella (josta pääosa kuuluu Puolaan) hiiliala työllistää yhä 2020-luvun alussa noin 17 000 henkeä ja kaikkiaan Puolassa noin 90 000 henkeä. Koska moni muu maa on jo pitkällä uusiutuvan energiateknologian ratkaisujen kehittämisessä, voi tällaisen maan energia-alan olla vaikea päästä hyötymään murroksen positiivisista talous- ja työpaikkavaikutuksista.
Oikeudenmukaisuuden perusajatus – se, että jokainen ihminen ansaitsee tulla kohdelluksi yhtäläisen ihmisarvon mukaisesti – on kantava inhimillisen toiminnan ja moraalin perusidea. Ajatus on myös YK:n ihmisoikeuksien julistuksen ja kestävän kehityksen Agenda 2030:n taustalla. Samoin pohjoismainen hyvinvointivaltion idea perustuu oikeudenmukaisuudelle – pyrkimykselle turvata yhteiskunnan jäsenille yhtäläiset hyvän elämän tavoittelun mahdollisuudet. Oikeudenmukaisuuden perusajatuksen myötä kestävyysmurroksen oikeudenmukaisuus on itsessään arvokas tavoite. Olisi vaikea sanoa ympäristöongelmia ratkovaa mutta epäoikeudenmukaisuutta lisäävää kehitystä kestäväksi.
Oikeudenmukainen siirtymä on tärkeä myös pitkän aikavälin yhteiskunnallisen vakauden näkökulmasta. Jos politiikkatoimet tai murroksen seuraukset kohtelevat eri ihmisryhmiä hyvin eri tavoin ja esimerkiksi voimistavat hyväosaisuuden ja huono-osaisuuden kasautumista, syrjäytymistä tai sosio-kulttuurisia vastakkainasetteluja, murros saattaa sahata omaa oksaansa. Kasvavat sosiaaliset haitat voivat johtaa ajan mittaan sellaiseen kasvavien sosiaalisten ongelmien, luottamuspulan ja tyytymättömyyden kierteeseen sekä myös suoraan murroksen vastustamiseen, että saavutetut ympäristövoitot menetetään. Ekologisten kriisien ratkaiseminen kestävästi edellyttää yhteiskunnallisen vakauden turvaamista. Siirtymän oikeudenmukaisuuden edistämistä onkin kutsuttu myös poliittiseksi riskienhallinnaksi.
Toisinaan oikeudenmukaisen siirtymän idealla viitataan lähinnä fossiilienergia-alan elinkeinotoiminnasta vahvasti riippuvaisten alueiden ja alan työntekijöiden selviämiseen energiamurroksesta. Yhä useammin oikeudenmukainen siirtymä tarkoittaa kuitenkin kestävyysmurroksen oikeudenmukaisuusvaikutuksien laajaa tarkastelua koko yhteiskunnan ja kaikkien olennaisten seikkojen, kuten hyvinvointivaikutusten, näkökulmasta. Tarkastelemme alla oikeudenmukaisen siirtymän edistämistä molemmista kulmista.
Sähkön saatavuus on keskeinen kysymys globaalissa energiamurroksessa ja sen oikeudenmukaisuudessa. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa yli puoli miljardia ihmistä elää ilman sähköä. Erityisesti maaseudulla sähkön saatavuus on usein heikko. Kuva ruandalaisesta kylästä. (Kuva: Azuri Technologies, CC BY-NC-ND 2.0.)
Siirtymäkeskustelussa erityistä huomioita on saanut fossiilialan työntekijöiden asema, etenkin hiiliteollisuuden alasajon vuoksi. Hiiliteollisuus on ollut suuri mutta alueellisesti painottunut työllistäjä. Hiilen tuotannon alasajon vaikutukset jakautuvatkin epätasaisesti: useimmilla alueilla vaikutus on olematon tai vähäinen, mutta hiilialueilla se merkitsee työpaikkojen massakatoa. Pahimmillaan se voi ajaa alueellisen elinvoiman negatiiviseen kierteeseen, jos työttömyys ensin hiiliteollisuuden alasajon myötä moninkertaistuu (verotulot vähenevät) ja sen seurauksena ostovoima heikkenee (muiden yritysten asiakkaat vähenevät, jolloin vaikeudet lisääntymät muillakin yrityksillä ja verotulot vähenevät entisestään). Alueen tulevaisuudennäkymät heikkenevät merkittävästi, eikä alue enää houkuttele uusia asukkaita, vaan poismuutto kiihtyy.
