1.1. Mikä kestävyysmurros?

Maapallon nykytila on ihmistoiminnan kokonaisvaikutuksen vuoksi kaukana planetaarisesta hyvinvoinnista. Hyvinvoinnin tai hyvän elämän edellytykset ovat jakautuneet hyvin epätasaisesti niin, että tietyillä ihmisryhmillä ja muilla lajeilla menee erittäin hyvin samalla kun monien muiden ryhmien ja lajien hyvinvoinnin tavoittelu tai jopa olemassaolon edellytykset on tehty lähes mahdottomiksi. Kuten olemme aiemmilla tämän sarjan kursseilla oppineet, maapallon ja ihmisten järjestelmät kietoutuvat toisiinsa, ja siksi planetaarisen hyvinvoinnin esteenä on moninaisten ongelmien kudelma. 

Kestävyyden kannalta merkittävimmän haasteen muodostavat ihmisten rakentamat tuotannon, kulutuksen ja yhteistoiminnan järjestelmät: erityisesti energia-, ruoka- ja liikennejärjestelmät sekä niihin kietoutuvat kaupankäynnin järjestelmät. Näitä järjestelmiä ylläpitävät prosessit tuottavat niin paljon haitallisia ympäristövaikutuksia, että maapallon ja ekosysteemien prosessien kyky turvata ihmisten ja muun luonnon hyvinvoinnin edellytykset on uhattuna.

Kestävyysmurros on planetaarisen hyvinvoinnin edellytys. Kestävyysmurros tarkoittaa ihmisjärjestelmien toimintaperiaatteiden ja prosessien kokonaisvaltaista muuttamista. Kestävyysmurroksiin erikoistunut tutkija James Patterson kollegoineen määrittelee nämä murrokset sosio-teknis-ekologisten järjestelmien rakenteellisten, toiminnallisten sekä vuorovaikutuksia ja tavoitteita koskevien ulottuvuuksien perustavanlaatuisiksi muutoksiksi, joiden myötä järjestelmän toimintatavat ja vaikutukset muuttuvat olennaisesti. (Tällä kurssilla järjestelmä-sanalla viittaamme monimutkaisiin järjestelmiin, emme siis esimerkiksi yksilöihin, vaikka nekin ovat eräänlaisia järjestelmiä kuten olemme oppineet.) 

Tarvittavaa muutosta kutsutaan nimenomaan kestävyysmurrokseksi (engl. sustainability transformation, sustainability transition), jotta muutosten kokonaisvaltaisuus, kauaskantoisuus ja hallittavuuden haaste korostuu. Toisinaan puhutaan myös matkanteon prosessia korostaen kestävyyssiirtymästä ja joissain maissa suunnanmuutosta korostaen käänteestä (esimerkiksi Saksan Energiewende). Kestävyysmurroksen perimmäinen, välttämätön tavoite on ihmistoiminnan ympäristövaikutusten hillitseminen hyvinvoinnin edellytysten turvaamiseksi. Kestävyyden ideaan kuuluu myös ajatus sosiaalisesta kestävyydestä ja ihmishyvinvoinnin tasa-arvoisuudesta. On kuitenkin huomioitava, että sosiaalinen kestävyys ja hyvinvoinnin tasa-arvoisuus eivät voi parantua saati säilyä kovin korkeina, mikäli toiminnan ekologinen perusta eli maapallojärjestelmien tila ei ole riittävän hyvä. Kestävyysmurros tapahtuu siis vain, jos ihmistoiminnan haitallisia ympäristövaikutuksia saadaan radikaalisti pienemmiksi.

Kestävyysmurros on nykytutkimuksessa ja julkisessa keskustelussa yleensä ihmiskeskeisesti määritelty idea: murroksen tavoitteeksi asetetaan nykyisten ja tulevien ihmisten hyvinvoinnin tavoittelun edellytysten turvaaminen ja ihmisten yhteiskuntien näkökulmasta suhteellisen vakaat elinolot. Planetaarisen hyvinvoinnin näkökulma on ei-ihmiskeskeinen. Silloin kestävyysmurroksen tavoite on kunnianhimoisempi: myös ei-inhimillisen hyvinvoinnin edellytykset sekä lajien ja populaatioiden olemassaolo on turvattava niiden itsensä vuoksi, ei vain siksi, että ei-inhimillinen luonto on myös ihmisten hyvinvoinnin perusta. Tällä kurssilla jatkamme pohdintoja siitä, miten planetaarisen hyvinvoinnin näkökulma vaikuttaa kestävyysmurroksen tavoitteisiin ja niiden edistämiseen. 

