Ihmisen toiminta vapauttaa kasvihuonekaasuista eniten hiilidioksidia ilmakehään. Hiilidioksidin lämmittävä vaikutus ei ole niin voimakas kuin usean muun kasvihuonekaasun, mutta se säilyy ilmakehässä jopa vuosisatoja ja sen vapautuminen on ihmisen toiminnan seurauksena lisääntynyt niin rajusti, että sen lämmittävä vaikutus on ylivoimainen muihin kasvihuonekaasuihin verrattuna. Pienempinä määrinä ihminen lisää myös voimakkaasti lämmittävien kasvihuonekaasujen, kuten metaanin (CH₄) ja typpioksiduulin (N₂O), määrää ilmakehässä.

Kasvihuonekaasuja syntyy globaalisti lähes kaikesta ihmistoiminnasta joko suoraan tai välillisesti, mutta osa lähteistä on tässä suhteessa merkittävämpiä kuin toiset. Näistä keskeisimpiin lukeutuvat energiantuotanto, maatalous, metsien hakkuut, ruoan ja tuotteiden valmistaminen sekä ylikuluttaminen ja siitä syntyvä jätekuorma. Päästöjen lähteet ovat myös vahvasti sidoksissa toinen toisiinsa. Esimerkiksi fossiilisilla polttoaineilla tuotettua energiaa käytetään materiaalien ja hyödykkeiden tuotannossa koneiden käynnissä pitämiseen, mutta teollisissa prosesseissa, kuten teräksen ja sementin valmistuksessa, muodostuu myös itsessään hiilidioksidia, kun hiiltä käytetään seosaineena. Alla olevassa kuvassa on esitelty tarkemmat, sektorikohtaiset kasvihuonekaasupäästöjen lähteet globaalisti.

Kuva. Globaalit kasvihuonekaasupäästöt sektoreittain vuodelta 2023. Sinisen sävyiset sektorit (rakennukset, liikenne, teollisuus, sähkö, ja polttoaineen tuotanto, yhteensä 68 %) liittyvät energian tuotantoon, oranssi sektori teollisuuden prosesseihin, vihreän sävyiset sektorit (maatalous ja LULUCF) maa- ja metsätalouteen ja muihin maankäytön muutoksiin (engl. Agriculture, Forestry and other Land Use Change, AFOLU) ja harmaa sektori jätteisiin. Mukailtu lähteestä: United Nations Environment Programme (2024). Emissions Gap Report 2024: No more hot air … please! With a massive gap between rhetoric and reality, countries draft new climate commitments. Nairobi. https://doi.org/10.59117/20.500.11822/46404, kuten lähteissä Crippa ym. (2024) ja Friedlingstein ym. (2023).

Nykyisen talousjärjestelmän ja elintapojen ylläpitämiseksi on tuotettava jatkuvalla syötöllä valtavat määrät energiaa. YK:n ympäristöohjelman (2023) mukaan maailman hiilidioksidipäästöistä valtaosa, 86 % kokonaispäästöistä vuonna 2023, on peräisin fossiilisen energian tuotannosta. Vain noin neljäsosa sähköstä tuotetaan globaalisti uusiutuvan energian, kuten tuuli- tai aurinkoenergian voimin. Tästä syystä ilmastonmuutoksen pysäyttämisen kannalta on keskeistä se, kuinka nopeasti ja laajamittaisesti pystymme luopumaan fossiilisten polttoaineiden käytöstä ja löytämään uusiutuvaan energiaan ja polttovapaisiin tuotantotapoihin nojaavia keinoja vastata väestön kasvavaan energiantarpeeseen.