1990-luvun alusta lähtien EU-maista on kadonnut noin 410 000 hiilialan työpaikkaa sekä yleisemmän energiajärjestelmiä koskettaneen muutoksen että ilmastotoimien seurauksena. Saksasta ja Hollannista alan työpaikat alkoivat vähetä jo aiemmin; niistä alan työpaikkoja on lakkautettu yli 400 000. Ilmastolle raskailta aloilta katoavat työpaikat ovat usein matalan koulutustason tehtäviä. Vihreä siirtymä luo uusia työpaikkoja puhtaamman teknologian aloille, tietotyöhön ja palveluihin. Nämä työpaikat vaativat usein korkeampaa koulutustasoa ja uudelleen kouluttautumista. Työpaikan vaihtaminen on siis haastavaa. Suurten tuotantoyksiköiden alasajo voi hetkellisesti koventaa merkittävästi kilpailua helpoimmin saavutettavista vaihtoehtoisista työpaikoista.
Yllä mainituista syistä johtuen kestävyyssiirtymän reiluuden tärkeimpiä kysymyksiä on muutokset suoraan kokevien työntekijöiden toimeentulomahdollisuuksien parantaminen. Keinoja siihen ovat esimerkiksi tukiraha uusien töiden perässä muuttamiseen, uudelleenkoulutuksen tuet, uraneuvonta, varhennetut eläkeratkaisut ja suurilla työnantajilla työpaikkakohtainen neuvonta. Työntekijöiden kuuleminen osana näiden tukitoimien suunnittelua ja toteuttamista on myös tärkeää oikeudenmukaisuudelle.
Vaikka työpaikkojen osalta oikeudenmukaisen siirtymän päähuomio on ollut energiamurroksessa, myös etenkin maatalouden alkutuottajien asema on tärkeä kysymys. Kuten Ruokamurros-osiossa opimme, kestävyysmurros mullistaa maataloutta, mutta vallitsevien eriarvoisuuksien takia viljelijöillä on usein heikot resurssit vastata muutosvaatimuksiin, jotka voivat tarkoittaa jopa tietyistä pelloista tai eläintuotannosta luopumista tai vähintäänkin merkittäviä investointeja kasvituotantoon ja viljelytapojen muutoksiin. Koska nykyisen järjestelmän ongelmien takia viljelijöiden toimintaresurssit ovat heikkoja, oikeudenmukaisuus edellyttää, että viljelijöille tarjotaan resursseja ja tukea kestävyysmurroksen nimissä vaadittujen muutosten toteuttamiseen. Kestävyysmurros tulee toki ravistelemaan työpaikkoja ja työelämää myös monilla muilla aloilla tulevaisuudessa, eikä kaikkia mullistuksia ole vielä helppoa edes arvioida.
Työpaikkavaikutusten lisäksi murroksella tulee olemaan monia muita seurauksia ihmisten hyvinvointiin ja toiminnan mahdollisuuksiin. Ympäristötoimien hyväksyttävyyden ja murroksen reiluuden kannalta on tärkeää tarkastella koko kestävyyssiirtymän vaikutuksia yhteiskuntaan ja eri ihmisryhmiin oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Keskeinen kysymys on, miten ihmisten mahdollisuudet hyvinvoinnin tavoitteluun muuttuvat ympäristöpoliittisten toimien myötä. Eri ihmisryhmät voivat olla sosiaalisesti haavoittuvia (alttiita ja herkkiä) erilaisten ilmastotoimien sivuvaikutuksille etenkin siksi, että ilmastotoimet liittyvät niin vahvasti kaikelle ihmiselämälle keskeiseen energiaan. Luonnon monimuotoisuutta suojelevan ympäristöpolitiikan vaikutukset hyvinvointiin ovat paikallisempia, ja niitä käsittelemme hieman myöhemmin osallistumisen ja kuulluksi tulemisen näkökulmasta.
