4.1. Kestävyysmurros

Laajasti katsottuna kestävyysmurros (engl. sustainability transformation / sustainability transition) tarkoittaa yhteiskuntien tasolla tapahtuvaa muutosta, jossa tavoitteena on tehdä yhteiskunnista ekologisesti, sosiaalisesti, taloudellisesti ja kulttuurisesti kestäviä. Kestävyysmurroksen tärkein ja kiireellisin tehtävä on ympäristökriisejä ylläpitävien ja pahentavien haittavaikutusten pienentäminen, etenkin korkean tulotason maissa. Matalamman tulotason maissa on erityisen tärkeää pyrkiä tarjoamaan ihmisille mahdollisuus hyvän elämän välttämättömiin perusedellytyksiin samalla, kun ratkotaan paikallisia ympäristöongelmia. Tämä edellyttää myös ympäristön tilan muutoksiin, kuten ilmastonmuutokseen, sopeutumista. Kestävyysmurroksesta puhuttaessa kuitenkin keskitytään yleensä tarkastelemaan nimenomaan korkeamman tulotason maissa vaadittavia muutoksia ihmistoiminnan haitallisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi.

Julkisessa keskustelussa muutoksesta käytetään eri nimityksiä, jotka vaihtelevat myös painopisteen mukaan: esimerkiksi vihreä siirtymä viittaa yleensä fossiilisista polttoaineista irtautumiseen ja ilmastonmuutoksen hillintään (ja joskus jopa vain kapeasti vähäpäästöisemmän teknologian käyttöönottoon), kun taas kestävyysmuutos, kestävyysmurros ja kestävä siirtymä viittaavat laajempaan yhteiskunnalliseen muutokseen. Varsinkin kestävä siirtymä -termiin liitetään usein myös sosiaalisen kestävyyden näkökulma.

Kuten Järjestelmät ja planetaarinen hyvinvointi -kurssilla olemme oppineet, yhteiskunnalliset järjestelmät ovat monimutkaisia systeemejä. Järjestelmätason kestävyysmurroksessa kyse on ennen kaikkea siitä, että yhteiskuntien täytyy löytää keinoja muuttaa järjestelmän rakennetta ja kokoonpanoa, jotta järjestelmän toiminta – esimerkiksi ihmisen liikkumisen sekä ruoan ja tavaroiden tuotannon ja kulutuksen “iso kuva” – muuttuu. Tällöin muuttuvat myös järjestelmän toiminnoista seuraavat tuotokset, mukaan lukien ihmistoiminnan ympäristövaikutukset. Vaadittavien muutosten tekemisessä on olennaisesti kyse Johdatus planetaariseen hyvinvointiin -kurssilla esiteltyjen vipupisteiden tunnistamisesta. Kun vaikutetaan vipupisteisiin, yksittäinen muutos niissä johtaa paljon suurempiin muutoksiin koko systeemissä. Paneudumme kestävyysmurrokseen kattavammin Reittejä planetaariseen hyvinvointiin -kurssilla (BENY2024, PW MOOC 4). Tässä yhteydessä keskitymme hyvän elämän ja kestävyysmurroksen välisiin yhteyksiin.

YK:n globaali kestävän kehityksen raportti (GSDR 2019) toteaa muutoksia tarvittavan kuudella (osin päällekkäisellä) aihealueella, joista jokainen edistää myös hyvää elämää. Ne ovat: 

• Kansalaisten hyvinvointi ja toimintamahdollisuudet
• Kestävä ja oikeudenmukainen talous
• Kestävät ruokajärjestelmät ja terveelliset ruokatottumukset
• Kestävän energian saanti kaikille
• Kaupunkien ja kaupunkiseutujen kestävyys
• Globaalien luonnonjärjestelmien turvaaminen

Lista ei kuvaa murroksen tavoitteita tai tarkkoja keinoja vaan esittää, että muutospyrkimykset kannattaa kanavoida juuri näihin yhteiskunnan ja talouden järjestelmiin. Nämä kuusi järjestelmätason tehtävää kuvaavat hyvän ihmiselämän perusedellytyksiä sekä suurimpia muutostrendejä, joihin on kiinnitettävä huomiota (kaupungistuminen ja globaalien luonnonjärjestelmien muutokset). Niihin on siis kiinnitettävä huomiota kaikissa maailman kolkissa. Täsmällisemmät haasteet vaihtelevat kuitenkin alueittain. Esimerkiksi Suomessa kestävän energian osalta suurin haaste on energiankulutuksen ja sen hiilipäästöjen vähentäminen, kun taas matalimman tulotason maissa suuri osa väestöstä elää yhä vailla mahdollisuutta sähköön. Suomen osalta kestävyysmurroksen kuutta polkua on käsitellyt Kestävyyspaneeli julkaisussaan Kuusi polkua kestävyyteen (2020).

