Aloita katsomalla video

Videolla [kesto 11:24] väitöskirjatutkija Sami El Geneidy Jyväskylän yliopistosta antaa esimerkin ilmasto- ja luontohaittojen tarkastelusta rinnakkain.

Luontokato ja ilmastonmuutos on ratkaistava yhdessä

Luonnon monimuotoisuuden heikentymistä ja ilmastonmuutosta ei voida pysäyttää erikseen, sillä niiden syyt ja seuraukset ovat vahvasti linkittyneitä toisiinsa. Optimaalisimmat ratkaisut luonnon, ilmaston ja ihmisen kannalta löytyvät tutkimalla ilmiöiden välisiä synergioita ja ristiriitoja. Synergioilla tarkoitetaan sitä, että samalla, kun tehdään toimia ilmastonmuutoksen ratkaisemiseksi, hillitään luontokatoa ja toisinpäin. Äkkiseltään voisi ajatella, ettei yhden ympäristökriisin ratkaisemiseksi tehtävillä toimenpiteillä ole ristiriitoja muiden haitallisten ympäristövaikutusten hillitsemisen kanssa. Ristiriitoja voi kuitenkin syntyä, ellei hillitsemiskeinoja tarkastella samanaikaisesti molempien ilmiöiden näkökulmasta. Esimerkiksi uusiutuvaan energiaan perustuvat ratkaisut auttavat vähentämään hiilidioksidipäästöjä, mutta niiden huolimattomalla käyttöönotolla voi olla kielteisiä vaikutuksia luonnon monimuotoisuuden kannalta. Esimerkiksi aurinkoenergian tuottamiseksi tarvittavien aurinkopaneelien tuotantoon tarvitaan mineraaleja ja sijoitteluun maa-alaa, mikä voi huonosti suunniteltuna johtaa elinympäristöjen pirstaloitumiseen tai tuhoutumiseen. Vastaavanlaisia esimerkkejä löytyy runsaasti. Tavoitteeksi tulisi asettaa sellaisten toimenpiteiden tunnistaminen ja toteuttaminen, joilla turvataan luonnon tuottamien hiilensidonta- ja varastointipalveluiden säilyminen sekä lajien sopeutumisen mahdollistava ilmasto, joka ylläpitää monimuotoista elämää.

Kuva. Vuorovaikutukset ilmastonmuutoksen, luonnon monimuotoisuuden ja ihmisen hyvän elämänlaadun välillä. Tummansinisistä nuolista nähdään, että elintason nousulla on negatiivisia vaikutuksia ilmastoon ja luontoon. Ilmastonmuutoksella on myös luonnon monimuotoisuutta heikentävä vaikutus. Oranssit nuolet sen sijaan havainnollistavat positiivisia vaikutuksia, joita luonnon monimuotoisuudella on niin ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, siihen sopeutumiseen kuin ihmisen hyvinvointiinkin. Mukailtu lähteestä: Pörtner ym. 2021. Scientific outcome of the IPBES-IPCC co-sponsored workshop on biodiversity and climate change; IPBES secretariat, Bonn, Germany, DOI:10.5281/zenodo.4659158. Kuvituskuvat: Unsplash

IPCC:n tuoreimmassa synteesiraportissa kerrottiin, että ilmaston lämpenemisen rajoittaminen puoleentoista tai kahteen celsiusasteeseen tämän vuosikymmenen aikana vaatii välittömiä toimenpiteitä, jotka vähentävät kasvihuonekaasupäästöjä nopeasti ja rajusti¹.

Hiili- ja lajirikkaiden ekosysteemien tuhoamisen välttäminen on keskeistä sekä luontokadon että ilmastonmuutoksen hillinnässä. Turvemaat ja metsäluonto käsittelemättöminä, oikein hoidettuina tai ennallistettuina vähentävät hiilidioksidipäästöjä ja toimivat hiilinieluina. Ehkäisemällä metsäkatoa ja metsien tilan heikentämistä kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää globaalisti hyvin paljon⁴, sillä noin kolmannes maapallon maa-alasta on metsiä. Metsien ja erityisesti turvemetsien päästövähennyspotentiaali on Suomessa kaikkein merkittävin suhteessa muihin elinympäristöihin, sillä (talous)metsät kattavat suurimman osan kansallisesta maa-alastamme.

