Aada, haluaisin niin kovasti uskoa kanssasi, mutta tietoisuus vaihtoehdoista sekä valinnoista ei varmastikaan riitä niin kauan kuin toimintaa ohjaa talousjärjestelmän päämääränä BKT:n jatkuva kasvattaminen tai yksityisen pääoman maksimointi. Millä keinoin saadaan kelkka kääntymään kohti kohtuutaloutta ja ihmisten hyvinvoinnin, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ekologisen tasapainon turvaamista nimenomaan planeetan kantokyvyn rajoissa? Voisiko keinoina purra muun muassa degrowth-yrittäjyyden (esim. kiertotalous ja korjauspalvelut) näkyvä tukeminen sekä pyrkimys varallisuuden keskittymisen purkamiseen (varallisuuskatto, progressiivinen verotus, kriittisen infrastruktuurin julkinen tai yhteisöllinen omistus, ympäristöhaitallisten ylellisyyshyödykkeiden rajoitukset)? Suurimman haasteen muodostanee maailmanlaajuinen sitoutuminen: omaisuutta ei saisi voida siirtää veroparatiiseihin tai sääntelyn ulkopuolisiin maihin.
Nannan (ensimmäisessä kommentissa) mainitsemat omakohtainen kokemus ja lopullisuuden ymmärtäminen lienevät hyviä välineitä - armottomia opettajia elämänkoulussa.
Nannan (ensimmäisessä kommentissa) mainitsemat omakohtainen kokemus ja lopullisuuden ymmärtäminen lienevät hyviä välineitä - armottomia opettajia elämänkoulussa.