1.2. Oliot ja prosessit

Koostuuko todellisuus olioista vai prosesseista?

Kysymys on hämmentävä, eikä ihme, sillä se liittyy vaikeaselkoiseen laajempaan filosofiseen keskusteluun olevaisuuden luonteesta. Useimmat meistä varmaankin ajattelevat, että todellisuus koostuu sekä olioista - joilla tässä viittaamme lähinnä konkreettisiin objekteihin kuten kissa, pöytä tai maapallo - että prosesseista - sarjoista tapahtumia, joilla on tietty kehityskulku. Kuitenkin se, näemmekö maailman ensisijaisesti olioina vai prosesseina, vaikuttaa siihen, kuinka havainnoimme maailmaa.

Ajatellaan vaikkapa liikenneruuhkaa. Ruuhkaa voi havainnoida joukkona olioita (autoja), jolloin kysymykset koskevat näitä olioita, esimerkiksi autojen lukumäärää, merkkiä ja mallia. Ruuhkaa voi myös havainnoida prosessina, jolloin olennaisiksi nousevat kysymykset ruuhkan syntyyn liittyvistä tapahtumista: milloin ja miksi autoja liikkuu, mihin suuntaan ne liikkuvat, ja kuinka autojen määrä vaikuttaa liikkumisen sujuvuuteen.

Länsimaisessa luonnontieteessä tapana on ollut ensisijaisesti tutkia olioiden ominaisuuksia. Suuntana on ollut myös tutkia yhä pienempiä olioita. Esimerkiksi biologiassa edistysaskeleita on otettu proteiinien (suurikokoisten biomolekyylien) kolmiulotteisen rakenteen kuvailussa jopa yksittäisten atomien tarkkuudella.

Järjestelmien ymmärtämisessä olioiden väliset vuorovaikutukset ja niistä seuraavat prosessit ovat kuitenkin (pelkkää) olioiden kuvailua tärkeämpää. Vuorovaikutusten ja prosessien tutkiminen on kuitenkin paljon vaikeampaa kuin olioiden ominaisuuksien tutkiminen. Tästä yksi esimerkki on prosessi, jossa proteiinit ottavat kolmiulotteisen rakenteensa (tätä prosessia kutsutaan proteiinin laskostumiseksi). Vaikka prosessi perustuu periaatteessa yksinkertaisiin atomien välisiin vuorovaikutuksiin, proteiinien laskostuminen kolmiulotteiseen muotoon kyettiin mallintamaan vasta vuonna 2021, tietokoneita ja tekoälyä hyödyntäen.

Kun pelkän molekyylin muodon ennustavan prosessin mallintamiseen tarvitaan maailman edistyneimmät ohjelmistot ja tietokoneet, on helppo arvata, kuinka hyvin ymmärrämme kestävyyden kannalta olennaisia monimutkaisia prosesseja. 

Sangen huonosti. Emme ymmärrä, tai ainakaan hallitse, edes itse luomiemme yhteiskunnallisten järjestelmien toimintaa, sillä erilaiset taloudelliset ja poliittiset kriisit yllättävät meidät yhä uudestaan.

Kun lisäksi huomioidaan ihmisen laaja-alainen vaikutus maapallon ekosysteemeihin, ilmakehään, meriin ja niin edelleen, ja että kaikki nämä järjestelmät ovat yhteydessä toisiinsa, on selvää, että elämme maailmassa, jonka toimintaa emme juurikaan tunne ja jonka tulevaisuutta tuskin kykenemme ennustamaan.

Kestävämmän tulevaisuuden rakentaminen on kuitenkin varmasti helpompaa, jos hahmotamme maailmaa toisiinsa kytkeytyneinä prosesseina ja järjestelminä, emmekä pelkkänä kokoelmana erilaisia olioita.

Jäikö tästä osiosta jotain mieleen, mitä haluaisit kommentoida?Vapaaehtoinen.