Olipas ajatuksia herättävä teksti. Toisissa keskusteluissa jo todettiin miten kovin lyhyt ihmisen historia. Ja kuinka pidempi on tämän meidän aluksemme matka. Matkustajinahan me täällä ollaan, samoin kuin kaikki muukin elollinen täällä. Emme me ole sen kummempia kuin toisetkaan lajit. Yksi toisten joukossa.
Itseni yllätti ajatus siitä että todellisuudessa me elämme vielä jääkautta, onhan se toki nähtävillä mannerjäätiköinä sekä etelässä että pohjoisessa ja nyt ollaan elämässä tuon jääkauden viimeisiä vaiheita. Historiallisia hetkiä siis eletään tässäkin mielessä.
Paljon me ihmiset olemme saaneet tuhoa aikaan lyhyen historiamme aikana. Mä olen paljon pohdiskellut sitä, miksi meille ei riitä mikään. Miksi aina pitää saada enemmän ja enemmän. Milloin ihminen nosti itsensä kaiken yläpuolelle ja oikeutetuksi ottaa antamatta mitään takaisin, niin kuin kaikki täällä olisi vain meitä varten.
Koen meidän "perisynneiksi" ahneuden ja vallanjanon, jos nyt näin voidaan sanoa. Milloin me aloimme ajatella että luonto on meitä varten. Voimme ottaa ja ottaa, vähät muista ja vähät tästä pallosta. Eikö sitä jo aleta ymmärtämään että rajat on tulleet jo vastaan. Ja sitä että luonto/maapallo ei tarvitse meitä, me tarvitsemme luontoa ja tätä palloa. Ei meitä olisi ilman sitä eikä meillä olisi mitään ilman sitä, ei ruokaa, ei suojaa eli taloja, ei vaatteita, ei autoja, ei tietokoneita ja tekoälyjä. Me tässä ollaan se tarvitseva osapuoli ja nyt me tieten tahdoin ollaan pistämässä paikkaa paskaksi. Jokainen sen ihan varmasti ymmärtää.
Kiertotalous, kohtuullisuus, ymmärrys, rakkaus, kunnioitus ja empatia ovat mielestäni ne taikasanat, joilla muutosta saadaan aikaan. Kuten tekstissäkin sanottiin kysymys ja asia on nykyisin pitkälti tai ei edes pitkälti vaan on poliittinen. Pienistä puroista kasvaa iso virta, purojen kaivamisella vaan on melkoinen kiire ja isoja asioita pitäisi tapahtua. Yksi ihminen ei saa ihmeitä aikaiseksi, mutta jokainen kaivaja on tärkeä.
Jokaisen ihmisen pienellä teolla on merkitys. Kaikki alkaa (mielestäni) ympäristökasvatuksella ja ainoa ja tärkein ihminen jota ihan ensimmäisenä kasvattaa on minä itse. Meidän päättäjienkin pitäisi opetella ajattelemaan asioita aivan uudella tavalla, uudessa valossa. Raha on valitettava vallan väline, jolla kaikkea vain nykyisin mitataan. Vaikka se on täysin arvoton vaihdonväline siinä vaiheessa kun meillä ei ole enää mitään mitä vaihtaa, tai kun meitä ei enää ole.
Voi kun mä en osaa tähän sanoittaa sitä kaikkea mitä mä ajattelen, mutta oppimassahan täällä ollaan.
Tulipahan aloitus