Mitä luontojalanjäljen mittarit ovat?

Luontojalanjäljen arviointiin on kehitetty erilaisia mittareita. Niistä puhutaan tieteellisissä teksteissä usein myös samaa tarkoittavalla termillä indikaattorit. Luontojalanjäljen arvioinnin tarkoituksesta ja tarkastelun kohteesta riippuen arviointi tehdään käyttämällä yhtä tai useampaa mittaria, jotka voivat kuvata esimerkiksi lajimäärän tai lajien yksilömäärän muutosta, lajien häviämisriskiä tai luontotyyppien rakennepiirteiden ekologista tilaa jollakin maantieteellisellä alueella. Tutustutaan tässä alaosiossa esimerkinomaisesti joihinkin luontojalanjäljen arvioinnissa yleisesti käytettyihin tai yleistymässä oleviin mittareihin. Kyseisten mittareiden toimintaperiaatteiden yksityiskohtainen ymmärtäminen ja opettelu ei ole tarpeellista kurssin oppimistavoitteiden näkökulmasta, mutta esimerkkien tarkoituksena on havainnollistaa sitä, millaisia mittareita luontojalanjäljen arviointiin on olemassa.

Luonnon monimuotoisuus ja siihen sisältyvät vuorovaikutussuhteet ovat hyvin monitahoisia. Tämän vuoksi yksittäisellä mittarilla ei pystytä kaikenkattavasti arvioimaan tarkastelun kohteena olevan toiminnan luontovaikutuksia ja syntyneiden vaikutusten roolia luonnon monimuotoisuuden heikentymisessä. Muutoksia luonnon monimuotoisuudessa pystytään kuitenkin arvioimaan eri näkökulmista käyttämällä useampia mittareita. Esimerkiksi lajimäärän muutosta ja lajien yksilömäärien muutosta kuvaavat mittarit kertovat eri asioista eikä niillä saatuja tuloksia ole siten mahdollista verrata keskenään. Jokainen mittari sisältää myös laskennallisia eroja, esimerkiksi sen osalta, mitä eliölajeja tai ajureita mittari käytön hetkellä huomioi. Edellä mainituista syistä mittarin valinnassa on tärkeää punnita eri mittareiden ominaisuuksia ja tehdä valinta sen perusteella, mitä tarkoitusta varten laskentaa tehdään. Usein mittari on valmiiksi määritelty laskennassa käytettävissä tietokannoissa, ja tällöin on tärkeää perehtyä tietokantojen hyödyntämien mittareiden ominaisuuksiin, jotta tulosten tulkinnassa pystytään huomioimaan mittareiden vahvuudet ja kehityskohdat.

Luontojalanjäljen mittareilla voidaan tutkia erilaisia lajiryhmiä, kuten kasveja, nisäkkäitä, lintuja ja sieniä. Käytettäessä kehittyneimpiä ja kattavimpia menetelmiä, pystytään arvioinnissa huomioimaan melko laaja osuus maapallon lajistosta siihen nähden, paljonko tietoa lajeista on tällä hetkellä saatavilla. Tämän vuoksi mittareilla saadut tulokset voidaan yleistää koskemaan kaikkia maapallon lajeja, vaikka luontojalanjäljen laskenta kattaakin vain ihmisen tuntemaa lajistoa. Tunnettujen lajien esiintymisen avulla voidaan siis arvioida myös tieteelle tuntemattomien lajien esiintymistä globaalisti.

Katso video

Tällä videolla Jyväskylän yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen väitöskirjatutkija Essi Pykäläinen kertoo luontojalanjäljen mittareista yleisesti sekä omiin tutkimusaiheisiinsa peilaten.

Videon diaesitys

Luontojalanjäljen mittarit

Elinkaariarvioinnissa yleisimmin käytetty mittari on PDF (potentially disappeared fraction of species)¹. PDF on käytännöllinen mittari ihmistoiminnan aiheuttaman lajien häviämisriskin arvioinnissa. Sitä voidaan käyttää paikallisella tai alueellisella tasolla, kun arvioidaan jonkin alueen ihmistoiminnasta johtuvaa, potentiaalista lajimäärän vähenemistä osuutena kaikista alueella esiintyvistä lajeista. Paikallisella tai alueellisella arvioinnilla ei kuitenkaan pystytä hahmottamaan sitä, esiintyykö lajeja edelleen tarkasteltavan alueen ulkopuolella, jolloin ne voisivat myöhemmin palata alueelle vai esiintyvätkö lajit vain tarkasteltavalla alueella, jolloin niiden menetys olisi lopullista. Tämän vuoksi mittaria on kehitetty arvioimaan lajien häviämisriskiä kaikkien maapallolla elävien lajien mittakaavassa. Laskennassa alueet, joilla esiintyy enemmän uhanalaisia ja elinympäristön muutoksille herkempiä lajeja huomioidaan korkeammalla painotuksella, niiden heikentymisen ehkäisemiseksi. Lajien häviämisriskin tarkastelu globaalisti mahdollistaa vertailtavuuden lajien arvioidun sukupuuttoriskin suuruudessa eri sijaintien välillä.

Toinen yleisesti käytetty mittari luontojalanjäljen arvioinnissa on MSA (mean species abundance). Se mittaa lajien yksilömäärien muutosta tietyllä alueella ihmistoiminnan seurauksena¹. Mittari ei huomioi PDF:n tapaan alueella esiintyvien lajien uhanalaisuutta, vaan kuvaa lajien yksilömäärien keskiarvoistettua muutosta alueella vallinneeseen lajien luontaiseen tilaan verrattuna. MSA:lla saadaan PDF-mittaria herkemmin näkyville paikallisen tason muutokset luonnon monimuotoisuudessa, koska populaatioiden yksilömäärien muutokset kertovat elinympäristöjen tilan muutoksesta aiemmin kuin lajien häviäminen alueelta (lajimäärän väheneminen)². PDF taas mahdollistaa lajien häviämisriskin arvioinnin erilaisilla maantieteellisillä rajauksilla ja sukupuuttoriskien suuruuden vertailun eri alueiden välillä.

Lue lyhyet kuvaukset erilaisista luontojalanjäljen mittareista