Suomessakin energiasektori aiheuttaa valtaosan kasvihuonekaasupäästöistä, kun mukaan lasketaan polttoaineiden elinkaaren aikaiset päästöt tuotannosta ja jakelusta polttoprosesseihin saakka. Vaikka energiasektorin päästöt ovat olleet laskussa viimeisen parin vuosikymmenen ajan, sektorin osuus kokonaispäästöistä on silti noin 70 %, kun myös liikenteen päästöt on laskettu mukaan (ks. esim. Syken verkkosivut). Tilastokeskuksen pikaennakkotietojen mukaan kivihiilen ja turpeen käytön osittainen korvaaminen tuulivoiman ja ydinvoiman tuotannolla pienensi päästöjä merkittävästi vuonna 2023 (4,6 milj. t. CO2e vuoteen 2022 verrattuna).

Infograafi. Sektorikohtainen kasvihuonekaasupäästöjen kehitys Suomessa vuosina 1990-2021 (ilman maankäytön muutosten päästöjä). Päästöt on ilmoitettu hiilidioksidiekvivalenttitonneina. Lähde: Our World in Data. Löydettävissä täältä. 

Yläpuolisesta kaaviosta käy ilmi, että päästöjä syntyy Suomessa merkittävästi myös teollisuudesta ja maankäytöstä, kuten maataloudesta. Tilastokeskuksen pikaennakkotietojen mukaan teollisuuden tuotteiden ja prosessien päästöt laskivat 6 % vuonna 2023 kattaen 12 % kokonaispäästöistä (ilman maankäyttösektorin kasvihuonekaasupäästöjä). Maatalouden päästöt olivat samaisessa vertailussa 15 % kokonaispäästöistä, ja niissäkin havaittiin vain lievää laskua. Kiertotalousratkaisuilla on saatu aikaan päästövähennyksiä jätteiden käsittelyssä ja laskevan trendin mukaisesti päästöt ovat vähentyneet noin 5 % vuositasolla.

Maankäyttösektori (engl. Land Use, Land Use Change and Forestry, LULUCF) oli Suomessa ensimmäistä kertaa päästölähde vuosina 2021 ja 2022, mutta on näillä näkymin palaamassa takaisin nettonieluksi, vuoden 2023 tilastojen perusteella (Tilastokeskuksen pikaennakkotiedot, toukokuu 2024). Merkittävin vuosittaiseen heilahteluun vaikuttava tekijä on puuston hakkuumäärien vaihtelu eri vuosien välillä.

Hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n (2023) mukaan väestön ja kulutuksen kasvu ovat merkittävimmät ilmastonmuutoksen ajurit globaalisti. Ajureiden voimakkuus vaihtelee eri puolilla maailmaa, esimerkiksi väestön vaurauden mukaan. Pääsääntöisesti mitä korkeampaan tuloluokkaan kuuluvista ihmisistä on kyse, sitä suuremmat ovat myös heidän aiheuttamansa kasvihuonekaasupäästöt. Toisaalta kehittyvissä valtioissa väestönkasvu on hyvinvointivaltioita voimakkaampaa, ja talouskasvu on niissäkin vauhdittunut viime vuosikymmeneltä lähtien. On myös tärkeää tiedostaa, etteivät valtioiden rajojen sisällä syntyvät kasvihuonekaasupäästöt ole koko totuus kyseisen valtion päästöjen tilannekuvasta, vaan esimerkiksi Suomen päästöt olisivat jopa kolmasosan suuremmat, jos mukaan laskettaisiin myös kulutuksen kautta muodostuvat päästöt, eli tuotteiden tuonti ja vienti ulkomaille (Syke 2024). Tilanteessa, jossa ostettujen tuotteiden arvoketjujen kautta osa päästöistä jää ulkomaille, puhutaan päästöjen ulkoistamisesta.

Millaisia keinoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen on?