Erityishuomiota on kiinnitettävä hyvinvoinnin tavoittelun perusedellytyksiin kuten energia- ja ruokaturvaan, materiaalisiin perustarpeisiin sekä terveyden ja mielenterveyden turvaamisen ja osallisuuden (muiden ihmisten kanssa tekemisen ja toimimisen) perusedellytyksiin. Erityisen keskeinen aihe on perustarpeiden turvaaminen. Koska valtaosa kulutuksen ympäristövaikutuksista liittyy energian käyttöön, liikkumiseen ja ruokaan, tulevat murroksen ohjauskeinot melko varmasti nostamaan perustarpeiden tyydyttämisen kustannuksia. Tällainen hintojen nousu lienee myös välttämätöntä kulutuksen ohjaamiseksi, sillä korkean tulotason maiden keskivertoväestöltä menee energiaan, liikkumiseen ja ruokaan niin pieni osa tuloista, että näiden hyödykkeiden ylikuluttaminen ja hukkakäyttö on helppoa ja tapahtuu lähes huomaamatta. Pienituloisemmille tämä voi tarkoittaa kuitenkin energiaköyhyyden ja ruokaturvattomuuden riskejä tai osallisuuden heikkenemistä, jos paikasta toiseen arjessa liikkuminen rajoittuu merkittävästi kustannusten vuoksi. Siksi ympäristöpolitiikan tueksi tarvitaan vahvaa sosiaalipolitiikkaa, joka varmistaa pienituloisten hyvinvoinnin tavoittelun mahdollisuudet.
Oikeudenmukaisen siirtymän kannalta olennaisten kysymysten tunnistaminen on osa tutkimusperinnettä, jonka juuret ovat ympäristöoikeudenmukaisuutta koskevassa filosofian ja yhteiskuntatieteiden tutkimuksessa. Vuonna 2022 kansainvälinen tutkijaryhmä julkaisi tätä kokonaisuutta kuvaavan joukon oikeudenmukaisen siirtymän periaatteita. Periaatteet kattavat kaikki ne osa-alueet, jotka oikeudenmukaisen siirtymän tarkastelu vaatii ottamaan huomioon.
Periaatteet korostavat hyvinvointiin suoraan vaikuttavien seikkojen (perustarpeet, toimeentulo, ympäristön terveys) lisäksi yhtäläisen ihmisarvon kannalta keskeisiä reiluuden elementtejä. Näihin kuuluvat erilaisia elämäntapoja ja arvomaailmoja kunnioittava pluralismi (sosio-kulttuurinen oikeudenmukaisuus), globaalien ja tulevia sukupolvia koskevien vaikutusten huomioon ottaminen sekä eri toimijoiden muutosvalmiuksia vahvistava kyvykkyyksien tukeminen. Globaalivaikutusten tarkastelu on tärkeää siksi, etteivät esimerkiksi yhtäällä toteutetut ilmastotoimet aiheuttaisi sosiaalisia ja ekologisia ongelmia kaukana. Näin esimerkiksi kävi silloin, kun EU:n biopolttoainestrategia alkoi ruokkia palmuöljyn tuotantoa ja jopa metsänraivausta heikon ympäristösääntelyn ja matalan tulotason maissa. Vuonna 2020 lähes neljännes EU:n ajoneuvoissa käytettävästä biodieselistä oli palmuöljyä (ja kaikkiaan EU käytti tuona vuonna palmuöljyä enemmän kuin esimerkiksi Kiina). Sittemmin EU on säätänyt uuden uusiutuvan energian direktiivin, jossa yhtenä tavoitteena on luopua palmuöljyyn perustuvista polttoaineista vuoteen 2030 mennessä.