Kokonaisvaltainen murros ja sen aikaansaaminen kestävästi edellyttää puuttumista ongelmien juurisyihin eli kestämättömyyttä ylläpitäviin rakenteisiin, prosesseihin ja arvostuksiin sen sijaan, että hoidettaisiin teknisesti pelkkiä ”oireita”, kuten hiilidioksidipäästöjä. Juurisyiksi voidaan lukea etenkin kestämättömiä rakenteita ja käytäntöjä ylläpitävät, vahvan aseman saaneet (jopa itsestäänselviksi muuttuneet) ajattelutavat eli paradigmat. Vahva asema tarkoittaa, että vaikka muita näkemyksiä on, vallitseva paradigma tulkitaan lopulta kuitenkin parhaaksi tavaksi tietyn ilmiön ja haasteen käsittämiseen ja ratkaisemiseen. Keski- ja korkean tulotason maiden parissa sekä vauraimpien maiden johtaman kansainvälisen politiikan keskusteluissa vallitsevan aseman saaneita paradigmoja ovat esimerkiksi jatkuvan talouskasvun tavoittelu sekä hyvän elämän ja hyvinvoinnin yhdistäminen materiaaliseen elintasoon ja siihen liittyvä elintaso-odotusten ja kulutuksen kasvun kierre. Vaikeimmat ympäristöongelmat palautuvat näihin paradigmoihin; ne ovat ilmastonmuutoksen ja monimuotoisuuskadon juurisyitä.

Vaurauden kanssa vahvasti korreloivaa ylikulutusta ylläpitävät ajattelutavat, kulttuuriset normit ja talousjärjestelmä ovat ympäristöongelmien juurisyitä. Energiaan, liikkumiseen ja ruokaan liittyvä kulutus aiheuttaa tyypillisesti eniten ilmastopäästöjä. Kuvaajassa esimerkkinä Japanin kaupunkialueiden kotitalouksien kulutuksen epäsuorien päästöjen jakautuminen vuonna 2015. Näillä tarkoitetaan päästöjä, joita kulutettujen tuotteiden ja palveluiden tuottaminen, jakelu, kierrätys tai käytöstä poistaminen aiheuttavat (eli kaikki kulutuksen päästöt paitsi fossiilisten polttoaineiden suora käyttö kotitalouksissa).

YK:n vuonna 2019 julkaistun globaalin kestävän kehityksen raportin mukaan kestävyysmurros edellyttää muutoksia erityisesti kuudella ihmiselämän ja ihmisyhteisöjen toiminnan osa-alueella:

• Kestävän energian saanti kaikille
• Kestävät ruokajärjestelmät ja terveelliset ruokatottumukset
• Kestävä ja oikeudenmukainen talous
• Kaupunkien ja kaupunkiseutujen kestävyys
• Globaalien luonnonjärjestelmien turvaaminen
• Kansalaisten hyvinvointi ja toimintamahdollisuudet

Listalla on kaksi ihmisten tarpeiden tyydyttämisen kannalta keskeistä tuotannon ja kulutuksen järjestelmää (energia- ja ruokajärjestelmät), tuotannon ja kulutuksen tapoja pitkälti säätelevä talousjärjestelmä, sekä ihmiskunnan enemmistön arkisen asumisen ja toiminnan ympäristön muodostava kaupunkijärjestelmä. Kaksi viimeistä kohtaa puolestaan koskevat järjestelmien toiminnan ja vaikutusten tavoitetiloja: ihmisten hyvinvoinnin ja globaalin ekologisen kestävyyden turvaaminen.

Kuten olemme aiemmilla kursseilla oppineet, ihmisjärjestelmät sekä maapallon ja ekosysteemien järjestelmät ovat kietoutuneet toisiinsa niin tiiviisti, että laajoja ihmisjärjestelmiä kuten yhteiskuntia ja kaupunkeja on syytä ajatella sosio-ekologisina järjestelminä. Näissä järjestelmissä ihmis- ja muunlajiset toimijat osallistuvat samoihin prosesseihin, erilaisiin energian ja aineen virtoihin, vaikkakin eri tavoin ja eri rooleissa. Eri toimijat hyötyvät ja kärsivät prosessien seurauksista eri tavoin esimerkiksi vaurauden kasautuessa yhtäälle ja saasteiden tai metsäkadon vaikutusten toisaalle. Erilaiset takaisinkytkennät puolestaan voivat voimistaa tai heikentää näitä seurauksia; näitä vaikutuksia käytiin läpi sarjan toisella kurssilla.

Kun järjestelmää pitäisi muuttaa, ei pelkkä kaikkien järjestelmien kuvaaminen toisiinsa kietoutuneina kuitenkaan vie pitkälle. “Kaikki vaikuttaa kaikkeen” -toteamus voi tuottaa lamauttavan ajatuksen siitä, että asioiden kulkuun puuttuminen hyvin aikein joko ei muuta mitään tai muuttaa aivan liikaa tai vääriä asioita. Siksi kestävyysmurroksen edistäminen vaatii ymmärrystä siitä, millä tavoin järjestelmiin voi ja kannattaisi vaikuttaa.