Monimuotoiset ekosysteemit lieventävät ilmastonmuutoksen haitallisia vaikutuksia esimerkiksi tasaamalla sään ääri-ilmiöiden vaikutuksia, kuten tulvahuippuja, ja hillitsemällä lajeihin kohdistuvien paineiden vaikutuksia, muun muassa vieraslajien ja tuholaisten leviämistä. Monimuotoisilla ekosysteemeillä on paremmat mahdollisuudet sopeutua muuttuvaan ilmastoon ja palautua sen moninaisista vaikutuksista (palautumiskyky = resilienssi).

Synergiat ilmasto- ja luontotoimien välillä

Ekosysteemien suojelu maalla ja meressä sekä niiden hoito ja ennallistaminen edistävät samanaikaisesti ilmastonmuutoksen hillintää, ilmastonmuutokseen sopeutumista ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä². Ympäristökriisien ratkaisemiseksi tarvitaan monitieteistä sekä sektorien ja toimialojen rajat ylittävää yhteistyötä. Haasteeksi nousee ratkaisujen löytämisen kiire ja toisaalta tarve ymmärtää eri ratkaisuvaihtoehtojen vaikutuksia paremmin, jotta näennäisesti hyödyllisillä toimenpiteillä ei aiheutettaisi enempää haittaa kuin lähtötilanteessa.

Ruoantuotanto kasvavalle väestölle vaatii runsaasti maa-alaa ja luonnon resursseja, minkä vuoksi viljely- ja laidunmaiden paremmalla hallinnalla on suuri merkitys kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä^2,4. Arvioiden mukaan ruokajärjestelmä tuottaa jopa kolmanneksen ihmisen aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä, kun otetaan huomioon koko tuotantoketju alkutuotannosta jätteenkäsittelyyn⁴. Viljelymenetelmien ja -käytänteiden muutoksella, esimerkiksi maaperän suojelulla ja lannoitteiden käytön vähentämisellä, on ilmastonmuutosta hillitsevä vaikutus. Toimenpiteet, kuten viljelykasvien monipuolistaminen ja perinnebiotooppien perustaminen, lisäävät myös luonnon monimuotoisuutta ja voivat vähentää ilmastonmuutoksen aiheuttamia tuotannon menetyksiä lisäämällä kasvualustan ja kasvuston sopeutumiskykyä. Maatalousmenetelmien tehostaminen voi vapauttaa maa-alaa suojeluun (engl. land sparing), mutta sen osalta on huolehdittava, etteivät tehdyt tehostustoimenpiteet ole haitallisia maaperälle tai maatalousluonnon monimuotoisuudelle².

On arvioitu, että siirtymä kohti metsien käytön kestävyyttä vähentäisi runsaasti globaaleja hiilidioksidipäästöjä⁴. Keinoiksi on esitetty esimerkiksi metsien käsittelytapojen muuttamista ja monipuolistamista³ sekä tärkeiden hiilivarastojen ja elinympäristöjen, kuten vanhojen ja luonnontilaisten metsien, suojelua. Lisäksi esimerkiksi turvemaiden ennallistamisella on tutkimusten mukaan samanaikaisesti ilmastonmuutosta hillitsevä ja luonnon monimuotoisuutta tukeva vaikutus⁴. Ihmisen aiheuttama metsän hiilivaraston hupeneminen esimerkiksi hakkuun seurauksena korjaantuu, kun puusto kasvaa takaisin, mutta elinympäristö ja lajisto eivät välttämättä enää palaudu entiselleen. Tämän vuoksi on tärkeää tunnistaa ne metsät, joiden suojelu- ja hoitotoimenpiteet tuottavat toisiinsa kytkeytyneitä hyötyjä ilmastonmuutoksen ja luontokadon hillinnässä. Suojelemalla kyseiset metsät luonnonsuojelun kustannustehokkuutta voitaisiin myös parantaa. On huomattava, että metsien suojelu luontoarvojen perusteella tukee lähes aina myös hiilen varastointia, mutta hiilitoimenpiteisiin perustuva suojelu ei takaa luonnon kannalta vaikuttavaa lopputulosta.