Kuten todettua, oikeudenmukaisuuteen lukeutuu ihmisten yhtäläinen oikeus hyvinvoinnin tavoitteluun. Planetaarisen hyvinvoinnin näkökulmasta vaatimus laajenee koskemaan koko elonkehää: oikeudenmukaisen siirtymän periaatteisiin kuuluvat myös luontovaikutukset ja muunlajisten eläinten oikeudet. Kestävyysmurroksen keinojen tulisi turvata myös ei-inhimillisen elämän hyvinvoinnin mahdollisuudet sekä laajempien systeemien että muunlajisten eläinten osalta.
Eläinkysymys on keskeinen esimerkiksi ruoan tuotannossa. Ilmaston kannalta kaiken syötävän, maalla elävien eläinten lihan kannattaisi ilman muuta olla tehotuotettua broilerinlihaa. Myös kulutustottumukset ovat menneet jo pitkään tähän suuntaan, joten vaatimus punaisen lihan korvaamisesta lintujen lihalla näyttäisi helpolta reitiltä merkittäviin ruokajärjestelmän päästövähennyksiin. Kuitenkin planetaarisen sekä eläinyksilöiden hyvinvoinnin kannalta broilerinlihan tehotuotanto on katastrofaalinen järjestelmä, minkä lisäksi siirtymä esimerkiksi naudanlihasta broileriin lisäisi tuotanto-oloihin pakotettujen eläinten lukumäärää ruokajärjestelmässä valtavasti (ks. myös Ruokamurros-osion tietolaatikko eläintuotannosta). Halpaan peltorehuun perustuva kasvatusprosessi on myös monimuotoisuuden kannalta huono tuotantomuoto, kun taas nautaeläinten kasvatus voi tietyissä oloissa tukea uhanalaisten lajien elinympäristöjä (niittylaidunnus perinneniityillä). Planetaarinen hyvinvointi oikeudenmukaisen siirtymän näkökulmana kiinnittääkin erityistä huomiota siihen, ettei oikeudenmukaisuusvaikutusten tarkastelua tule rajata pelkästään ihmisvaikutuksiin eikä ilmastovaikutuksiin.
Oikeudenmukaisuutta ei voida saavuttaa murroksessa täydellisesti parhaimmillakaan poluilla. Tähän on kolme pääsyytä:
- Nyky-yhteiskunta on epäoikeudenmukainen ja eriarvoisuuksia tuottava niin monilla eri tasoilla ja eri mittakaavoissa, että kaikkien näiden nykytilan ongelmien ja niistä seuraavien haavoittuvuuksien huomioon ottaminen päätöksenteossa on mahdotonta.
- Järjestelmämurros koskee niin monimutkaisia järjestelmiä, ettei tarvittavien murrosta edistävien keinojen vaikutuksia kyetä koskaan täydellisesti ennustamaan tai hallitsemaan.
- Kestävyysmurroksen aikaansaaminen edellyttää tehokkaita toimia sellaisessa aikaikkunassa, että täydellisimpien mahdollisten ratkaisujen etsimiseen ja esimerkiksi oikeudenmukaisuuden kannalta ideaalisiin siirtymäaikoihin eri toiminnoissa ei ole aikaa.
Kestävyysmurroksen oikeudenmukaisuus tarkoittaakin kestävään tulevaisuuteen riittävän nopeasti vievien reittien joukosta mahdollisimman oikeudenmukaisen reitin valitsemista ja sen suuntaan pyrkimistä. Sekä julkinen politiikka että yritykset voivat vaikuttaa myös murrokseen liittyvien hyötyjen ja haittojen reilumpaan jakautumiseen. Siirtymäpolitiikassa voidaan myös käyttää hyvityksiä, jos ympäristötoimet aiheuttavat kohtuuttomia haittoja. Samalla kestävyysmurroksen aikaansaaminen on pidettävä toiminnan ensisijaisena tavoitteena: epäreiluin murros on tekemättä jätetty murros.