Kulutusta on leikattava kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, mutta sitä ei voida nähdä vain kotitalouksien tehtävänä. Kulutuksen minimoimisen tulisi olla yhteinen ponnistus, jossa päättäjillä ja organisaatioilla on ohjaava rooli. Sääntelyllä voidaan asettaa luonnon ja ilmaston tilan parantamista tukevat reunaehdot taloudelliselle toiminnalle. Vaikka vastuu päästöjen hillinnästä on jaettu yhteiskunnan eri toimijoiden välillä, käytännössä se on suuressa määrin yritysten tehtävä, sillä ne voivat vaikuttaa oman toimintansa lisäksi myös siihen, kuinka vastuullisia tuotteita ja palveluita markkinoilla on ja millaisella volyymilla niitä tuotetaan.

Energiasektorilla siirtymä fossiilisten polttoaineiden käytöstä uusiutuvan energiaan on avainasemassa kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemisessä. Erityisesti polttoon perustumattomien energiantuotantotapojen, kuten tuuli- ja aurinkoenergian, käytöllä voidaan päästä hyviin tuloksiin myös luontovaikutusten minimoinnin näkökulmasta. Tämä edellyttää kuitenkin hyvää suunnittelua, sillä esimerkiksi huolimattomalla tuotantoalueiden sijoittelulla voidaan aiheuttaa haittaa lajien elinympäristöille. Liikenteessä potentiaali päästöjen vähentämiseen on myös merkittävä, sillä ratkaisuja on monia, kuten esimerkiksi joukkoliikenteen ja ilman autoa tapahtuvan liikkumisen (kävely ja pyöräily) suosiminen, autojen ja polttoaineiden kehittäminen vähäpäästöisemmiksi sekä sähköisten ajoneuvojen lisääminen.

Eri alojen yrityksissä on panostettu energiapihien ratkaisujen ja prosessien kehittämiseen päästöjen hillitsemiseksi. Tällä tavalla on onnistuttu vähentämään päästöjä, mutta globaalisti tarkasteltuna hiilitehokkuuden tuottamat hyödyt ovat jääneet pienemmiksi kuin kasvavan tuotteiden ja palveluiden kysynnän vuoksi lisääntyneet päästöt. Globaalin hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n (2022) mukaan millään sektorilla ei päästövähennyksistä huolimatta ole saavutettu hiilineutraaliutta, ja globaalisti hiilipäästöt kasvavatkin edelleen noin prosentin vuosivauhtia. Kaikilla sektoreilla tulisi ottaa käyttöön paras käyttökelpoinen tekniikka (engl. Best Available Techniques, BAT), eli puhtaimmat ja tehokkaimmat teknologiset ratkaisut, joilla voidaan välttää ja vähentää ympäristön tilan heikennyksiä. Myös menetelmien kehittäminen, esimerkiksi maa- ja metsätaloudessa, voi tukea kasvillisuuden ja maaperien kykyä pidättää ja varastoida hiiltä sekä eri kohdissa arvoketjuja syntyvän hävikin vähentämistä. Kehittynyt tekniikka ja menetelmät eivät kuitenkaan yksin riitä ilmastovaikutusten lieventämiseksi, vaan kulutuksen ja tuotannon kohtuullistaminen on myös välttämätöntä.

Ilmastovaikutusten hillitsemiseksi myös globaalien hiilinielujen koon olisi kasvettava. Maaekosysteemeistä pinta-alaltaan merkittävimpien luontotyyppien, eli käytännössä metsien, hiilinielujen säilyttäminen ja kasvattaminen auttaisi merkittävästi ilmastonmuutoksen hidastamisessa. Metsäisten elinympäristöjen ennallistaminen ja alueiden metsittäminen voivatkin tutkimusten mukaan olla toimivia tapoja kasvattaa hiilinieluja pitkällä aikavälillä, mutta toimenpiteiden suunnittelussa on tärkeää huomioida myös paikalliset ja alueelliset ympäristövaikutukset, ettei ilmastohyötyjen tuottamisella aiheuteta haittaa luonnon monimuotoisuudelle. Aivan ensisijaista olisikin jäljellä olevien luonnontilaisten metsien suojelu, ja niiden hiilinielujen ja -varastojen säilyttäminen koskemattomina.