1.1. Antroposeeni eli ihmisen aika?


Holoseenista antroposeeniin: ihmisten vaikutuksia kartoittamassa

Maapallomme on ollut olemassa noin neljä ja puoli miljardia vuotta, ja elämää sillä on ollut ainakin kolmen ja puolen miljardin vuoden ajan. Moderni ihminen sen sijaan kehittyi noin 200 000 vuotta sitten.

Jos maapallon elämän historia kuvitellaan yhden vuoden aikajanalle, elämä syntyi ensimmäinen tammikuuta, ja moderni ihminen saapui mukaan tarinaan vasta uudenvuodenaattona, puoli tuntia ennen keskiyötä. Olemme siis varsin uusia tulokkaita planeetallamme.

Ilmasto on vaihdellut paljon maapallon historiassa. Suurimman osan ajasta se on ollut melko lämmin. On kuitenkin ollut myös viisi kylmempää aikakautta, joita kutsutaan jääkausijaksoiksi. Näitä kausia määrittää mannerjää maapallon navoilla. Elämme tälläkin hetkellä vielä viimeisintä jääkausijaksoa, jota kutsutaan kvartäärikaudeksi ja joka alkoi noin kaksi ja puoli miljoonaa vuotta sitten. Jääkausiaika jatkuu siis edelleen, sillä Grönlanti ja Etelämanner ovat vieläkin paksun jään peittämiä.

Kvartäärikauden eli nykyisen jääkausijakson aikana lämpötila on vaihdellut kylmien jäätiköitymiskausien (glasiaalijaksojen) ja lämpimämpien jäätiköiden vetäytymisjaksojen (interglasiaalijaksojen) välillä. Interglasiaalien lämpötila on ollut monta astetta jäätiköitymiskausia korkeampi. Glasiaalien aikana napajää on levittäytynyt matalammille leveysasteille, kun taas interglasiaalien aikana jää on vetäytynyt kohti napoja.

Säännöllinen vaihtelu jäätiköitymiskausien ja interglasiaalien välillä on seurausta vaihtelusta maapallon kiertoradassa auringon ympäri sekä maapallon pyörimisakselin suunnassa, jotka vaikuttavat auringon säteilyn määrään eri leveysasteilla ja eri vuodenaikoina (näistä tarkemmin myöhemmin kurssilla). Nämä vaihtelut tapahtuvat hitaasti, kymmenien tuhansien vuosien jaksoissa eivätkä ole nykyisen ilmastonmuutoksen taustalla. Jäätiköitymiskaudet ovat kestäneet tyypillisesti noin 70 000 – 90 000 vuotta, kun taas interglasiaalit ovat olleet kestoltaan huomattavasti lyhyempiä, 10 000 – 20 000 vuotta. Nykyinen interglasiaali, joka on geologisessa ajanlaskussa nimetty holoseeniksi, alkoi noin 12 000 vuotta sitten. Holoseenin aikana maapallon keskilämpötila on ollut huomattavan vakaa, vaihtelun pysyessä noin yhden asteen sisällä yli 11 000 vuotta, ennen nykyistä nopeaa ihmisen aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä.

Ihmisen uskotaan kuitenkin vaikuttaneen ilmastoon jo kauan ennen teollista aikakautta. Euroopassa ja Kiinassa jo tuhansia vuosia sitten tapahtuneen metsien hävityksen ja maatalouden uskotaan nostaneen kasvihuonekaasujen (hiilidioksidin ja metaanin) pitoisuuksia ilmakehässä ja vaikuttaneen holoseenin suhteellisen vakaaseen ilmastoon.

Holoseenin vakaiden olosuhteiden vaikutukset ihmiskunnan kehitykseen ovat kiistattomat. Vakaa ilmasto mahdollisti ensinnäkin maatalouden kehittymisen ja pitkäaikaisten asumusten rakentamisen sekä väkiluvun kasvun. Nämä kehityskulut mahdollistivat toisaalta myös kulttuurisen ja teknologisen kehityksen, mikä on lopulta johtanut esimerkiksi internetin ja keinoälyn keksimiseen, ihmisten maailmanlaajuisen liikkuvuuden helpottumiseen tai yhä monimutkaisempien lääketieteellisten teknologioiden syntyyn.

