Haluan esittää vastakkaisen ajatuksen, jota en kannata, mutta se voisi olla hauska ajatusjumppa. Onko biodiversideetin vähenemisellä merkitystä, jos ihminen kuitenkin selviää? Eli onko luonnon häviämisellä mitään väliä, niin kauan kuin se ei vaikuta ihmisten elämään?
Mielenkiintoinen ja provosoiva keskustelun avaus. Ihminen on ilmeisesti ajatellut selviävänsä ilman muuta luontoa, mutta joutunemme väistämättä kohtaamaan sen tosiasian, että biodiversiteetin väheneminen vaikuttaa myös meihin ihmisiin. Esimerkkinä tästä pölyttäjät, jotka ovat ravintoketjujen kannalta välttämättömiä.
Varmasti tämä ajatus käy monien mielessä. Mitä väliä, jos ihminen kuitenkin selviää? Mitä väliä enää yrittää mitään, kun ei tätä voi pysäyttää? Mitä väliä? Saman asenteen huomaa monessa muussakin suhtautumisessa. Mitä väliä , jos kanssaeläjä kärsii, kunhan itse saan toteuttaa itseäni? Mitä väliä, vaikka muille ei jää mitään, kunhan itse kahmin viisi keksiä, kolme ämpäriä tai ilmaispellosta kaikki auringonkukat? Mitä väliä? Missä vaiheessa kasvoimme mitä väliä -ihmisiksi? Vai olemmeko olleet aina?
Jos eliöiden väheneminen voisikin kohdistua vaikka punkkeihin tai malariaa tartuttaviin hyttysiin, voisi ehkä ajatellakin tyyliin, mitä väliä. Mutta kuten niin monesti tästä aiheesta keskustellessa, nousee esille juurikin se, ettei biodiversiteetin väheneminen osu just niihin, joihin haluaisimme tai toivoisimme sen osuvan. Silti elämme maailmassa, jossa melko moni ajattelee edelleen "mitä väliä?". Osalle se voi olla ihan tietämättömyyttä, osalle ahneutta, osalle olosuhteiden pakkoa, hengissä pysymisen paloa, osalle voimattomuutta muuttaa mitään, osalle toivottomuutta. Silti toivon, että itsekin tässä pikkuhiljaa välittäisin ja tarttuisin vielä tarmokkaammin toimenpiteisiin maailman pelastamiseksi - edes osittain.
Jos eliöiden väheneminen voisikin kohdistua vaikka punkkeihin tai malariaa tartuttaviin hyttysiin, voisi ehkä ajatellakin tyyliin, mitä väliä. Mutta kuten niin monesti tästä aiheesta keskustellessa, nousee esille juurikin se, ettei biodiversiteetin väheneminen osu just niihin, joihin haluaisimme tai toivoisimme sen osuvan. Silti elämme maailmassa, jossa melko moni ajattelee edelleen "mitä väliä?". Osalle se voi olla ihan tietämättömyyttä, osalle ahneutta, osalle olosuhteiden pakkoa, hengissä pysymisen paloa, osalle voimattomuutta muuttaa mitään, osalle toivottomuutta. Silti toivon, että itsekin tässä pikkuhiljaa välittäisin ja tarttuisin vielä tarmokkaammin toimenpiteisiin maailman pelastamiseksi - edes osittain.
Todella hyvää pohdintaa Anulta ja muilta. Eihän tarvi mennä kuin 90_luvulle, niin kyllä oli väliä! Elämä tuolloin oli varmaan huipussaan tavalla, että oli jo elämänlaatua parantavat sähköt ja vesivessat viimeisilläkin korpiasukkailla, mutta nykyteknologian haitat eivät olleet tulleet vielä mukaan elämään. Kierrätettiin ja korjattiin vaatteet, parsittiin sukat jne. Missä välissä astui kuvioon välinpitämättömyys? Kulkeeko se käsikädessä rahan kanssa?
Ehkä ei kannattaisi odottaa sitä hetkeä, kun se alkaisi vaikuttaa. Voi olla viisaampi toimia jo nyt, ettei tuleville sukupolville tule nälkä.