Päätösprosessien oikeudenmukaisuudesta: paikallinen kuuleminen
Monia päästövähennyksiin tähtääviä hankkeita, politiikkatoimia ja luonnonsuojelutoimia on kritisoitu ylhäältä alas johtamisesta: paikallisten huolet, näkökulmat ja käytännöt sekä kulttuuriset seikat sivuutetaan. Kuulematta jättäminen on epäoikeudenmukaista: paikallisilla ei ole ollut mahdollisuutta sanoa sanaansa päätöksiin ja prosesseihin, jotka tulevat vaikuttamaan nimenomaan heidän elämäänsä. Esimerkiksi lajiensuojeluun tähtäävien suojelualueiden perustamista on kritisoitu siitä, että toimivaksi suojelulogiikaksi oletetaan lähtökohtaisesti tiettyjen luonnonalueiden rajaaminen pois ihmiskäytön piiristä. Tämä voi sekä olla suojelun kannalta tehotonta että johtaa paikallisiin toimeentuloa ja sosiaalista järjestystä koskeviin konflikteihin ja pahimmillaan väkivaltatilanteisiin, kun tiettyjen ihmisryhmien elämää ja esimerkiksi toimeentulon mahdollisuuksia rajoitetaan merkittävästi yhteisön ulkopuolelta tulevien toimeenpanosuunnitelmien ja vaatimusten perusteella. Näin ollen päätösprosessien oikeudenmukaisuudella on suojelutoimien onnistumisen turvaamiselle pitkällä aikavälillä myös strategista merkitystä.
Ilmastonmuutoksen hillintään liittyvä keskustelu osallistamisen tärkeydestä ja esimerkiksi paikallisten kuulemisesta uusiutuvan energian hankkeiden yhteydessä on jo vakiintunut osaksi yhteiskunnallista ymmärrystä. Toistaiseksi kansalaisten ja paikallisryhmien päätösprosesseihin osallistamiselta puuttuvat kuitenkin toimivat mallit. Riskinä on aidon vuorovaikutuksen puute (“kuullaan muttei kuunnella”) ja toisaalta myös kestävyystoimien vesittyminen, jos osallistamisessa eniten ääneen pääsevät hyväosaiset ja nykytilanteesta hyötyvät toimijat tai sellaiset ryhmät, joiden intresseissä on muista syistä vastustaa murroksen edellyttämiä paikallistason ratkaisuja. Siksi prosesseissa on tärkeää varmistaa kuulemisen tasapuolisuus. Esimerkiksi paikallisten eriarvoisuuksien ja valtasuhteiden jättäminen huomiotta voi johtaa siihen, että eri ryhmien ”neutraalisti kohteleminen” (jossa minkään ryhmän näkemyksille tai tilanteelle ei anneta erillistä huomiota) voimistaa olemassa olevia eriarvoisuuksia ja valtarakenteita. Myös ilmastonmuutokseen sopeutumisen suunnittelua on kritisoitu teknokraattisuudesta ja johtamisnäkökulman korostamisesta: paikallistasolla vallitsevat eriarvoisuudet ja niiden vaikutukset eri ryhmien kokemiin haasteisiin ja sopeutumisen hyötyjen ja haittojen jakautumiseen jäävät vaille riittävää huomiota.
Kansalaispaneelit ympäristöpolitiikan tukena
Kansalaisten osallistaminen kestävyysmurrosta koskevaan päätöksentekoon on viime vuonna lisääntynyt monilla tasoilla. Vuorovaikutteisemmat tavat, kuten kansalaisraadit ja kansalaispaneelit sekä kansankokoukset, ovat tulleet yhä suositummiksi, kun taas yksisuuntainen tiedonvälitys ja mielipiteiden kartoitus (tiedotustilaisuudet tai kyselyt) on kohdannut kasvavaa kritiikkiä. Etenkin ilmastotoimiin liittyviä kansalaispaneeleja on Euroopassa sekä kansallisella että kaupunkien tasolla, ja myös European Green Deal korostaa osallisuutta ilmastotoimissa. Raati tai paneeli voi olla määräajaksi perustettu tai pysyvämpi menettelytapa. Tehtävänanto voi vaihdella hyvin yleisestä (kansallisen tason suosituksia ilmastotoimiin) hyvin rajattuun (paikallisyhteisöstä koottu paneeli tuulivoimahankkeen ohjaamiseksi tai vaikkapa kouluruokailun oppilaspaneeli arvioimaan oppilaille mieluisia kouluruokailun kestävyystekoja).