Nyt näyttää kuitenkin siltä, että holoseeni on loppumassa. Tällä kertaa syynä eivät kuitenkaan ole muutokset planeetan kiertoradassa vaan ihmisen toiminta. Geologiassa aikakaudet määritellään tutkimalla maaperän kerroksia ja erottamalla toisistaan selvästi erottuvia kerrostumia, joita luonnehtivat esimerkiksi erilaisten eliölajien fossiilit. Tutkijat katsovat nyt, että ihmiskunnan vaikutus maapallon biologisiin ja geologisiin toimintoihin on niin merkittävää, että nämä merkit tulevat näkymään maaperän kerrostumissa. Onkin ehdotettu, että emme enää elä holoseenissa, vaan antroposeenissa, jota määrittää ihmisen toiminnan laajamittainen vaikutus koko maapallolla.


Ihmisen aika

Antroposeeni-termi juontuu antiikin kreikan sanasta “anthropo”, joka tarkoittaa ihmistä, sekä sanasta “kainos” (seeni), joka viittaa uuteen tai läheiseen. Tieteen termipankin määritelmän mukaan antroposeeni on “ihmiskunnan aikakausi maailman historiassa, jolloin ihminen omilla teoillaan vaikuttaa olennaisesti ympäröivään luontoon kuten ilmastonmuutokseen”. Käsitteen popularisoivat kemisti Paul Crutzen ja biologi Eugene Stoermer 2000-luvulla. He viittasivat käsitteellä ihmisten vaikutusvallan kasvamiseen maapallolla ja ehdottivat, että tämä tämä ihmisen vaikutusten leimaama aika tulisi erottaa omaksi geologiseksi aikakaudekseen holoseenin seuraajaksi.

Antroposeeni on käsitteenä kuitenkin kiistanalainen, sillä sen määritelmästä ja alkuajankohdasta on erimielisyyksiä eri tieteenalojen välillä (ja jopa niiden sisällä). Monet tutkijat ovat myös kritisoineet antroposeeni-käsitettä muun muassa siitä, että se niputtaa ihmiset yhtenäiseksi massaksi, jolla on yhtäläinen vaikutus maapalloon. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan vaikuta maapalloomme samalla tavoin, vaan kehittyneillä mailla on huomattavasti suurempi vastuu esimerkiksi luonnonvarojen ylikulutuksesta.

Varmaa kuitenkin on, että ihmislajin toiminnalla on hyvin laaja-alaisia vaikutuksia elämään maapallolla, ja lajimme toiminta on johtanut muun muassa ilmastonmuutokseen sekä biodiversiteetin eli luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen. Tämän takia tarvitsemme uudenlaista planetaarista hyvinvointia, joka kattaa sekä ihmisten että muiden eläinten ja luonnon hyvinvoinnin.

Kun ihmiset edesauttavat ilmiöitä kuten ilmastonmuutosta ja luonnon monimuotoisuuden häviämistä, he vaikuttavat myös omaan hyvinvointiinsa, sillä maapallon kantokykyä tarvitaan myös ihmisten hyvinvointiin. Antroposeeni on siis myös poliittinen kysymys, jonka ratkaiseminen vaatii ihmisen ja luonnon suhteen määrittelemistä uudelleen. Kuten Tero Toivanen ja Ari Korhonen (2017, 3) toteavat:

"Antroposeenissa ei ole kyse vain yksittäisistä tosiasioista, tieteen tuloksista ja niiden oikeasta tulkinnasta [...]. Tuskin missään yh­teiskunnallisen ajattelun kohtaamassa asiassa on nimittäin hankalampaa tietää, mistä itse asiassa puhutaan: Mitä on se luonto, jonka ihmisen toiminta on tuhoamassa? Mitä on se politiikka, jota ”me ihmiset” olemme tähän saakka toteuttaneet ajaaksemme meidän ihmisten yhteistä etua ja jonka nyt täytyisi ottaa ensimmäistä kertaa huomioon myös meidän planeettamme?"

On joka tapauksessa selvää, että esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja luontokadon pysäyttäminen vaativat uudenlaisia ympäristötekoja. Tämä tarkoittaa esimerkiksi radikaalia muutosta energian tuotannon tavoissa ja ehkä myös energian käytössä. Lajien häviämisen pysäyttämiseksi on välttämätöntä vähentää eritoten maankäytön haitallisia vaikutuksia luonnolle. Näihin tekoihin paneudumme tällä kurssilla niin yhteiskunnan ja kulttuurin kuin yksilönkin tasolla.

Seuraavaksi tarkastelemme kahta ihmisten aiheuttamaa ilmiötä: maapallon biodiversiteetin vähenemistä, eli luontokatoa, ja ilmastonmuutosta sekä näiden vaikutuksia ihmisten ja koko planeetan hyvinvointiin.


Jäikö tästä osiosta jotain mieleen, mitä haluaisit kommentoida? Vapaaehtoinen.

Last modified: Thursday, 14 March 2024, 1:39 PM