Ristiriidat ilmasto- ja luontotoimien välillä

Pelkästään ilmastonmuutoksen torjumiseen keskittyneet lievennystoimet voivat aiheuttaa suoraa tai epäsuoraa haittaa luonnolle ja sitä kautta ihmiselle. Ympäristössä kaikki vaikuttaa kaikkeen, joten laaja-alainen vaikutusten tarkastelu ilmastotoimien suunnittelussa on tarpeellista. Esimerkiksi metsittäminen on yksi globaalisti hiilensidonnan ja sen varastoitumisen lisäämiseen käytetty keino. Metsittäminen voi kuitenkin heikentää luonnon monimuotoisuutta tai ekosysteemien toimintaa, mikäli istutettavat puulajit valitaan vain sillä perusteella, että niillä on suuri hiilensidonta- ja varastointipotentiaali². Metsittämistä ei tulisi tehdä lainkaan sellaisille alueille, joissa avoimuus lisää kohteen luontoarvoa. Monimuotoisuuden huomiotta jättämisellä voi olla vaikeasti ennakoitavia vaikutuksia sekä ekosysteemin että sen hiilivarastojen kannalta. 

Vihreää siirtymää edistävän teknologian käyttöönotolla voi olla haitallisia sivuvaikutuksia luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta. Muun muassa padoilla on negatiivisia vaikutuksia vaeltavien kalalajien menestymiseen ja padon yläpuolisen virtavesistön lajistoon. Kalastovaikutuksia on tosin mahdollista lieventää paremman suunnittelun avulla. Uusiutuvat energiamuodot ja yhteiskuntien sähköistyminen auttavat ilmastonmuutoksen hillinnässä, mutta vaativat mineraalien louhintaa maalta ja merestä. Nämä ristiriidat eivät tietenkään tarkoita, että ilmastoratkaisuista tulisi automaattisesti luopua, vaan pitkäaikaisvaikutusten huolellinen arviointi sekä teknologian ja käytänteiden kehittäminen on tarpeellista luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi. Luontovaikutusten lieventämiseksi on esimerkiksi mineraalien louhinnan osalta ehdotettu louhintamenetelmien, mineraalien kierrätyksen sekä pitkäikäisten tuotteiden ja akkuteknologian kehittämistä.

Ekologinen kompensaatio osana ympäristökriisien ratkaisemista

Kun poliittisessa päätöksenteossa huomioidaan samanaikaisesti luonnon monimuotoisuus ja ilmastonmuutos, pystytään maksimoimaan ihmisen ja luonnon yhtäaikaista hyötymistä sekä toisaalta vähentämään molemmille haitallista toimintaa. Jotta ympäristökriisien syvenemistä ei tapahtuisi, tarvitaan nopeita päätöksiä luonnon ja ilmaston hyväksi. Poliittisten päätösten on mahdollistettava toimia, joilla yksityiset ja julkiset toimijat saadaan mukaan luonnon monimuotoisuuden suojelemiseen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen. Keinoja osallistaa toimijoita ovat muun muassa tehokkaat kannustimet ympäristönsuojeluun, muutosvalmiuden kehittäminen, eri alojen välisen yhteistyön parantaminen, ympäristösääntelyn ja sen täytäntöönpanon vahvistaminen sekä osallistava ja mukautuva päätöksenteko².

Yksi keino osallistaa valtion lisäksi yksityisiä toimijoita luonnonsuojeluun on ekologinen kompensaatio. Suomessa hallinnolliset puitteet ekologisten kompensaatioiden toteuttamiselle luotiin vuonna 2023. Kompensaatioiden suunnittelussa voidaan pyrkiä yhteisoptimointiin, eli edistämään samanaikaisesti monien ympäristötavoitteiden saavuttamista. Ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjumiseksi on löydettävissä monia synergioita, joiden huomiointi parantaa toimenpiteiden kokonaisvaikuttavuutta. Ekologisessa kompensaatiossa korjataan ihmistoiminnan aiheuttamia luontohaittoja, joiden hyvittämisellä on oikein toteutettuna usein myönteinen vaikutus myös hiilensidontaan ja hiilen varastoitumiseen ekosysteemeissä.