On ymmärrettävä nykytila, tavoite ja matka

Kestävyysmurroksen ajattelun ja edistämisen kannalta hyödyllinen tieto lähestyy järjestelmiä ja muutosta kolmesta tulokulmasta:

A. Järjestelmiä koskeva tieto (system knowledge)

B. Tavoitteita koskeva tieto (target knowledge)

C. Muutosta koskeva tieto (transformation knowedge)

Järjestelmiä tutkivat tieteenalat tuottavat järjestelmiä koskevaa tietoa eli erilaisia kuvauksia maailmasta sosio-ekologisena kokonaisuutena ja eri prosessien lainalaisuuksista. Tämä tieto muodostaa nykytilanteen tilannekuvia eli karttoja. Järjestelmätason näkökulmasta rakennetut kartat ja eri tieteenalojen tuottamat karttatasot auttavat hahmottamaan isoa kuvaa tilanteesta. Samalla tarvitaan tarkempia kuvauksia keskeisten järjestelmien rakenteista ja prosesseista. Esimerkiksi ruokajärjestelmien osalta iso kuva kertoo muun muassa, että ruokaan liittyvä toiminta aiheuttaa vähintään neljänneksen mutta mahdollisesti jopa 40 % ihmistoiminnasta johtuvista ilmastovaikutuksista ja että merkittävimpiä syitä tälle ovat maankäyttö sekä lihan ja maidon tuotannon ja kulutuksen nykytaso. Tarkemmat kuvaukset puolestaan kertovat esimerkiksi, miksi lihantuotanto aiheuttaa niin paljon päästöjä ja millaiset poliittiset, teknologiset ja kulttuuriset seikat ylläpitävät ympäristön ja terveyden kannalta kestämätöntä lihan kulutusta. Kestävyysmurroksen yhteydessä korostuu tarve ymmärtää juuri ihmisjärjestelmien toimintaperiaatteita: Miksi esimerkiksi talousjärjestelmien toimintaa ohjaa riippuvuus taloudellisesta kasvusta? Miten teknologisia murroksia vaikeuttavat polkuriippuvuudet (järjestelmän historiasta johtuva taipumus juuri tiettyyn kehityssuuntaan, josta on vaikea irrottautua) syntyvät ja syvenevät, ja miten niistä voidaan irtautua? Opimme näistä vuorovaikutuksista ja järjestelmien toimintaan puuttumisen keinoista lisää tämän kurssin edetessä.

Tieteen ja teknologian tuottamaa (kirjaimellisesti) isoa kuvaa Brasilian São Simãon alueelta. Kansainväliseltä avaruusasemalta otettu kaunis kuva voi näyttää ilman tietoa ja tulkintaa “luonnonkauniilta”. Aluetta kuitenkin leimaavat ihmisten massiiviset ja yhteennivoutuneet energia-, liikenne- ja ruokajärjestelmät ja niiden aiheuttamat vaikutukset elonkehään. Kuvaa halkova vesialue on São Simãon suuren padon ja vesivoimalan varastoallas, joka on myös osa tavarankuljetukselle ja kaupankäynnille tärkeää vesireittiä Keski-Brasiliasta rannikkoa kohti. Maa-alueet ovat melkein kokonaan erilaisten peltojen ja lihakarjan laidunten peitossa. (Kuva: NASA/ISS, CC BY 2.0.)

Järjestelmien nykytilaa sekä järjestelmiä pyörittävien prosessien lainalaisuuksia ja erilaisten järjestelmään vaikuttavien muutossysäysten vaikutuksia tutkitaan paljon matemaattisin menetelmin, jotka käyttävät valtavia datamääriä laskennan pohjana ja joiden yleistyminen on tullut mahdolliseksi vasta riittävän tietoteknisen kehityksen myötä. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen seuranta ja ilmastonmuutoksen vaikutusten arviointi perustuu olennaisesti ilmastomalleihin, joiden kehityshistoria on tieteen suuria saavutuksia. Ilmastomallit ovat jatkuvasti kehittyneet ja muuttuneet yhä hienovaraisemmiksi, ja niiden toimivuutta on jatkuvasti kehitetty menneisyyttä koskevan tiedon perusteella. Malleista tulee myös yhä tarkempia, kun tietokoneet pystyvät käsittelemään suurempia tietomääriä. Esimerkiksi nykyisissä ilmastomalleissa ilmakehä jaetaan 100 x 100 km kokoisiin ruutuihin ja kymmeniin kerroksiin. Ilmakehän säätelyn prosesseihin olennaisesti vaikuttavat meret on myös nykyään liitetty malleihin ja ne kuvataan 20–60 kerroksella, ja varsinaisia laskutoimituksia näiden kuutioiden sisäisistä ja välisistä vuorovaikutuksista kertyy valtava määrä supertietokoneiden laskettavaksi. Samaan aikaan ilmastonmuutostiede tunnistaa tuottamansa tiedon ja mallien olevan “ikuisesti kesken” ja vaativan jatkuvaa kehittämistä. 