Tarvittavien muutosten kokonaisvaltaisuutta ja vaikutusta hyvään elämään on helpointa hahmottaa palauttamalla mieleen kulutuksen suurimmat ilmasto- ja materiaalivaikutusten lähteet.

Kuva. Kulutukseen liittyvien kasvihuonekaasupäästöjen ja raaka-aineiden käytön jakaantuminen kulutuksen eri osa-alueille Euroopan unionin maissa vuonna 2007. Kasvihuonekaasupäästöjen osalta kulutus jakaantuu seuraavasti: Asuminen, vesi, sähkö ja muut polttoaineet 31,4 %; Liikenne ja kuljetus 25,7 %; Ruoka ja alkoholittomat juomat 16,4 %; Kodinsisustus ja kalustus, kodinkoneet, kunnossapito ja huolto 11,0 %; Ravintolat ja hotellit 5,0 %; Vapaa-aika ja kulttuuri 4,3 %; Sekalaiset tavarat ja palvelut, tupakka ja huumausaineet 2,5 %; Terveys, viestintä, koulutus 2,3 %; Vaatteet ja jalkineet 1,4 %. Raaka-aineiden käytön osalta kulutus jakaantuu seuraavasti: Asuminen, vesi, sähkö ja muut polttoaineet 21,6 %; Liikenne ja kuljetus 14,3 %; Ruoka ja alkoholittomat juomat 33,9 %; Kodinsisustus ja kalustus, kodinkoneet, kunnossapito ja huolto 15,9 %; Ravintolat ja hotellit 7,5 %; Vapaa-aika ja kulttuuri 3,1 %; Sekalaiset tavarat ja palvelut, tupakka ja huumausaineet 1,6 %; Terveys, viestintä, koulutus 1,0 %; Vaatteet ja jalkineet 0,9 %.

(Luvut: The European Environment State and Outlook 2010 assessment.)

Monet haasteet ovat yhteydessä toisiinsa: (puhtaan) sähkön puuttuminen ja sen saannin epävakaus vaikeuttavat esimerkiksi ruoan säilyttämistä syömäkelpoisena sekä turvallista ruoanvalmistusta. Monissa köyhissä yhteisöissä halvimpien avoimien puu-uunien tai jatkuvan avotulella ruoan valmistamisen aiheuttamat pienhiukkaspäästöt lyhentävät ruoanlaitosta vastuussa olevien ihmisten, yleensä naisten, elinikää ja lisäävät myös lasten sairastumisia ja ennenaikaisia kuolemia. Nämä haitat sekä muut avoimien puu-uunien käyttöön liittyvät vaivat puolestaan heikentävät naisten mahdollisuuksia osallistua aktiivisemmin yhteiskunnan toimintoihin ja aktiiviseen elämään kodin ulkopuolella. Toisaalta linkitykset myös tarkoittavat, että sopivia muutoskanavia käyttäen voidaan edistää monia tavoitteita samanaikaisesti. Esimerkiksi puhtaan sähkön saatavuuden edistäminen köyhissä yhteisöissä voi auttaa samanaikaisesti hillitsemään ilmastonmuutosta, säästämään metsiä, parantamaan etenkin haavoittuvimpien ryhmien terveyttä sekä lisäämään naisten hyvinvointia ja tasa-arvoisempia mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen elämään. 

Alla olevassa kuviossa näet toisen esimerkin tilanteesta, jossa yhteen muutoskanavaan vaikuttaminen saa aikaan laaja-alaisia muutoksia. Ruokajärjestelmän ilmastovaikutuksista noin puolet ja maankäyttövaikutuksista yli kolme neljäsosaa liittyy eläintuotantoon, ja siksi useimmissa keski- ja korkean tulotason maissa lihankulutuksen vähentäminen on kestävyysmurroksen edistämiseksi välttämätöntä. Siirtymä kohti kasvipainotteisempaa ruokavaliota tuo oikein toteutettuna mukanaan monia positiivisia vaikutuksia myös muihin kestävyysmurroksen vaikutuskanaviin.

Kuva. Kuvateksti: Ruokavalion kasvipainotteisuuden lisääminen on esimerkki ruoan kulutuksen kestävyyttä parantavasta toimesta, jolla on monia myönteisiä vaikutuksia kestävyyden ja hyvän elämän muidenkin osa-alueiden edistämisen kannalta. Ruokavalion kasvipainotteisuuden lisääminen edistää ruokajärjestelmien kestävyyttä ja terveellisiä ruokatottumuksia. Suoraan ruokajärjestelmään liittyvien hyötyjen lisäksi ruokavaliomuutoksilla voi olla positiivisia vaikutuksia hyvinvointiin terveysvaikutusten kautta, talouden kestävyyteen monipuolistuvan maataloustuotannon myötä, sekä globaalien luonnonjärjestelmien tilaan ilmasto- ja maankäyttöhaittojen vähenemisen myötä. © Teea Kortetmäki

Jäikö tästä osiosta jotain mieleen, mitä haluaisit kommentoida? Vapaaehtoinen.