Eräs syy kansalaisten osallistamiselle ilmastotoimien suunnitteluun on yleisen hyväksynnän lisääminen ilmastotoimia kohtaan. Esimerkiksi Ranskassa vuonna 2019 perustettu The French Citizens Convention for Climate -kansankokous syntyi pitkälti reaktiona keltaliiviliikkeen protesteihin. Marraskuussa 2018 sadat tuhannet ranskalaiset kokoontuivat vastustamaan presidentti Macronin politiikkatoimia, kuten kaavailtua polttoaineiden hinnankorotusta, ja mielenosoitukset jatkuivat vuoden 2020 alkuun saakka lähes viikottain. Vuonna 2019 perustettu kansankokous kokoontui seitsemän kertaa monipäiväisesti tavoitteenaan muodostaa näkemys hyväksyttävistä keinoista 40 % kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi vuoteen 2030 mennessä. Kansankokouksen 150 osallistujaa valittiin satunnaisotannalla eri väestöryhmistä. Kansankokous jätti 149 suositusta ja valitsi kolme ehdotusta kansanäänestykseen. Suositukset vaikuttivat vuonna 2021 säädettyyn ilmasto- ja resilienssilakiin. Poliittisessa prosessissa suositukset laimenivat: kansankokous ja tutkijat totesivatkin, ettei lopullinen laki heijastanut kansankokouksen henkeä ja esityksiä riittävästi. Toisaalta esimerkiksi lyhyiden maan sisäisten lentomatkojen kielto Ranskassa vuoden 2023 alusta lähtien oli juuri kansankokouksen seurausta. Ranskan esimerkki osoittaa, miten valtaapitävillä on viime kädessä mahdollisuus ajaa kansalaisten punnittujenkin näkemyksien yli. Toisaalta laajalla kansalaisotannalla muodostetut suositukset antavat päättäjille viestin toimien laajasta hyväksynnästä: laaja hyväksyntä vähentää poliittista riskiä ja voi siksi edistää ilmastotoimien suosiota myös päättäjien keskuudessa.
Toistaiseksi kansalaisraadit ovat harvemmin käsitelleet luontokysymyksiä. Factor-tutkimushanke järjesti Lapissa vuonna 2022 metsäraadin, jonka tuloksena oli punnittu kansalaisnäkemys Lapin metsien käytöstä oikeudenmukaisella ja ilmaston huomioivalla tavalla. Raatiin valittiin yli 200 halukkaan joukosta 33 jäsentä edustamaan eri alueita, ikäryhmiä ja koulutusasteita. Raati työskenteli yhdessä kahtena viikonloppuna. Raadin työskentely tuotti neuvoa-antavan syötteen Lapin liiton vihreän siirtymän jaostolle. Lisätietoa Metsäraadista ja sen kannanotosta on Factor-tutkimushankkeen sivulla (linkki avautuu uuteen ikkunaan).
Onnistuneen raadin tai paneelin aikaansaaminen vaatii panostamista osallistujien valitsemiseen, työskentelytapojen suunnittelemiseen sekä toiminnasta ja tavoitteista viestimiseen. Osallistujajoukon moninaisuus ja edustavuus on tärkeää paneelin hyväksyttävyydelle. Aktiivisimpien vapaaehtoisten mukaan valitseminen tai vaikkapa paneelin koostaminen osittain poliittisista päättäjistä ja osittain kansalaisista voi johtaa kriitiikkiin puolueellisuudesta ja epäilyihin paneelin tarkoitusperistä. Tärkeää on myös, että osallistujille annetaan realistinen kuva paneelin tarkoituksesta. Liian suuret odotukset voivat jopa pahentaa epäluottamusta päätöksentekoa ja osallistamista kohtaan, kun työskentely tai sen vaikutukset eivät lainkaan vastaa odotuksia. Usein paneelit eivät saa ehdotuksiaan suoraan läpi, sillä nykyjärjestelmässä valta ja vakiintuneet toimintatavat voivat ajaa aidon osallistamisen yli. Paneelien vaikutus voi silloin olla merkittävämpi epäsuoralla tavalla: ne lisäävät tietoisuutta, hyväksyttävyyttä ja vipuvoimaa kestävyystoimien edistämiseen julkisessa politiikassa.