Tavoitteita koskeva tieto yhdistää arvoihin, arvostuksiin ja hyvään elämään liittyvää tietoa ja kulttuurisia käsityksiä (Hyvä elämä ja planetaarinen hyvinvointi -kurssi) järjestelmien toimintaa koskevaan tietoon. Näin muodostuu käsitys toivotuista tulevaisuudennäkymistä; tulevaisuudentutkimuksen suomalainen pioneeri Pentti Malaska puhui ensimmäisten joukossa tulevaisuuskartoista. Koska kaiken hyvinvoinnin tavoittelun perusta on riittävän vakaa ja hyvinvoinnin mahdollistava elinympäristö, on ilmastovaikutuksiltaan niin sanotusti hiilineutraali ja luonnon monimuotoisuutta turvaava yhteiskunta välttämätön osa jokaista sellaista tulevaisuuden visiota, jossa tavoitteena on hyvinvoinnin edellytysten turvaaminen. Monet muut tulevaisuuden tilaa koskevat kysymykset ovat ainakin osittain kulttuuri- ja arvosidonnaisia kysymyksiä. Eri ihmisryhmillä voi siten olla monia erilaisia ja yhtäläisesti perusteltavissa olevia näkemyksiä siitä, millainen tila on tavoiteltava: esimerkiksi asutaanko tulevaisuudessa enimmäkseen kaupungeissa ja minkä kokoisissa kaupungeissa, millaisin asunnoin ja keiden kanssa asuen asuminen on järjestetty, ja millaista työnteko tulevaisuudessa on (tai järjestetäänkö yhteiskunta niin, että työnteon käsite nykyisessä merkityksessään muuttuu epäolennaiseksi).

Tavoiteltavan tulevaisuuden on kuitenkin oltava ekologisten reunaehtojen osalta realistinen. Esimerkiksi tutkimus erilaisten ruoan- ja energiantuotannon muotojen ympäristövaikutuksista sanelee osaltaan, millaiset tulevaisuuskuvat voivat täyttää tavoitteen hiilineutraalista ja luonnon monimuotoisuutta suojelevasta, planetaarista hyvinvointia tukevasta yhteiskunnasta. Tällaista tietoa ei voi tavoittaa pelkällä “maalaisjärjellä” vaan tieteellinen tieto ilmasto- ja luontovaikutuksista on välttämätöntä. Täsmentävä tieto kertoo muun muassa kestävistä energian tuottamisen tavoista ja määrällisistä reunaehdoista sekä siitä, millaiset ruokavaliot ja ruoan tuottamisen tavat ovat yhteensopivia ilmasto- ja monimuotoisuustavoitteiden kanssa. Jatkuvasti myös kehitellään uusia käytäntöjä ja teknologisia ratkaisuja, jotka saattavat tehdä aiemmin mahdottomilta vaikuttaneita tulevaisuuskuvia mahdollisiksi. Kun tunnemme tarkemmin tulevaisuuskuvien ekologisia reunaehtoja, on mahdollista myös nähdä tarvittavien muutosten luonne ja mittakaava nykytilaan nähden.

Nykytilan ja tavoitellun tulevaisuuden, tai nykykarttojen ja tulevaisuuskarttojen, välille tarvitaan tietoa siitä, miten tavoiteltua tulevaisuutta kohti pääsee. Tämä muutosta koskeva tieto kuvaa reittejä tavoitetilaan, tämän kurssin tapauksessa planetaariseen hyvinvointiin, jonka esitämme olevan välttämätön osa kaikkia kestäviä ja vastuullisia tulevaisuuden visioita. Tällä kurssilla juuri muutosta koskeva tieto on johtava teema. Kestävyysmurrosta koskeva järjestelmätutkimus on keskittynyt tuottamaan muutosta koskevaa tietoa, tulevaisuudentutkimus puolestaan on erikoistunut kehittämään välineitä ja tuottamaan tietoa sekä vaihtoehtoisten tulevaisuuksien tulevaisuuskuvista ja sinne vievien reittien hahmottamisesta. Eri aikajänteillä tarkasteltuna muutosta koskeva tieto saa myös hyvin erilaisia muotoja. Lisäksi, ennen kuin hahmotetaan tulevaisuuksia ja sinne vieviä reittejä, on tärkeää kerrata nykytilan ja muutoksen seuraamisen tapoja ja periaatteita.

Jäikö tästä osiosta jotain mieleen, mitä haluaisit kommentoida? Vapaaehtoinen.