Energiademokratia
Energiademokratian ytimessä ovat vaateet sosiaalisesta ja ympäristöllisestä oikeudenmukaisuudesta, ja samalla sen kritiikin kohteena on nykyinen fossiilisiin polttoaineisiin ja ydinvoimaan perustuva keskitetty, harvainvaltaa ylläpitävä yritystasoinen energiajärjestelmä. Energiademokratia peräänkuuluttaa hajautettua, demokratisoitua ja kansalaisten ja yhteisöjen hallinnoimiin uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa energiatulevaisuutta, jossa energiapoliittinen valta kuuluu työntekijöille, kotitalouksille, yhteisöille ja julkiselle sektorille. Energiademokratia siis painottaa ihmisten roolia kansalaisina kuluttajien sijaan ja määrittelee energiahyödykkeet ja -tarvikkeet julkisiksi, yhteisiksi resursseiksi. Energiademokratian näkökulmasta energiamurroksessa onkin huomioitava ympäristökriisin, kuten ilmastonmuutoksen ratkaisemisen, ohella myös muita arvoja, kuten ihmisten välinen oikeudenmukaisuus.
Myös energiademokratiakeskustelussa nousee usein esille luonnon ja ihmisten hyvinvointiin keskittyvien arvojen ristiriitaisuus. Energiapolitiikan valtavirtaiseen puhetapaan kuuluu demokraattisen päätöksenteon pitäminen liian hitaana ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta. Demokraattisten prosessien hidastavasta vaikutuksesta uusiutuvan energian lisäämiseen on runsaasti esimerkkejä eri puolilta maailmaa, Suomi mukaan lukien. Varsinkin tuulivoimarakentamisen osalta paikalliset asukkaat ovat esimerkiksi valitusmenettelyjen kautta hidastaneet tai estäneet tuulivoimaloiden rakentamista. Nämä ristiriidat ovat huomionarvoisia mutta vain osatotuus. Uusiutuvan energian hankkeissa paikallisten asukkaiden huomioiminen päätöksenteossa ja ottaminen tuulivoimaloiden osakkeenomistajiksi vähentää haitan kokemusta ja sen myötä myös valituksia. Saksan energiakäänne – ”Energiewende” (ks. Osio 2.3) osoittaa, että kansalaisten omistama energia voi olla ratkaisevassa roolissa energiamurroksessa.
Muiksi perusteiksi energiajärjestelmän demokratisoimiselle mainitaan usein niin käytännöllisiä kuin normatiivisiakin syitä. Kansalaisten vahvemmin mukaan ottaminen lisää päätöksentekoon paikallista tietoa ja sellaisia nyansseja, joita teknokraattinen keskitetty päätöksenteko ei tunnista, minkä lisäksi osallistumisen vahvistaminen lisää mahdollisuutta tehdä päätöksiä yhteisen hyvän nimissä. Normatiiviselta eli sääntöihin ja päätöksentekoon liittyvältä kannalta katsottuna osallistumisen mahdollistamisen peruste on yksinkertainen: ihmisten tulee voida vaikuttaa heihin itseensä kohdistuvaan päätöksentekoon. Energiademokratia maalailee siis energiajärjestelmästä yhdenlaisen tulevaisuuden ihannekuvan, jossa kansalaiset ovat energiapolitiikasta hyötyviä ja kiinnostuneita energiankuluttajia ja -tuottajia sekä energiapolitiikkaa ja energiantuotantoa harjoittavien toimijoiden vastuuvelvollisuuden vartijoita. Energian hallinnassa keskeistä on valveutuneiden ja vastuullisten kansalaisten laaja osallistuminen yhteiseen hyvään tähtääviä energiavalintoja koskevaan päätöksentekoon.
Kuva: Jet Reyes, Pexels.
Jäikö tästä osiosta jotain mieleen, mitä haluaisit kommentoida? Vapaaehtoinen.